Saksan Chinook-lasku kasvoi 631 miljoonaa euroa

Saksa valitsi raskaan kuljetushelikopterin, jonka piti olla mahdollisimman riskitön: valmis, käytössä koeteltu yhdysvaltalainen Boeing CH-47F Chinook. Der Spiegelin mukaan hinta on kuitenkin noussut 631 miljoonaa euroa jo ennen ensimmäisiä toimituksia. Jos kustannukset karkaavat näin kypsässä järjestelmässä, Euroopan laajemmalla varustautumisella on edessään yksinkertainen ongelma: rahaa tarvitaan enemmän kuin poliittisissa lupauksissa näkyy.

Saksan puolustusministeriön budjettivaliokunnalle toimittaman asiakirjan mukaan 60 Chinook-helikopterin hankinta maksaa nyt noin 7,187 miljardia euroa, kun aiemmin hyväksytty summa oli pienempi (Der Spiegel). Ministeriö selittää nousua Boeingin korkeammilla hinnoilla, alihankkijakuluilla, palkkapaineilla ja kokoonpanomuutoksilla. Kyse ei sen mukaan ole uusista sotilaallisista vaatimuksista. Taustamuistio ei ole julkinen, joten ylityksen tarkka määrä nojaa Spiegelin tietoihin.

Miten "yksinkertainen" hankinta kallistuu

Hankinta tehdään Yhdysvaltain Foreign Military Sales -järjestelmän kautta. Se on valtioiden välinen asevientikanava, jossa Washington toimii ostajan ja valmistajan välikätenä. Yhdysvaltain puolustusturvallisuusyhteistyövirasto DSCA ilmoitti kongressille Saksaa koskevasta arviolta 8,5 miljardin dollarin paketista. Siihen sisältyvät helikopterit, moottorit, omasuojajärjestelmät, koulutus, logistiikka ja pitkäaikainen tuki (DSCA). Summa oli alusta lähtien yläraja-arvio. FMS-menettelyssä ensimmäiset ilmoitukset ovat arvioita, ja lopullinen hinta täsmentyy sopimusten ja teknisten erittelyjen mukana (DSCA FAQ).

Tämä tekee Euroopan varustautumisesta vaikeampaa kuin otsikkotason menoluvut antavat ymmärtää. Hallitukset ilmoittavat tavoitteita. Parlamentit hyväksyvät suorituskykytarpeita. Sen jälkeen inflaatio, alihankintaketjujen pullonkaulat ja kasvavat huolto- ja tukipaketit syövät budjettia sisältäpäin. Ilmiö ei ole uusi, mutta sen mittakaava kasvaa, kun puolustuskysyntä nousee yhtä aikaa koko Euroopassa. Saksan liittopäivien budjettivaliokunnan, joka valvoo liittovaltion menoja, on nyt poliittisesti selitettävä, miksi turvalliseksi valittu vaihtoehto maksaa satoja miljoonia euroja enemmän kuin luvattiin (Bundestag).

Riippuvuuden hinta

Chinook korvaa Saksan ikääntyvän CH-53-raskaskuljetuskaluston ja täyttää tehtävän, jota Nato tarvitsee yhä enemmän: joukkojen, ajoneuvojen ja ampumatarvikkeiden siirtämisen itäisellä sivustalla, myös Saksan uuteen pysyvään prikaatiin Liettuassa (Boeing, Euronews). Yhdysvaltalaisratkaisua perusteltiin nopeudella ja yhteensopivuudella. Samalla Saksa sitoutuu vuosikymmeniksi amerikkalaiseen varaosahinnoitteluun, ylläpitoketjuihin ja päivitysaikatauluihin. Jokainen ohjelmistopäivitys, korjauskierros ja kriisiajan lisätilaus kulkee Yhdysvaltain kanavien kautta.

Ranskalainen ulkopoliittinen tutkimuslaitos Ifri tiivistää varoituksen: Eurooppa voi omistaa kaluston ja silti olla riippuvainen muista sen pitämisessä lentokunnossa (Ifri). Euroopan komissio yrittää työntää kehitystä toiseen suuntaan SAFE-mekanismilla, joka on uusi EU-väline puolustustuotannon yhteiseen rahoittamiseen, ja ehdotti juuri viittä eurooppalaista yhteishanketta (Euronews). Mikään EU-ohjelma ei silti rakenna yhdessä yössä eurooppalaista raskaskuljetushelikopteria, jolla olisi Chinookin kypsyys.

Puola näyttää, miksi autonomia ei yksin ratkaise valintaa. Varsova on tehnyt suuria yhdysvaltalaisia asehankintoja, koska amerikkalainen kalusto sitoo Washingtonia Euroopan puolustukseen ja tuottaa pelotetta nopeammin kuin eurooppalaiset kehitysohjelmat. Samaan aikaan Puola on sopinut puolustusteollisesta yhteistyöstä ruotsalaisen Saabin kanssa ja hyväksyy, että eurooppalaiset vaihtoehdot tulevat hitaammin (KPRM). Vaihtokauppa on selvä: nopeutta ja liittolaissignaalia nyt, teollista omavaraisuutta myöhemmin.

Koko järjestelmä kiristyy

Alankomaiden puolustusmuistio näyttää, mihin tämä johtaa. Haag sitoutuu Naton 3,5 prosentin menonormiin ja suunnittelee lisää helikoptereita, aluksia ja miehittämättömiä järjestelmiä (Defensie). Kun kaikki Nato-maat lisäävät kysyntää samaan aikaan, ne kilpailevat samoista alihankkijoista, osaavasta työvoimasta ja järjestelmäintegraation kapasiteetista. Hinnat nousevat. Aikataulut venyvät. Sama kustannuspaine osuu jokaiseen rinnakkain etenevään liittolaismaiden hankkeeseen. Saksan ylitys ei näytä yksittäiseltä virheeltä, vaan varhaiselta merkiltä siitä, mitä tapahtuu, kun poliittiset menolupaukset kasvavat nopeammin kuin tuotantolinjat.

Parlamentit hyväksyvät yhä helpoimmin sen kaluston, jonka ne näkevät: helikopterin, hävittäjän tai aluksen. Vaikeampi lasku syntyy järjestelmästä ympärillä: ohjelmistoista, varaosista, huollosta ja siitä, onko kalusto sodan aikana todella käytettävissä. Runko on näkyvä osa hankintaa. Strateginen hinta on kaikessa, mikä pitää sen ilmassa.