Ranskan menojäädytykseltä puuttuvat luvut

Pääministeri Sébastien Lecornu määräsi ministerinsä 14. syyskuuta pitämään valtion vuoden 2027 menot euromääräisesti ennallaan puolustusmenoja lukuun ottamatta. Ohje avaa uudelleen niin sanotut lettres-plafonds -asiakirjat eli alustavat menokatot, joiden pohjalta ministeriöt laativat budjettiesityksensä. Samalla se kertoo, että julkisen talouden kiristäminen ohjaa nyt hallituksen suunnittelua (Le Monde). Poliittinen viesti on selvä, mutta vaikutusta alijäämään ei voi vielä laskea. Hallitus ei ole kertonut, mitä menokokonaisuutta jäädytys koskee, mihin vertailutasoon se perustuu eikä mitä toimia parlamentin pitäisi hyväksyä.

Valmisteluohje ei ole budjetti

Lettre-plafond on hallituksen budjettivalmistelun väline, ei laki. Ranskan budjettiosaston mukaan kyse on yhdestä vaiheesta ennen valtion talousarvioesitystä ja parlamentin antamaa menovaltuutta (Budget Directorate). Parlamentin on yhä hyväksyttävä varsinainen talousarvio Ranskan budjettilain menettelyssä (LOLF). Hallitus ei ole julkaissut tarkistettuja ministeriökohtaisia menotaulukoita, kokonaislukua tai allekirjoitettua liitettä. Menojen luvataan pysyvän ennallaan, mutta niiden määrää ja vertailupohjaa ei määritellä.

Rajaus on olennainen, sillä Ranskassa valtion menot tarkoittavat suppeampaa kokonaisuutta kuin ilmaus antaa ymmärtää. Keskushallinnon budjetista maksetaan ministeriöiden palkat, hankinnat, investoinnit ja avustukset. Suurin osa eläkkeistä, terveydenhuollosta ja perhe-etuuksista kuuluu kuitenkin erilliseen sosiaaliturvabudjettiin, jota säätelee oma lakinsa (LOFSS). Kunnat ja alueet päättävät omista talousarvioistaan. Ministeriöiden euromääräinen menojäädytys ei suoraan rajoita näitä varoja, mutta paine voi siirtyä niihin. Jos valtionosuudet tai sosiaaliturvasiirrot eivät seuraa hintojen nousua, leikkaus tuntuu alemmilla hallinnon tasoilla.

Velanhoitomenot eivät pienene ministeriöiden säästömääräyksellä. Agence France Trésor arvioi valtion korkomenojen nousevan vuonna 2026 59,3 miljardiin euroon (AFT). Kustannuksen määräävät markkinakorot, eivät ministerit.

Kuka maksaa menokaton laskun

Jos inflaatio pysyy lähellä nykyistä tasoa, euromääräinen jäädytys leikkaa ministeriöiden ostovoimaa. Yhteinen menokatto ei silti tarkoita, että kaikkia ministeriöitä tai ohjelmia kohdeltaisiin samalla tavalla. Joitakin menoja voidaan leikata muita enemmän ja toisia kasvattaa. Euromääräisiä säästöjä ei voi laskea ennen ministeriökohtaisten määrärahojen julkaisemista.

Ainoa tähän mennessä julkisuudessa tarkasti määritelty suuri säästö on eläkeläisiltä haettava 6 miljardin euron panos. Se toteutettaisiin joko korottamalla eläkkeitä hintoja vähemmän tai muuttamalla eläkeläisten tuloverovähennystä (LCP). Toimi kuuluu sosiaaliturvabudjettiin, ei ministeriöiden menojäädytykseen. Hallitus valmistelee kaikkiaan noin 30 miljardin euron budjettitoimia, mutta 6 miljardin euron lisäksi kokonaisuus koostuu yhä vaihtoehdoista, ei päätöksistä (To Brief).

Kun hankinta- ja tulonsiirtomäärärahat eivät seuraa hintojen nousua, vaikutus osuu ensin valtion urakoitsijoihin, avustuksista riippuvaisiin järjestöihin ja paikallisiin palveluihin. Ranskan noin 2,5 miljoonalle valtion virkamiehelle seurauksena voivat olla vähäisemmät rekrytoinnit, heikompi palkkakehitys tai palvelujen karsiminen sen mukaan, miten ministeriöt jakavat määrärahansa (DGAFP). Puolustusmenot jäävät jäädytyksen ulkopuolelle, mutta poikkeus suojaa nykyistä budjettia eikä takaa lisärahoitusta.

Laskelma ei vielä täsmää

Markkinat eivät odota Lecornun tarkempia lukuja. Ranskan ja Saksan valtionlainojen korkoero nousi 10. syyskuuta mennessä noin 94 korkopisteeseen eli 0,94 prosenttiyksikköön, korkeimmilleen sitten vuoden 2012 (Banque de France market data, Le Monde). Nousu alkoi ennen Lecornun kirjettä ja kertoo Ranskan talouspolitiikan yleisestä uskottavuusongelmasta, ei markkinoiden arviosta juuri tästä ohjeesta.

Euroopan komission tuorein ennuste arvioi Ranskan vuoden 2027 alijäämäksi 5,7 % BKT:stä ja velkasuhteeksi 120,2 %, jos uusia toimia ei tehdä (European Commission). Täysi 30 miljardin euron sopeutuskaan ei pienentäisi alijäämää EU:n finanssipolitiikan sääntöjen edellyttämälle uralle. Ranskan julkisen talouden tarkastusvirasto Cour des comptes arvioi, että velkasuhteen vakauttaminen vaatisi noin 2,8 prosentin alijäämää (Cour des comptes). Ero 5,7:n ja 2,8 prosentin välillä on suuri. Nopeaan sopeutukseen liittyy lisäksi kasvuriski: INSEE ennustaa Ranskan talouden kasvavan vuonna 2026 vain 0,4 % (INSEE). Kohdentamattomat leikkaukset vähentäisivät veronalaisia tuloja, yritysten voittoja ja kulutusta ja samalla supistaisivat alijäämän pienentämiseen tarvittavia verotuloja.

Lecornun ohje vastaa todelliseen uskottavuusongelmaan. Luottamuksen palauttaminen vaatii kuitenkin hyväksytyn monivuotisen suunnitelman, jonka riippumaton finanssipolitiikan valvoja on arvioinut ja jonka parlamentti hyväksyy. Hajanaisessa Assemblée nationalessa jokainen toimi voidaan torjua tai vesittää. Niin kauan kuin vertailutasoa ja keinoja ei julkaista, Ranska on ilmoittanut suunnan mutta ei reittiä eikä määränpäätä.