Ranskan alijäämä hälyttää IMF:n

Ranskan julkisen talouden alijäämä on 5,2 % BKT:stä (IMF). Julkinen velka on noussut 3,54 biljoonaan euroon (Eurostat, INSEE). Kymmenen vuoden valtionlainan korko liikkuu lähellä 4:ää prosenttia (IG).

IMF julkaisi 22. heinäkuuta vuosittaisen arvionsa Ranskan taloudesta. Viesti oli yksinkertainen: valtion menojen ja tulojen välinen kuilu ei umpeudu (Bloomberg). Rahasto arvioi Ranskan vuoden 2026 alijäämäksi 5,2 % BKT:stä. Hallituksen oma tavoite on 5 %, ja vuoden 2025 lukema oli 5,1 %.

Velkasuhde nousee samaan aikaan. Julkinen velka kasvoi pelkästään ensimmäisellä neljänneksellä 75,6 mrd. euroa ja ylsi 117,6 prosenttiin BKT:stä. Kaksi vuotta aiemmin suhde oli 112,6 %.

Ongelma olisi pienempi, jos Ranska voisi yhä rahoittaa alijäämänsä halvalla. Nyt lainaraha kallistuu nopeasti.

Miten korkeammat korot syövät budjettia

Ranskan kymmenvuotisen valtionlainan tuotto, eli korko jota sijoittajat vaativat lainatakseen Pariisille rahaa kymmeneksi vuodeksi, on noin 3,93 %. Korkoero Saksaan on leventynyt noin 80 korkopisteeseen eli 0,8 prosenttiyksikköön. Aiemmin ero oli noin 60 korkopistettä (FAZ).

Markkinat siis hinnoittelevat Ranskan valtionvelan aiempaa riskisemmäksi. Se näkyy suoraan budjetissa.

BNP Paribas arvioi, että jos korkotaso pysyy näin korkeana, lisäkorkomenot veisivät noin 60 % vuodelle 2027 suunnitellusta menojen kasvusta (BNP Paribas). Jos Ranska aikoi käyttää kymmenen euroa lisää sairaaloihin, kouluihin tai puolustukseen, kuusi euroa menisi sen sijaan velkakirjasijoittajille.

Hallitus myöntää paineen. Talousministeri Roland Lescure on kutsunut 5 prosentin alijäämätavoitetta vaikeaksi. Budjettiministeri David Amielin mukaan tarvitaan vielä 3 mrd. euron lisäleikkaukset jo päätettyjen 6 mrd. euron hätäsäästöjen päälle (Euronext/Reuters).

IMF vaatii enemmän. Sen mukaan Ranskan pitäisi tehdä vuoteen 2029 asti vuosittain noin 0,8 prosentin BKT-osuutta vastaava rakenteellinen sopeutus, eli menoleikkauksia tai veronkorotuksia sen jälkeen kun suhdannevaihtelun vaikutus on poistettu laskelmasta (IMF). Kun talouskasvuksi ennustetaan tänä vuonna vain 0,6 % (Boursorama), tavoite tarkoittaa käytännössä leikkauksia palveluihin, joita ihmiset käyttävät.

Miksi euroalue seuraa Ranskaa

Ranska on euroalueen toiseksi suurin talous. Ranskan korkojen nousu ei automaattisesti nosta Espanjan tai Italian korkoja. Se kuitenkin muuttaa tapaa, jolla sijoittajat hinnoittelevat valtioriskiä koko euroalueella. Samalla se kaventaa EKP:n eli Euroopan keskuspankin liikkumatilaa.

EKP loi vuonna 2022 välineen, jolla se voi puuttua valtionlainamarkkinoiden häiriöihin, jos ne estävät rahapolitiikan välittymistä talouteen (ECB). Ranskan korkoerot eivät ole laukaisseet välineen käyttöä. Silti EKP:n mahdollisuus laskea korkoja heikkenee, jos suuren jäsenmaan finanssipoliittinen uskottavuus murenee.

Ranska on ollut EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä heinäkuusta 2024 lähtien kuuden muun jäsenmaan kanssa (Council of the EU). Menettely käynnistyy, kun alijäämä ylittää 3 % BKT:stä.

Vertailu Italiaan on Ranskan kannalta epämukava. Ranskan ja Italian lainakorot lähentyvät, ja Italian talousministeri Giancarlo Giorgetti odottaa Italian pääsevän omasta alijäämämenettelystään ulos ennen Ranskaa (Il Messaggero). Ranska lainasi pitkään selvästi lähempänä Saksan kuin Italian korkotasoa. Nyt markkinat sijoittavat sen finanssipolitiikan riskissä eri kohtaan kuin ennen.

Leikkausten kohdentuminen alkaa jo näkyä käytännön politiikassa. Keskustelussa ovat korkeammat terveydenhuollon omavastuut, pienemmät lääkekorvaukset ja toimet, jotka siirtäisivät kustannuksia kotitalouksille, joilla on eniten terveydenhuollon tarvetta (Le Figaro).

Taloustieteilijä Olivier Blanchardin mukaan Ranskan velan vakauttaminen edellyttää noin 120 mrd. euron kuromista umpeen tulojen ja menojen välillä ennen korkomenoja. Hänen mukaansa myös Ranskan budjettiprosessi lisää kriisiriskiä (Le Monde).

Ranska neuvottelee EU:n tavallisten finanssipoliittisten sääntöjen sisällä. Se ei ole tukipaketin ovella. Ongelma on uskottavuus, ja viivyttely maksaa jo. Jokainen korjaamaton neljännes kasvattaa alijäämää, nostaa korkomenoja ja pakottaa vaikeamman päätöksen siitä, kuka laskun maksaa: potilaat korkeampina terveysmenoina, julkinen sektori kireämpinä budjetteina vai tulevat veronmaksajat suurempana velkana.