Ranskan velkariskilisä nousi 94 korkopisteeseen

Ranskan kymmenvuotisen valtionlainan korkoero Saksaan oli 10. syyskuuta kaupankäynnin päättyessä lähes 94 korkopistettä eli 0,94 prosenttiyksikköä. Sijoittajat vaativat Ranskalta lähes prosenttiyksikön suurempaa vuotuista tuottoa kuin Saksalta yhtä pitkästä lainasta. Korkoero on suurin sitten euroalueen vuoden 2012 velkakriisin (Le Monde, DHnet).

Valtionlainojen korot nousivat koko euroalueella, kun markkinat sulattelivat EKP:n koronnostoa ja lähes 100 dollariin kallistunutta Brent-öljyä. Saksan kymmenvuotisen lainan korko nousi noin 5,3 korkopistettä ja Ranskan 9,8 korkopistettä, osoittavat Reutersin tiedot, jotka Boursorama julkaisi. Ranskan korko nousi siis noin 4,5 korkopistettä enemmän kuin Saksan. Yhteinen korko- ja öljyshokki ei yksin selitä eroa.

Miksi juuri Ranska

EKP:n neuvosto nosti talletuskoron 2,50 prosenttiin. Talletuskorko määrää, paljonko pankit saavat yön yli keskuspankkiin tallettamistaan varoista (ECB). EKP ei voi lisätä öljyn tai kaasun tarjontaa, mutta koronnostolla se pyrkii estämään energiakustannusten leviämisen palkkoihin ja muihin hintoihin. Syyskuun ennusteessa euroalueen energiainflaatioksi arvioitiin elokuussa 14,3 prosenttia, kun se oli kuukautta aiemmin 10,3 prosenttia (ECB projections).

Koronnosto kallistaa lainanottoa kaikkialla euroalueella. Ranska joutui maksamaan lisäksi julkisen taloutensa riskistä. Euroopan komissio ennusti maan budjettivajeeksi 5,1 prosenttia BKT:stä vuonna 2026 ja 5,7 prosenttia vuonna 2027, jos uusia toimia ei tehdä. Julkinen velka nousisi samalla yli 120 prosenttiin BKT:stä (European Commission). Vaje ei supistu riittävän nopeasti, ja sijoittajat hinnoittelevat riskin lainakorkoon.

Vertailu Italiaan tekee asetelmasta selvän. Italian velka on suurempi, noin 138,6 prosenttia BKT:stä, mutta budjettivaje on lähempänä 2,9 prosenttia ja supistuu (UPB). Ranska maksaa nyt kymmenvuotisesta velasta hieman Italiaa korkeampaa korkoa. Järjestys kääntyi elokuun lopulla (Euronews Italia). Italian korkoero Saksaan kasvoi päivän aikana vain noin kolme korkopistettä, Ranskan noin 4,5 korkopistettä (QuiFinanza). Markkinoiden lisärangaistus kohdistui siten nimenomaan Ranskaan.

Budjettivaikutus kertyy hitaasti

Ranska aikoi laskea vuonna 2026 liikkeeseen ennätykselliset 310 mrd. euroa keskipitkiä ja pitkiä valtionlainoja (Agence France Trésor). Jokainen korkopiste kasvattaa kustannuksia, mutta vain uusissa lainoissa, joilla erääntyviä velkoja korvataan. Ranskan nykyisen velan keskimääräinen juoksuaika ylittää kahdeksan vuotta, joten valtaosa korkomenoista määräytyy edelleen aiempien ja matalampien korkojen perusteella (French Senate). Korkojen nousu rasittaa taloutta vähitellen vuosien jälleenrahoituksen aikana, ei muutamassa viikossa.

Ranskan velalle riittää yhä ostajia. Syyskuun 3. päivän huutokaupassa korko nousi 4,23 prosenttiin edelliskuukauden 3,90 prosentista, mutta tarjouksia saatiin 2,28 kertaa myyty määrä (Agence France Trésor). Lainat menivät kaupaksi, mutta aiempaa kalliimmalla. Sijoittajat eivät poistu markkinoilta, vaan vaativat suurempaa korvausta riskistä.

Ei velkakriisi, mutta hinta nousee

Vuosina 2011–2012 Italian ja Espanjan korkoerot Saksaan nousivat 500–650 korkopisteeseen. Sijoittajat pelkäsivät euroalueen hajoamista, ja pankkien varainhankinta vaikeutui (ECB Annual Report 2012). Ranskan 94 korkopisteen ero on aivan eri mittaluokkaa. Mikään 10. syyskuuta ei viitannut siihen, että Ranska olisi menettämässä kykynsä saada markkinoilta lainaa.

Ranska maksaa nyt selvää lisähintaa julkisen taloutensa tilasta, mutta valtionlainamarkkina toimii edelleen. Kustannukset kasvavat sitä mukaa, kun vanhaa velkaa jälleenrahoitetaan korkeammalla korolla. Rahoituskriisistä ei ole kyse. Epävarmaa on, pystyykö hajautunut parlamentti hyväksymään menoleikkauksia tai veronkorotuksia ennen kuin kasvavat korkomenot kaventavat liikkumavaraa. Yhden päivän markkinaliike ei osoita varmasti, miksi korkoero kasvoi tai kuinka pitkään se säilyy. Suunta on silti selvä: euroalueen hallituksista juuri Ranskalta markkinat vaativat nyt uskottavampaa selvitystä valtiontaloutensa tasapainottamisesta.