Genovassa työntekijöiltä perittiin 60 % palkoista

Genovan uutta aallonmurtajaa varten rakennettuja betonikasetteja valmistaneet työntekijät joutuivat tutkijoiden mukaan palauttamaan 40–60 prosenttia palkastaan työvoiman välittäjille. Savonan syyttäjänvirasto ja karabinieerit pidättivät 26. kesäkuuta kahdeksan ihmistä ja määräsivät kaksi yhtiötä oikeudelliseen valvontaan (Il Fatto Quotidiano, La Voce di Genova). Epäily koskee laitonta työvoiman välitystä ja hyväksikäyttöä Vado Liguressa sijaitsevassa tuotantopaikassa, jossa valmistettiin aallonmurtajan esivalmistettuja osia. Työntekijöiden väitetään myös joutuneen ostamaan omat suojavarusteensa, ja tutkijat epäilevät, että vaarallisiin rakennustöihin liittyviä turvallisuustodistuksia olisi väärennetty (IVG).

Kyse on yhä rikostutkinnan väitteistä, ei tuomioistuimessa vahvistetuista tapahtumista. Tapaus osuu silti kohtaan, jota EU:n koronanjälkeinen rahoitusmalli ei ratkaise kovin hyvin.

Genovan aallonmurtaja on 1,3 mrd. euron infrastruktuurihanke. Se rahoitetaan Italian fondo complementare al PNRR -rahastosta, joka täydentää maan elpymissuunnitelmaa (Port of Genoa). Italian elpymissuunnitelma kuuluu EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen eli RRF:n piiriin. RRF on koronapandemian jälkeen luotu ohjelma, jossa EU maksaa jäsenmaille rahaa sovittuja uudistuksia ja investointitavoitteita vastaan (EUR-Lex). Aallonmurtajan rahoitus tulee kansallisesta rahastosta eikä suoraan EU-avustuksista, mutta hanke on kytketty samaan toimeenpanokehikkoon. Italia on RRF:n suurin saaja: sen suunnitelman arvo on 194,4 mrd. euroa avustuksina ja lainoina (European Commission). Mittakaava tekee valvonnasta poliittisen kysymyksen.

Bryssel tarkistaa välitavoitteet, ei työmaita

RRF rakennettiin ohjaamaan uudistuksia ja suojaamaan EU:n budjettia. Sitä ei rakennettu työmaatarkastusten järjestelmäksi. Bryssel tarkistaa, onko Italia täyttänyt sovitut välitavoitteet: laki hyväksytty, hanke käynnistetty, tavoite saavutettu. Jos ehdot täyttyvät, maksu hyväksytään. RRF-asetuksen mukaan ensisijainen vastuu petosten, korruption ja eturistiriitojen torjunnasta on jäsenvaltioilla itsellään (EUR-Lex).

EU:lla on omat erityiselimensä. OLAF eli EU:n petostentorjuntavirasto tutkii EU-varojen väärinkäyttöä. EPPO eli Euroopan syyttäjänvirasto voi nostaa syytteitä rikoksista, jotka vahingoittavat EU:n taloudellisia etuja (EPPO). Kumpikaan ei kuitenkaan ole työsuojeluviranomainen. Katve syntyy Brysselin maksulistan ja pääurakan alla toimivan kolmannen alihankintaportaan väliin. EU-järjestelmässä ei rutiininomaisesti tarkisteta, saiko ketjun alapäässä oleva työntekijä hänelle kuuluvan palkan tai koulutuksen.

Kyse ei näytä yksittäistapaukselta

Genovan epäilyt sopivat jo dokumentoituun kuvioon. Reutersin raportointi on kuvannut, miten alihankintaketjut ja työvoiman välittäjät ovat Italian rakennusalalla, logistiikassa ja muodissa painaneet palkkoja alas ja heikentäneet työntekijöiden suojaa (MarketScreener/Reuters). Tanskalainen Politiken käsitteli tapausta siirtotyöläisten oikeuksien kautta ja kuvasi oloja "orjamaisiksi", jolloin huomio siirtyi rikosprosessista työntekijöiden asemaan (Politiken).

Italia ei ole ongelman kanssa yksin. Ruotsalainen tutkimus julkisiin hankintoihin kytkeytyvästä rikollisesta taloudesta havaitsi, että väärinkäytökset pääsevät sisään heikon sopimusseurannan ja maksujen valvonnan kautta, eivät näyttävien projektikaappausten muodossa (ESF Sweden). Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tuore raportti nosti esiin puutteita RRF-valvontaan liittyvissä petostentorjuntastrategioissa ja kysyi, tuottaako välitavoitteisiin perustuva maksatus todellista rahavirtojen jäljitettävyyttä (ECA SR 2026-18). Haavoittuvuus on rakenteellinen. Sama logiikka, joka estää Brysseliä mikromanageroimasta jäsenmaiden menoja, heikentää sen näkyvyyttä toimeenpanoketjuihin.

Määräaika kiristää ristiriitaa

Italian on saatava RRF:n välitavoitteet ja lopputavoitteet valmiiksi elokuuhun 2026 mennessä, jotta se voi jättää viimeisen maksupyynnön joulukuussa 2026 (CGIL). Aikapaine palkitsee näkyvää valmistumista. Samalla alihankintaketjujen alimmat portaat voivat jäädä entistä helpommin piiloon.

Auki ovat yhä koko alihankintakartta, maksuketju ja se, jääkö tapaus kansalliseksi rikosasiaksi vai johtaako se laajempaan tarkasteluun. RRF voi todeta, että aallonmurtaja valmistui. Se, maksettiinko ja suojattiinko rakentajat asianmukaisesti, kuuluu toistaiseksi jonkun muun vastuulle.