Ranskan ydinhävittäjät harjoittelivat Saksassa

Kaksi Ranskan Rafale-hävittäjää seisoi 16. heinäkuuta kahden Saksan Eurofighterin rinnalla Nörvenichin lentotukikohdassa Kölnin lähellä. Rafalet voivat kantaa ydinaseita. Eurofighterit eivät voi. Koneet harjoittelivat yhdessä ilmatankkausta ja koordinointia. Kyse oli ensimmäisestä yhteisharjoituksesta sen jälkeen, kun Emmanuel Macron ja Friedrich Merz sopivat maaliskuussa, että Ranska tarjoaa kumppaneilleen tiiviimmän roolin niissä koneissa, sensoreissa, varoitusjärjestelmissä ja harjoituksissa, jotka tekevät Ranskan ydinpelotteesta käyttökelpoisen (t-online, Le Monde). Saksan odotetaan osallistuvan Ranskan ydinasaharjoitukseen syksyllä (Deutsche Welle, Upday).

Muutos on merkittävä, mutta sen rajat ovat selvät. Saksasta ei tule ydinasevaltiota. Se siirtyy lähemmäs sitä tavanomaista sotilaallista kokonaisuutta, joka ympäröi Ranskan ydinpelotetta: ennakkovaroitusta, ilmapuolustusta, ilmatankkausta ja yhteistoimintaa. Laukaisupäätös pysyy yksin Ranskalla.

Ase on Ranskan hallussa. Perustuslaki määrää niin.

Ranskan perustuslain mukaan presidentti johtaa yksin maan ydinasearsenaalia (Conseil constitutionnel). Macron sanoi vuoden 2020 ydinasedoktriinipuheessaan, että Ranskan "elintärkeillä eduilla" on eurooppalainen ulottuvuus, mutta hän ei luonut yhteistä päätösvaltaa ydinaseiden käytöstä (Élysée, 7. helmikuuta 2020).

Saksalla on oma oikeudellinen rajansa. Ydinsulkusopimus kieltää ydinaseettomia valtioita vastaanottamasta ydinaseita tai määräysvaltaa niihin (YK:n NPT-sopimusteksti). Berliini on vahvistanut julkisesti, ettei yhteistyö Ranskan kanssa muuta Saksan ydinaseetonta asemaa eikä sen roolia Naton Yhdysvaltojen johtamassa ydinasejaossa (Bundesregierung).

Käytännössä vuoden 2026 askeleet muuttavat Ranskan aiemmat avaukset kokouksiksi ja harjoituksiksi. Niihin kuuluvat Ranskan ja Saksan ydinaseohjausryhmä, yhteiset harjoitukset sekä integroidun ohjuspuolustuksen koalitio, jota Pariisi kuvaa "puhtaasti puolustukselliseksi" (Élysée, 13. heinäkuuta 2026). Saksa saa neuvotteluyhteyden ja paikan tavanomaisen varoitusarkkitehtuurin ääressä. Se ei saa ydinkärkiä eikä laukaisukoodia.

Itäiset liittolaiset haluavat kalustoa, eivät doktriinia

Puola suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen puolustuksen vahvistamiseen, mutta ei pidä sitä korvikkeena Yhdysvaltojen ydinsateenvarjolle. Ulkoministeri Radosław Sikorski vertasi Yhdysvaltojen tulevaa roolia "mäen takana olevaan ratsuväkeen": se olisi yhä strategisesti välttämätön, vaikka vähemmän näkyvästi paikalla (Bankier). Varsova on perustanut oman ohjausryhmän Pariisin kanssa ja selvittää Ranskan asevarastojen sijoittamista Puolan maaperälle, mutta sopimusta ei vielä ole (Rzeczpospolita).

Suomen puolustusministeri Antti Häkkänen kutsui Ranskan ydinkilpeä Euroopalle "valtavaksi, vuosikymmeniä kestäväksi hankkeeksi" (Yle). Helsingissä Ranskan konkreettisia joukko-osallistumisia Naton eteen työnnettyihin joukkoihin Suomessa pidetään arvokkaampina kuin Pariisin doktriinilupauksia.

Italia näyttää, missä koalitioinnostuksen raja kulkee. Rooma isännöi Yhdysvaltojen ydinaseita Naton ydinasejaon puitteissa. Järjestelyssä Yhdysvallat säilyttää aseiden hallinnan, mutta eurooppalaiset liittolaiset osallistuvat poliittisesti (NATO). Siksi kysymys Ranskan tarjoamista todellisista päätösoikeuksista ei ole Italialle teoreettinen. Pääministeri Giorgia Meloni jätti Pariisin huippukokouksen väliin, vaikka ulkoministeri Antonio Tajani osallistui siihen. Italia liittyi ohjuspuolustuskoalitioon, mutta piti etäisyyttä Macronin tapaan esittää Ranskan ydinasevalta eurooppalaisena kilpenä (Euronews Italy). Rooman viesti on selvä: ilmapuolustuksessa voidaan tehdä yhteistyötä, mutta Ranskan johtajuutta Euroopan ydinpelotteessa ei haluta kuitata.

Näytös rakentuu teollisen epäonnistumisen päälle

Ydinpelotteen esittely palvelee myös poliittista tarkoitusta. Kesäkuussa Ranska ja Saksa hylkäsivät yhteisen kuudennen sukupolven hävittäjähankkeensa FCAS:n vuosia jatkuneen Airbusin ja Dassault’n pattitilanteen jälkeen (IRIS, Le Monde). Vain päiviä ennen Nörvenichin harjoituksia Merz päätti ostaa yhdysvaltalaisia Tomahawk-ohjuksia pitkän kantaman iskukykyä varten, mikä ärsytti Pariisia lisää. Ydinas yhteistyö täyttää puolustusteollisen epäonnistumisen jättämää aukkoa: sen avulla voidaan osoittaa, että Ranskan ja Saksan suhteessa on yhä strategista sisältöä, vaikka yhteinen teollinen hanke kariutui.

Maaliskuun yhteisymmärrystä ei ole julkaistu virallisena tekstinä. Julkisuus näkee harjoituksia, puheita ja koalitioita, mutta ei voi arvioida neuvottelumenettelyjä tai sovittuja rajoja. Ranska voi tehdä ydinpelotteestaan käytännössä eurooppalaisemman, mutta ei jaa päätösvaltaa. Macronin ja Merzin on kerrottava tarkemmin, mitä konsultaatio tarkoittaa, ennen kuin liittolaisilta odotetaan sen pitämistä turvallisuustakuuna.