Ranskan velkakulut kiristävät budjettia

Ranskan 10 vuoden valtionlainan korko nousi viime viikolla 4,05 prosenttiin, korkeimmilleen sitten vuoden 2009 (Boursorama/Reuters, LSE). Korko kertoo, millaista tuottoa sijoittajat vaativat Ranskan velasta nykyisellä markkinahinnalla. Kun korko nousee, valtio joutuu maksamaan uudesta lainasta enemmän.

Vaikutus ei iske budjettiin kerralla. Vanhoista lainoista maksetaan edelleen niiden alkuperäistä, matalampaa korkoa eräpäivään saakka. Paine syntyy vähitellen, kun halvalla otettua velkaa erääntyy ja korvataan kalliimmalla uudella velalla. Ranskan ongelma ei ole vielä markkinoille pääsy vaan budjetin liikkumavaran kaventuminen.

Ranska ei ole yksin. Pitkät valtionlainakorot ovat nousseet myös Saksassa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa (The Guardian). Ranskaan kohdistuva epäluulo näkyy kuitenkin spreadissä eli Ranskan ja Saksan lainakorkojen erotuksessa. Viime viikolla ero oli 84–86 korkopistettä, siis 0,84–0,86 prosenttiyksikköä (Boursorama/Reuters, QuiFinanza). Italian spread oli noin 78–82 korkopistettä (El Economista). Ranska maksaa nyt Saksaan nähden enemmän lisähintaa kuin Italia, joka oli euroalueen velkakriisin keskeisiä maita.

Miten 4 prosenttia syö budjettia hitaasti

Ranskalla on julkista velkaa 3 536 miljardia euroa (INSEE). Velkakanta ei hinnoittele itseään uudelleen yhdessä yössä. Kiristys kulkee jälleenrahoituksen kautta: kun vanhat lainat erääntyvät, Ranskan velkavirasto AFT korvaa niitä uusilla lainoilla nykyistä korkeammilla koroilla.

Tänä vuonna AFT aikoo laskea liikkeeseen noin 310 miljardia euroa keski- ja pitkäaikaisia valtionlainoja. Vuonna 2019 määrä jäi alle 210 miljardin euron (Le Figaro, AFT).

Vaikutus näkyy jo valtion tileissä. Ranskan korkomenot olivat vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 34,5 miljardia euroa, 19 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (Reuters Breakingviews). Hallituksen arvioiden mukaan koko vuoden korkomenot nousevat 64,8 miljardiin euroon vuonna 2026 ja 74,2 miljardiin euroon vuonna 2027. Vuonna 2019 summa oli 31,6 miljardia euroa (Le Figaro). Jokainen korkoihin menevä lisäeuro on pois julkisista palveluista, veronkevennyksistä tai alijäämän pienentämisestä.

Kuka maksaa, kuka saa

Uusien Ranskan valtionlainojen ostajat saavat parempaa tuottoa kuin aikana, jolloin Ranska lainasi 1–2 prosentin korolla. Vakuutusyhtiöt, eläkerahastot ja korkotuottoa hakevat säästäjät hyötyvät korkeammasta kuponkikorosta.

Vanhojen lainojen omistajille asetelma on päinvastainen. Kun markkinakorot nousevat, aiemmin liikkeeseen laskettujen matalakorkoisten joukkolainojen markkinahinta laskee (Notizie.it). Tappio jää kirjanpidolliseksi, ellei lainoja myydä. Pankit ja rahastot, joiden salkut arvostetaan markkinahintaan, näkevät vaikutuksen kuitenkin taseissaan (Il Messaggero).

Selvimmät maksajat ovat tulevat veronmaksajat ja Ranskan julkisten palvelujen käyttäjät. IMF:n mukaan Ranska tarvitsee vuoteen 2029 saakka noin 0,8 prosenttia BKT:stä vastaavan vuosittaisen rakenteellisen sopeutuksen, jotta velka vakautuisi (IMF). Rakenteellinen sopeutus tarkoittaa julkisen talouden parantamista suhdanteista riippumattomilla toimilla, kuten pysyvillä menosäästöillä tai veronkiristyksillä.

Pääministeri Sébastien Lecornu tavoittelee vuodelle 2027 noin 4,9 prosentin alijäämää suhteessa BKT:hen. EU:n edellyttämä polku veisi alijäämän lähemmäs 4,3 prosenttia (Le Monde). Erotus on katettava menojäädytyksillä, veronkorotuksilla tai molemmilla.

Roomassa ja Ateenassa Ranskan korkotaso tarjoaa poliittisen vertailukohdan. Italialaiset faktantarkistajat ovat huomauttaneet, että vertailu näyttää Italialle edulliselta osin siksi, että myös Saksan korot ovat nousseet voimakkaasti, ei vain siksi, että Italian tilanne olisi parantunut (Pagella Politica).

Ranska saa yhä lainaa. Budjetti on ongelma.

AFT myi 20. elokuuta 12,5 miljardin euron edestä valtionlainoja, ja kysyntä ylitti tarjonnan selvästi (Les Echos Investir). Sijoittajat lainaavat edelleen Ranskalle. Hinta vain on korkeampi.

EKP:llä on joukkolainojen ostoihin tarkoitettu väline, Transmission Protection Instrument, jonka tehtävä on torjua perusteetonta markkinapainetta yksittäistä euromaata vastaan. Sen käyttö edellyttää kuitenkin, että maa noudattaa EU:n finanssipoliittisia sääntöjä. Ranska on ollut EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä heinäkuusta 2024 lähtien, mikä tekee välineen käytön perustelemisesta vaikeampaa (EKP, Euroopan komissio).

Ranska pystyy edelleen myymään velkakirjoja. Vaikeampi koe on poliittinen: Pariisin on vietävä läpi usean vuoden budjettikiristys ennen vuoden 2027 presidentinvaaleja, jolloin talouskuri muuttuu entistä epäsuositummaksi.