Saksa hylkää F126:n €2.3bn jälkeen

Saksa lopetti F126-fregattiohjelman 24. kesäkuuta. Kuuden suuren sota-aluksen sopimus puretaan, vaikka rahaa on käytetty jo noin 2,3 mrd. euroa (BMVg, Euronews). Puolustusministeri Boris Pistoriuksen mukaan Damen Naval -yhtiön johtama hollantilaisvetoinen konsortio ei enää pystynyt pysymään sovitussa aikataulussa ja budjetissa. Yhtään alusta ei toimiteta.

Tilalle suunnitellaan enintään kahdeksaa pienempää MEKO A-200 -fregattia saksalaiselta TKMS:ltä. Alukset painottuisivat sukellusveneentorjuntaan eli sukellusveneiden havaitsemiseen, seuraamiseen ja torjumiseen (Defense News, Bundeswehr). Tilaus riippuu kuitenkin Saksan liittopäivistä. Hankintapakettia, jonka pohjalta kansanedustajat voisivat äänestää, ei vielä ole.

Miten vanhempi ja testattu malli syrjäytti lippulaivahankkeen

F126:n piti osoittaa, että eurooppalaiset puolustusyhtiöt pystyvät rakentamaan sotalaivoja yli rajojen. Hollantilainen Damen voitti sopimuksen vuonna 2020 pääurakoitsijana ja suunnitteluvastuullisena yhtiönä. Saksalaisten telakoiden piti vastata rakentamisesta. Järjestely alkoi hajota aikatauluviiveisiin, ohjelmistorajapintojen ongelmiin ja siihen, että teknisiä suunnitelmia oli vaikea siirtää saksalaisille teollisuuskumppaneille (Opex360).

Berliini harkitsi vielä myöhäistä pelastusyritystä Rheinmetallin laivanrakennusyksikön kautta. Puolustusministeriön arvion mukaan vaihtoehto olisi nostanut kokonaiskulut yli 18 mrd. euroon (Handelsblatt). Samalla Saksan olisi pitänyt luopua mahdollisista vahingonkorvausvaatimuksista Damenia vastaan. Pistorius itsekin antoi ymmärtää, ettei vaatimusten menestymisestä ollut takeita (MarineLink). Ministeriö päätti katkaista hankkeen.

Kyse ei ollut vain tekniikasta. Kyse oli määräysvallasta: kuka suunnittelee, kuka rakentaa, kuka kantaa vastuun ja kuka maksaa, kun aikataulu pettää. F126 sopii laajempaan eurooppalaiseen puolustushankkeiden kaavaan, jossa juuri nämä kysymykset venyttävät projekteja. Kun kumppanit eivät pääse sopuun työosuuksista tai kriittisen teknologian omistuksesta, määräajat pettävät ja kustannukset kasvavat. Damen menettää asemansa Saksan merivoimien markkinassa hankkeessa, joka oli maan suurin laivastosopimus toisen maailmansodan jälkeen (Deutschlandfunk). Valitsemalla vanhemman, testatun kansallisen mallin avoimen rajat ylittävän kilpailutuksen sijaan Saksa lähettää tuleville kumppaneille selvän viestin: kun yhteishanke ajautuu paineeseen, Berliini vetää työn kotiin.

EU yrittää ohjata jäsenmaita vastakkaiseen suuntaan. SAFE, unionin uusi yhteishankintoihin tarkoitettu puolustuslainaväline, ja Euroopan puolustusrahasto kannustavat maita ostamaan yhdessä. Ne eivät kuitenkaan päätä, minkä fregatin jäsenmaa tilaa, korvaa kansallista budjettivaltaa tai kanna sopimusvastuuta hankkeen epäonnistuessa (European Commission). Brysselin kannustimien ja kansallisen teollisuuspolitiikan välinen kuilu pysyy leveänä.

Aluksia, joita on vasta paperilla

Peruutuksen merkitys ulottuu telakoita pidemmälle. Saksan ulkoministeriö kuvaa Itämerta strategiseksi vahvistusten ja huollon reitiksi ja kytkee meriturvallisuuden Venäjän sukellusvenetoimintaan Pohjois-Atlantin ja arktisen alueen suunnalla (German Foreign Ministry). Liittolaiset odottavat Berliiniltä sukellusveneentorjuntakykyä: sonareita, helikoptereita ja partioaluksia merireittien, kaapeleiden ja putkien suojaamiseen. Odotukset nojaavat nyt aluksiin, joita ei ole olemassa.

Puolalaisanalyytikot muotoilevat arvion ehdollisesti. Jos MEKO-käännös tuottaa alukset nopeammin kuin jumittunut F126-linja olisi tuottanut, peruutus näyttää kivuliaalta mutta järkevältä. Jos liittopäivien käsittely, TKMS:n kapasiteetti tai varustelukiistat hidastavat korvaavaa hanketta, tapaus vahvistaa käsitystä Saksasta maana, joka puhuu strategisesta kunnianhimosta mutta jättää epäselväksi, mitä se todella pystyy toimittamaan (Rzeczpospolita Radar). Alan raporttien mukaan ensimmäinen MEKO voisi valmistua loppuvuonna 2029, mutta ajankohdalla ei ole parlamentaarista vahvistusta (Naval News).

Puolustusministeriö voi purkaa sopimuksen. Vain liittopäivät voivat rahoittaa seuraavan hankkeen. Nato voi sisällyttää Saksan sukellusveneentorjuntakyvyn suunnitelmiinsa, mutta jonkun on yhä rakennettava alukset. Liittolaisten kannalta ratkaisevaa on, valitsiko Saksa nopeamman reitin vai vain uuden viiveen.