Jäädytetty EU-raha paisuttaa Unkarin alijäämää

Unkarin julkisen talouden alijäämä nousee tänä vuonna 7,5 prosenttiin BKT:stä, kertoo Portfolio maan valtiovarainministeriön arvion perusteella. Alijäämä tarkoittaa valtion tulojen ja menojen välistä vajetta. Ilman korjaavia toimia luku olisi ollut 8,3 prosenttia. Molemmat ovat yli kaksinkertaisia EU:n 3 prosentin alijäämärajaan nähden.

Taustalla ei ole äkillinen talouskriisi vaan pitkittynyt poliittinen kiista. Budapest oli laskenut miljardien eurojen EU-elpymisrahojen varaan, mutta rahat ovat yhä jäässä, koska hallitus ei ole täyttänyt Brysselin oikeusvaltiovaatimuksia. Unkari jatkaa silti menoja hankkeisiin, joiden oli määrä saada EU-rahoitus. Lasku katetaan omalla velanotolla.

Miten maksamatta jäänyt EU-korvaus muuttuu velaksi

EU:n elpymis- ja palautumistukiväline RRF, eli unionin koronapandemian jälkeinen elpymisrahasto, toimii jälkikorvausmallilla. Jäsenvaltio käyttää ensin rahaa itse. Euroopan komissio maksaa korvauksen vasta, kun se on todennut sovittujen uudistusten valmistuneen (Euroopan komissio, asetus 2021/241).

Unkarin kohdalla korvaukset on pysäytetty. Komissio asetti ennen RRF-maksuja 27 ehtoa, jotka koskevat tuomioistuinten riippumattomuutta, korruptiontorjuntaa ja julkisia hankintoja (komissio). Lisäksi neuvosto jäädytti 6,3 miljardia euroa, eli 55 prosenttia kolmen koheesio-ohjelman sitoumuksista, EU:n budjettia suojaavan ehdollisuusmekanismin nojalla (neuvosto).

Vaikutus näkyy kahdessa luvussa. Portfolion mukaan pelkkä RRF-rahoituksen puuttuminen kasvattaa alijäämää noin 1,1 prosenttiyksikköä BKT:stä valtiovarainministeriön lukujen perusteella. Toisin sanoen noin seitsemäsosa Unkarin koko alijäämästä syntyy siitä, että Budapest odotti Brysselin korvaavan menoja, joita Bryssel ei ole suostunut maksamaan. Jos rahat lopulta saadaan, ministeriö arvioi alijäämän pienenevän noin 0,5 prosenttiyksikköä (Portfolio). Telex/G7 tiivisti asian suoremmin: ilman EU-rahoja alijäämä olisi ylittänyt 8 prosenttia.

Kun valtio jatkaa hankemenoja ennen EU-korvausten saamista, rahoitusvaje on paikattava jollakin. Unkarin valtionkassa laskee liikkeeseen lisää velkaa, käyttää varantoja tai kierrättää rahoitusta valtionyhtiöiden ja muiden julkisten toimijoiden kautta. Oikeuslaitoksen uudistuksia koskevasta poliittisesta kiistasta tulee näin suora lainakustannus.

Kuka maksaa kiistan hinnan

Rakennusyhtiöt, paikallishallinnot ja hankeurakoitsijat saavat rahansa edelleen. Hallitus välttää tilanteen, jossa EU-rahoitteiset hankkeet pysähtyvät näkyvästi työmaille. Ne ovat lyhyen aikavälin voittajia.

Kustannus jää unkarilaisille veronmaksajille. Suurempi velanotto kasvattaa korkomenoja, jotka kilpailevat samasta budjettitilasta julkisten palvelujen kanssa. MNB eli Unkarin keskuspankki kytkee valtion lainakustannukset suoraan koko talouden korkotasoon (MNB). Kun valtio joutuu maksamaan enemmän myydäkseen velkakirjojaan, pankit hinnoittelevat uudelleen myös yritys- ja kotitalousluottoja.

Forintti lisää painetta. Jos sijoittajat pitävät EU-korvausten jäätymistä pysyvänä poliittisena riskinä eivätkä vain ajoitusongelmana, ne vaativat Unkarilta korkeampaa korkoa tai vähentävät forinttimääräisiä sijoituksiaan. EKP:n mukaan valuuttakurssit reagoivat maiden korkoeroihin ja sijoittajien luottamukseen (EKP). Heikompi forintti nostaa tuontikustannuksia ja välittyy lopulta unkarilaisten kotitalouksien hintoihin.

Puola näyttää viivästyksen hinnan

Lähin vertailukohta on Puola. Varsovan oma elpymissuunnitelma viivästyi noin kaksi vuotta oikeusvaltiokiistan vuoksi. Kesäkuuhun 2026 mennessä Puola oli saanut 34,15 miljardia euroa, noin 62 prosenttia sille varatusta summasta, kun poliittiset suhteet Brysseliin paranivat (Bankier, Strefa Inwestorów). Puolan esimerkki osoittaa, että viivästys maksaa myös silloin, kun rahat saadaan lopulta. Valtio joutuu lainaamaan väliaikaisesti ja maksamaan tästä siltarahoituksesta korkoa.

Romania näyttää markkinariskin selvemmin. Romanian keskuspankki on varoittanut, että rahoitusvakauden riskit ovat yhä koholla, kun maalla on yksi EU:n suurimmista alijäämistä (Digi24). Joukkolainasijoittajat vaativat Bukarestilta jo korkeampaa tuottoa kuin useilta muilta Keski-Euroopan suurilta hallituksilta (Bursa). Unkari voi ajautua samaan joukkoon: maaksi, jonka finanssipoliittinen uskottavuus on pysyvä kysymys eikä vain yhden budjettikauden huoli.

Unkarin alijäämä ei automaattisesti tartu naapurimaihin. Sijoittajat vertaavat silti alueen maiden talouskuria keskenään. Valtio, joka velkaantuu paikattuaan aukkoa, jonka voisi sulkea täyttämällä oikeudelliset ehdot, näyttää eri tapaukselta kuin valtio, joka velkaantuu investoidakseen. Budapestin valinta on, täyttääkö se ehdot vai jatkaako se niiden välttelyn rahoittamista.