Saksan ja Alankomaiden esikunta johtaa Baltiaa

Münsterissä toimiva saksalais-alankomaalainen sotilasesikunta ottaa 1. heinäkuuta taktisen johdon Viron ja Latvian maajoukoista. Se korvaa Puolassa toimivan armeijakuntaesikunnan, joka vastasi aiemmin Naton koko koillisesta sivustasta (ERR, Valgan kunta). Nato jakaa vastuuta uudelleen alueella, jossa poliittiset puolustuslupaukset eivät enää riitä. Niiden pitää muuttua nopeasti toimivaksi sotilaalliseksi johtamiseksi.

Kaksi armeijakuntaa, kaksi ongelmaa

1. saksalais-alankomaalainen armeijakuntaesikunta eli 1GNC pystyy johtamaan enintään noin 50 000 sotilaan joukkoja. Nyt sen vastuulle siirtyvät Viron ja Latvian puolustussuunnittelu, harjoitukset ja nopea lisäjoukkojen kytkeminen alueen puolustukseen (ERR). Aiempi vastuuesikunta, Puolan Szczecinissä toimiva Multinational Corps Northeast, pitää vastuullaan Liettuan ja Puolan.

Syy on sotilaallisesti yksinkertainen: yhdellä esikunnalla oli liian suuri ja liian erilainen alue johdettavanaan. Viro ja Latvia katsovat Venäjän joukkoja pitkän maarajan yli. Liettuan ja Puolan keskeinen ongelma on Suwałkin käytävä, kapea maayhteys Baltian maiden ja muun Naton välillä, sekä Valko-Venäjän suunnan uhka (Defence24). Ne vaativat eri suunnitelmat.

Naton pelotemalli painottaa juuri tällaista etukäteen jaettua alueellista suunnittelua yleisen liittokuntapuheen sijaan (NATO). Puolalle muutos merkitsee keskittymistä, ei vetäytymistä. Szczecinin armeijakuntaa johtava kenraali Dariusz Parylak kuvaa kapeampaa vastuualuetta tarkemmaksi tehtäväksi. Puolalaismediassa uudelleenjärjestelyä on käsitelty yhdessä niiden varoitusten kanssa, joiden mukaan Venäjä voisi testata Baltian maita tai Puolaa provokaatiolla (Rzeczpospolita).

Saksan kaksinkertainen taakka

Saksa ottaa samaan aikaan armeijakuntatason johtovastuun Virosta ja Latviasta ja rakentaa pysyvää prikaatia Liettuaan. 45. prikaatin on määrä kasvaa noin 4 800 sotilaan vahvuiseksi Pabradėn lähelle, noin 20 kilometrin päähän Valko-Venäjän rajasta, vuoden 2027 loppuun mennessä (Lrytas).

Paikalla on toistaiseksi noin 1 800 sotilasta ja muuta henkilöstöä. Puolustusministeri Boris Pistorius on myöntänyt, että Saksan aktiivijoukot eivät yksin riitä ilman vahvempaa reserviä (BMVg, ZEIT). Armeijakuntaesikunta parantaa suunnittelua ja reagointinopeutta, mutta se ei ratkaise henkilöstöpulaa, ilmatorjunnan aukkoja eikä sitä, onko riittävästi joukkoja ja kalustoa heti liikutettavissa (Militarnyi). Saksa ottaa näkyvän johtoroolin juuri kun sen kyky kantaa roolia on yhä rakenteilla.

Kuka voi käskeä, mitä ja milloin

Komentovastuun siirto tapahtuu Valga/Valkassa, Viron ja Latvian jakamassa kaupungissa. Symboliikka on siisti. Sisältö on vaikeampi.

Naton julkinen kieli ei kerro lukijalle, kuka voi kriisissä antaa minkäkin käskyn. "Taktista johtoa" käytetään virallisissa kuvauksissa väljästi, mutta julkista toimivallansiirtoasiakirjaa ei ole julkaistu 1GNC:n mandaatin tarkasta laajuudesta (ERR, Shortl). Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaan jokaisen jäsenmaan hallitus päättää edelleen, milloin sen joukkoja saa käyttää (NATO). Kriisissä ratkaisevaksi pullonkaulaksi jää se, kuinka nopeasti kansallinen päätösvalta siirtyy liittokunnan sotilaalliseen johtoon.

Toinen aukko koskee kahden armeijakunnan yhteensovittamista. Jos Venäjä painostaa samaan aikaan Viroa ja Latviaa sekä Suwałkin käytävää, julkisista Naton, puolustusministeriöiden tai armeijakuntien aineistoista ei käy ilmi, miten kaksi esikuntaa johtaa toimintaa yhden sotilaallisen kokonaisuuden alla. Latvia pitää yhä ilmatorjunnan ja droonintorjunnan puutteita suorina uhkina (news.inbox.lv). Nopeampi komentoketju auttaa vain, jos sen takana on todellisia joukkoja.

Uudelleenjärjestely kertoo, että Naton itäisen sivustan ongelma ei enää ole pelkästään liittolaisten lupaus puolustaa Baltiaa. Kysymys on siitä, osuvatko komentovalta, joukkojen valmius ja kansallisten hallitusten poliittinen lupa samaan paikkaan riittävän nopeasti.