Saksa hyväksyi €110 miljardin sotavelan

Friedrich Merzin hallitus on hyväksynyt vuoden 2027 budjettiluonnoksen, jossa uutta velkaa otetaan yhteensä noin 203,6 miljardia euroa. Siitä 109,7 miljardia euroa on varattu puolustukseen (SPIEGEL, RTE). Saksa olisi näin euroalueen suurin yksittäisen vuoden velanottaja. Muulle Euroopalle olennaista ei ole vain velan määrä, vaan keino: Saksa muutti omia finanssipoliittisia sääntöjään niin, että velanotto tuli mahdolliseksi. Useimmilla kumppanimailla samaa liikkumatilaa ei ole.

Miten Saksa kiertää omia velkasääntöjään

Liittovaltion menot nousevat 555,4 miljardiin euroon. Varsinainen budjetti tarvitsee 118,7 miljardia euroa uutta velkaa, jotta verotulojen ja suunniteltujen menojen välinen aukko saadaan katettua. Sen rinnalla kulkee kaksi erillistä rahoituskanavaa: noin 54,9 miljardia euroa infrastruktuurirahastosta ja 30 miljardia euroa vuonna 2022 perustetusta puolustusrahastosta (DW).

Nämä erityisrahastot ovat järjestelyn ydin. Niiden avulla hallitus voi näyttää varsinaisen budjettivajeen pienempänä, vaikka velkaa otetaan merkittävästi budjetin ulkopuolisten kanavien kautta. Saksan perustuslaillista velkajarrua, joka rajoittaa liittovaltion rakenteellista velanottoa, muutettiin niin, että puolustusmenot vapautetaan rajoitteesta BKT:n yhden prosentin ylittävältä osalta. Muutos antaa Merzin hallitukselle mahdollisuuden tavoitella puolustusmenoja, jotka vastaavat 3,5:tä prosenttia BKT:stä vuonna 2029 (Bundesregierung).

Hinta kertyy nopeasti. Budjettiennusteiden mukaan liittovaltion velan korkomenot lähes kaksinkertaistuvat: 41,9 miljardista eurosta vuonna 2027 noin 80,7 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä, kertoo Upday. Saksan vakausneuvosto, joka valvoo liittovaltion ja osavaltioiden velanottoa, on varoittanut, että linja voi rikkoa EU:n velkasääntöjä (Handelsblatt).

Itselle velkaa, unionille säästökuuri

Samaan aikaan Berliini ajaa seuraavaan EU-budjettiin noin 400 miljardin euron leikkauksia, käy ilmi Marketscreenerin raportoimasta vuotaneesta linjapaperista. EU:n yhteinen budjetti rahoittaa koheesiota, maataloutta ja ilmasto-ohjelmia erityisesti köyhemmissä jäsenmaissa. Saksa on muuttanut omaa finanssipoliittista perustuslakiaan voidakseen käyttää enemmän puolustukseen, mutta vaatii samalla kumppaneiltaan pienempää yhteistä kassaa.

Epäsuhta näkyy selvimmin Ranskassa. Pariisi on sitoutunut 436 miljardin euron puolustusmenoihin vuoteen 2030 mennessä, mutta Ranskan julkinen velka on jo noin 117,5 prosenttia BKT:stä. Korkomenojen arvioidaan pitkällä aikavälillä lähestyvän 5:tä prosenttia BKT:stä (Le Figaro, Le Monde). Saksa loi itselleen lisätilaa muuttamalla yhtä perustuslain kohtaa. Ranskalla vastaavaa väylää ei ole, ja sen on rahoitettava velkansa vuosittain paljon kireämmissä oloissa.

Joukkolainamarkkinat näyttävät paineen laajemminkin. Saksan 10-vuotisen valtionlainan korko oli 6. heinäkuuta noin 2,94 prosenttia. Italian vastaava korko oli 3,71 prosenttia, joten spread eli maiden lainakorkojen ero oli 77 korkopistettä (Borsa Corriere, Teleborsa). Ero on kaventunut, mikä näyttää ensi silmäyksellä hyvältä Italialle. Selitys on kuitenkin toinen: ero pieneni siksi, että Saksan oma lainakorko nousi, ei siksi, että Italia olisi saanut rahaa halvemmalla. BNP Paribas on arvioinut, että pysyvästi korkeammat korot kasvattavat velkataakkaa kaikissa kehittyneissä talouksissa (BNP Paribas).

Mitä rahalla saadaan

Naton pääsihteeri Mark Rutte on painostanut Berliiniä muuttamaan suuremmat määrärahat taistelukykyisiksi joukoiksi ja toimiviksi tuotantolinjoiksi, ei vain budjettiriveiksi (NATO). Tässä on budjetin todellinen testi. Saksalla on taloudellinen kyky vetää Euroopan asevarustelua. Sen on samalla näytettävä liittolaisilleen, että ennätysvelka tuottaa käyttökelpoisia prikaateja, ilmatorjuntajärjestelmiä ja ammusvarastoja, ei vain kalliimpia yksikköhintoja ja lisää tuontikalustoa. Avoimeksi jää, pysyvätkö Ranska ja pienemmät jäsenmaat mukana ilman laajempaa EU:n yhteisrahoitusta.