Ranskan korkolasku paisuu 59,3 miljardiin

Ranskan vuoden 2026 budjetissa ratkaiseva rivi on velanhoito. Agence France Trésor arvioi valtion velanhoitomenoiksi 59,3 mrd. euroa. Summa on varattava ennen uusia menolupauksia. Le Monden mukaan korkolasku kasvoi vuoden alussa 37 %. Ranskan ja Saksan valtionlainojen korkoero eli OAT-Bund-spread oli kesäkuun puolivälissä noin 71–73 peruspistettä. Peruspiste on prosenttiyksikön sadasosa. Kun kriisiä edeltänyt keskiarvo oli noin 53 peruspistettä ja OMFIFin mainitsema viimeaikainen huippu 85 peruspistettä, Ranska maksaa jo selvästi Saksaa korkeampaa riskilisää.

Miksi budjettiäänestys ratkaisee

Boursoraman valtionlainataulukossa Ranskan kymmenvuotisen OAT-lainan korko oli 12. kesäkuuta 3,69 % ja Saksan Bundin 2,98 %. Korko tarkoittaa tuottoa, jonka sijoittaja vaatii lainatessaan rahaa valtiolle. Kun korko nousee, valtio maksaa enemmän uudesta velasta ja vanhan velan jälleenrahoituksesta. Nykyiset velkakirjojen omistajat häviävät, koska joukkolainojen hinnat laskevat korkojen noustessa. Uudet ostajat saavat paremman tuoton, mutta vain siksi, että markkina hinnoittelee riskin aiempaa korkeammaksi.

Markkinaliike muuttuu nopeasti politiikaksi. Jokainen korkoihin käytetty lisäeuro kaventaa tilaa puolustukselta, sosiaalimenoilta, investoinneilta tai veronkevennyksiltä. Löysempi budjetti ilman uskottavia säästöjä pyytäisi sijoittajia uskomaan tulevaan kuriin. Jos usko puuttuu, sijoittajat vaativat korkeampaa korkoa, ja korkolasku kasvaa uudelleen.

Euroopan finanssipoliittinen komitea arvioi euroalueen julkisen talouden alijäämän nousevan 3,5 prosenttiin BKT:sta vuonna 2027 ja velan ylittävän 90 % BKT:sta. Ranskan ongelmaa ei voi pitää pienoisena poikkeamana tällaisessa kokonaisuudessa. ETAFin veropolitiikkakoosteen mukaan Ranska on toteuttanut vaikuttavia toimia EU:n alijäämämenettelyssä, jossa unionin sääntöjä rikkovalta maalta vaaditaan korjaavia päätöksiä. Seuraava budjetti näyttää, riittävätkö ne. Myös EKP:n TPI-väline, jolla keskuspankki voi tukea jäsenmaan velkakirjamarkkinaa, edellyttää EKP:n kriteerien mukaan finanssipoliittisten sääntöjen noudattamista, velkakestävyyttä ja tervettä talouspolitiikkaa. Selvästi heikko Ranskan budjetti tekisi mahdollisesta tukikeskustelusta vaikeamman.

Mihin kiristys osuu

Ensimmäiset häviäjät löytyvät kotimaasta. Velkojat maksetaan ennen kuin ministerit tekevät valintojaan. Uutta rahoitusta pyytävät hallinnonalat, valtionosuuksista riippuvat paikallishallinnot ja suojattuja palveluja odottavat äänestäjät törmäävät samaan maksujärjestykseen: korkomenot tulevat ensin.

Puolustus näyttää ristiriidan suoraan. Ranska käyttää uusimman Nato-seurannan mukaan puolustukseen noin 2,4 % BKT:sta, ja senaatin arvio sotilasohjelman päivityksestä kuvasi ohjelmakaudelle 36 mrd. euron lisäpanostusta. Tarve voi olla strategisesti perusteltu. Se osuu silti samaan budjettiin korkomenojen ja alijäämän korjaamisen kanssa.

Italia saa asemaa, muttei suojaa. QuiFinanzan mukaan Italian kymmenvuotisen BTP-lainan korko oli 11. kesäkuuta 3,87 %, Ranskan OAT:n 3,74 % ja Saksan Bundin 3,08 %. Rooman ja Pariisin väliin jäi vain vähän eroa. Vanha hierarkia, jossa Ranska kuului turvallisesti ytimeen ja Italia pysyvästi epäiltyihin, näyttää aiempaa heikommalta. Italia maksaa silti, jos Ranskan paine nostaa koko euroalueen riskilisää.

Saksa hyötyy vertailuvelallisena, mutta kantaa poliittista riskiä. Staatsanzeiger kertoi ZEW-analyysiin viitaten, että EU:n yhteinen velka voisi ylittää 1,15 biljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä ja Saksan mahdollinen vastuu olisi noin 120 mrd. euroa. Ranskan suurempi riskilisä vahvistaa Bundia turvasatamana, mutta elvyttää Saksassa myös kiistan siitä, kuka lopulta vastaa eurooppalaisista sitoumuksista.

Espanja näyttää puuttuvan palan

Luvut eivät vielä kerro kriisistä. Eco3min sijoittaa 60–80 peruspisteen OAT-Bund-erotuksen maltillisen jännitteen alueelle ja pitää yli 100 peruspisteen pysyviä tasoja vakavampana rajana. Ranskan velka hinnoitellaan uudelleen, mutta markkina ei ole katkeamassa.

Puuttuvat tiedot löytyvät budjettiprosessista: mitkä menopyynnöt selviävät, mitkä ministeriöt ottavat leikkaukset ja pystyykö parlamentti hyväksymään budjetin, jonka markkinat uskovat kestävän. Espanja näyttää eron. Valtiovarainministeriö Haciendan julkaisema alijäämäpolku vie alijäämän 2,1 prosenttiin vuonna 2026, 1,8 prosenttiin vuonna 2027 ja 1,6 prosenttiin vuonna 2028, vaikka puolustusmenoihin jätetään joustoa. Ranskan kysymys on poliittisempi: voiko hallitus ilman varmaa enemmistöä tehdä luvuista uskottavat ennen kuin korkoero kertoo kärsivällisyyden loppuneen?