Ranska lisää puolustusmenoja 36 miljardilla eurolla

Ranskan parlamentissa sovittiin 36 mrd. euron lisäyksestä maan puolustusbudjettiin vuoteen 2030 mennessä. Summa näyttää nopealta asevarustelulta, mutta senaatin oman valtiovarainvaliokunnan arvio pienentää vaikutusta: vähintään 40 % lisärahasta menee muuhun kuin uuteen taistelukykyyn eli budjettivajeiden paikkaamiseen, henkilöstöön, tukeen ja alun perin alimitoitetun ohjelman kiinni kuromiseen (Sénat). Varsinaista sotilaallista suorituskykyä vahvistaa arviolta noin 21 mrd. euroa.

Mitä äänestys toi

Ranskan parlamentin sovittelukomitea, joka ratkaisee kansalliskokouksen ja senaatin erimielisyyksiä, pääsi kompromissiin 23. kesäkuuta. Seitsemän kansanedustajaa ja seitsemän senaattoria säilyttivät hallituksen päälinjan: puolustusmenoja kertyy vuoteen 2030 mennessä yhteensä noin 436 mrd. euroa, ja vuosibudjetti nousee tuolloin 76,3 mrd. euroon. Lopulliset äänestykset pidetään 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta (Le Figaro).

Senaatin oikeisto vaati 50 mrd. euron lisäystä ja hylkäsi budjetin keskeisen artiklan, kun vaatimus ei mennyt läpi. Kompromississa senaattorit saivat koon sijasta nopeutta: noin 1,2 mrd. euroa vuosille 2029–2030 suunnitelluista menoista aikaistetaan vuoteen 2028.

Rahaa ohjataan oikeisiin kohteisiin. Senaatin raportit mainitsevat painopisteiksi ammukset, droonit, ilmatorjunnan, droonientorjunnan, elektronisen sodankäynnin, avaruuden ja pitkän kantaman iskut (Sénat). Samat puutteet ovat näkyneet eurooppalaisten analyytikkojen ja Naton suunnittelijoiden arvioissa jo vuosia (CER). Ranskan asevoimat eivät silti kasva. Sotilaiden, taistelukoneiden, panssarivaunujen ja fregattien määrä pysyy suurin piirtein ennallaan. Senaatin termi on sincérisation: rahoitetaan uskottavasti armeijaa, joka Ranskalla jo piti olla, ei rakenneta selvästi suurempaa.

Missä raha kohtaa Euroopan

Budjetilla on merkitystä Pariisin ulkopuolella, koska Naton pääsihteeri Mark Rutte sanoi kesäkuussa liittolaisille, että lisärahan on muututtava taisteluvalmiiksi suorituskyvyksi, ei vain suuremmiksi budjettiriveiksi (NATO). Euroopan yhteiset puutteet ilmatorjunnassa ja ohjuspuolustuksessa, ampumatarvikkeissa, strategisessa kuljetuskyvyssä, drooneissa ja elektronisessa sodankäynnissä ovat edelleen suuria (El País). Ranskan suunnitelma osuu moniin näistä tarpeista, mutta hankinnat päätetään edelleen kansallisesti.

Ranska on allekirjoittanut 15,1 mrd. euron lainan SAFE-välineestä. SAFE eli Security Action for Europe on EU:n uusi järjestely, joka tarjoaa puolustushankintoihin enintään 150 mrd. euroa pitkiä lainoja (European Commission, Le JDD). Pariisi on näin sekä Euroopan uuden puolustusrahoituksen rakentaja että sen käyttäjä. SAFE on kuitenkin lainajärjestely, ei integraatioväline. Maat lainaavat, ostavat valitsemansa järjestelmät ja maksavat velkansa itse. Mekanismi ei pakota niitä yhteishankintoihin tai kysynnän kokoamiseen.

Ranskalais-saksalainen panssarivaunuvalmistaja KNDS näyttää, miksi tällä on väliä. Berliini ja Pariisi sopivat, että kumpikin valtio omistaa yhtiöstä 40 % (Tagesschau). Paperilla syntyy yksi eurooppalainen panssarivaunuteollisuus. Käytännössä Saksan hallituskoalition kansanedustajat ovat vaatineet veto-oikeuksia ja suojalausekkeita, joilla arkaluonteinen sotilasteknologia pidetään Saksan kontrollissa (FinanzNachrichten). Ranskan ja Saksan tuleva hävittäjähanke kaatui jo samaan jännitteeseen: yhteinen omistus ei ratkaissut, kuka määrää suunnittelusta, työpaikoista ja teknologiasta. Yhteisiä omistusrakenteita syntyy toistuvasti. Yhteinen päätöksenteko ei seuraa mukana.

Toimitusten aikataulu

Vaikein kysymys tulee Naton itälaidasta. Puola ja Baltian maat arvioivat puolustusbudjetteja sen lähivuosien ikkunan kautta, jossa Venäjän sotilaallinen jälleenrakennus ja Euroopan valmius voivat mennä vaarallisen lähelle toisiaan. Ranskan nopeutus siirtää 1,2 mrd. euroa vuodella eteenpäin. Moni nyt käsiteltävä järjestelmä saadaan käyttöön vasta ensi vuosikymmenellä.

Ohjelmalaki ei myöskään ole takuu. Jokaisen tulevan vuosibudjetin on edelleen tuotava rahat, ja tulevat hallitukset voivat muuttaa suuntaa. Ranska käyttää rahaa oikeisiin kohteisiin. Euroopan turvallisuus riippuu siitä, muuttuvatko sopimukset toimitetuiksi ammuksiksi, käyttökelpoiseksi ilmatorjunnaksi ja joukoiksi, jotka osaavat taistella yhdessä ennen kuin aikaikkuna kapenee. Yksikään hallitus ei ole julkaissut taulukkoa, joka yhdistäisi sidotut eurot käyttöön saataviin järjestelmiin ja toimituspäiviin. Siksi otsikkosummat kulkevat yhä todellisuuden edellä.