Macron ja Meloni ajavat Libanon-koalitiota

Emmanuel Macron ja Giorgia Meloni sopivat tällä viikolla Antibesissa, että Ranska ja Italia ajavat monikansallista koalitiota UNIFILin eli YK:n Libanonin rauhanturvajoukon seuraajaksi, kun nykyinen mandaatti päättyy 31.12.2026 (Daily Sabah, UN News). Perusteluna on "vaarallisen turvallisuustyhjiön" estäminen Etelä-Libanonissa. Vaikeampi kysymys kuuluu, mitkä Euroopan maat voivat laillisesti, poliittisesti ja käytännössä liittyä mukaan.

Kaksi suunnitelmaa, sama nimi

Macronin ja Melonin sanavalinta on laaja: EU:n ja YK:n kanssa koordinoitu koalitio, jonka tarkoitus on vahvistaa Libanonin suvereniteettia (Euronews). EU:n ulkosuhdehallinnon EEAS:n suunnitelma on kapeampi. Se ehdottaa kolmivuotista siviili-sotilasoperaatiota, joka neuvoisi ja kouluttaisi Libanonin asevoimia rajaturvallisuudessa, valvonnassa ja merialueiden suojaamisessa (Devdiscourse, LBC Group).

Ero ratkaisee kotimaan politiikassa paljon. Koulutusoperaatio voidaan myydä tukena Libanonin valtiolle. Aseellinen rauhanturvaoperaatio vaatii parlamenteilta hyväksynnän myös omien sotilaiden tappioriskille. YK:n pääsihteeri António Guterres on esittänyt omat vaihtoehtonsa: noin 2 000:sta yli 5 500:aan univormussa toimivaa YK-henkilöä, joiden tehtävä olisi valvoa tulitaukoa ja tukea Libanonin armeijaa (UN News). Se, syntyykö seuraajaksi YK-operaatio, EU-missio vai halukkaiden maiden koalitio, muuttaa jokaisen osallistujamaan tarvitsemaa oikeusperustaa. Ranskan ja Italian aloite kilpailee mahdollisen uudistetun YK-läsnäolon kanssa, eikä vain korvaa sitä.

Kotimaan lukot

Jokaisella mahdollisella osallistujamaalla on oma oikeudellinen porttinsa.

Irlanti on selkein tapaus. Irlannin laki edellyttää yli 12 sotilaan ulkomaanoperaatioon kolmea hyväksyntää: hallitukselta, Dáililta eli parlamentilta ja YK:n mandaatilta. Hallitus on hyväksynyt lakiesityksen, joka poistaisi YK-vaatimuksen, mutta se ei ole mennyt parlamentista läpi ja kohtaa jo vastarintaa hallituspuolue Fianna Fáilin takarivissä (RTÉ, Irish Examiner). Jos UNIFILin seuraaja ei ole YK-operaatio, Irlanti ei nykylailla voi osallistua. Silloin turvallisuusneuvosto, myös veto-oikeutta käyttävät Venäjä ja Kiina, vaikuttaa epäsuorasti Irlannin kriisinhallintapäätöksiin.

Saksa on poistumassa UNIFILista. Liittopäivät jatkoi Saksan osallistumista vielä kerran, mutta vain alasajovaiheella vuoden 2027 puoliväliin asti (Deutschlandfunk). Uusi aseellinen operaatio vaatisi tuoreen parlamenttimandaatin ja selvän kansainvälisoikeudellisen perustan. Berliini on sanonut tarvitsevansa ensin "toimivan poliittis-sotilaallisen kokonaiskonseptin" (Bundesregierung). Käytännössä se tarkoittaa rajattua tehtävää, poistumistietä ja suunnitelmaa joukkojen suojaamiseksi.

Espanjalla on UNIFILissa noin 650 sotilasta ja siten operatiivista kokemusta, mutta sotilasoperaatiot vaativat myös Espanjassa parlamentin hyväksynnän (Infobae/EFE). Madrid ei ole julkistanut virallista kantaa Ranskan ja Italian ehdotukseen.

Mistä joukkoa huollettaisiin

Kypros muuttaa Libanon-kysymyksen kysymykseksi siitä, mistä Eurooppa pystyy käytännössä toimimaan itäisellä Välimerellä. Nikosia on päivittänyt sotilastukikohtiaan puolustusyhteistyössä Ranskan kanssa ja rakentanut saaresta logistista alustaa alueellisille operaatioille (Cyprus Mail). Libanonin lähellä toimiva eurooppalainen operaatio olisi todennäköisesti riippuvainen Kyproksen infrastruktuurista huollossa ja evakuoinneissa.

Se aiheuttaa kitkaa Turkin kanssa. Kyprokselta johdetut operaatiot osuvat Ankaran ratkaisemattomaan Kypros-kiistaan ja laajempiin itäisen Välimeren vaatimuksiin. Turkki lukee Kyprokselle tukeutuvan eurooppalaisoperaation helposti Ranskan ja sen liittolaisten pysyväksi alueelliseksi jalansijaksi, ei vain vakauttamiseksi.

Mitä on auki

Seitsemän UNIFILin rauhanturvaajaa on kuollut maaliskuun jälkeen. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman vastuusta rauhanturvaajiin kohdistuvista rikoksista, ja iskut voivat täyttää sotarikosten tunnusmerkkejä (UN Press). Tappiot painavat jokaista parlamenttiäänestystä, jossa seuraavasta operaatiosta päätetään.

Puoli vuotta ennen UNIFILin mandaatin päättymistä Ranskan ja Italian koalitiolla on edessään kysymys, jota huippukokous ei ratkaise: kuka lähettää sotilaita Etelä-Libanoniin ilman YK:n sinikypärää, millä oikeusperustalla, millaisin voimankäyttösäännöin ja kenen vastuulla, kun jokin menee pieleen? Euroopalla on tavoite. Sillä ei vielä ole joukkoa, mandaattia eikä selvää vastuuketjua.