Saksa mukaan Ranskan ydinharjoituksiin

Ranska ja Saksa eivät ole päässeet sopuun siitä, kuka johtaa Euroopan seuraavan sukupolven hävittäjähanketta. Nyt ne yrittävät rakentaa yhteistyötä Ranskan ydinpelotteen ympärille. Emmanuel Macron ja Friedrich Merz ilmoittivat 17. heinäkuuta Ranskan ja Saksan ydinohjausryhmästä, luottamuksellisista pelotekeskusteluista sekä Saksan tavanomaisten asevoimien osallistumisesta Ranskan ydinaseharjoitukseen (Elysée, Al Jazeera). Aloite kuulostaa askeleelta kohti eurooppalaista strategista autonomiaa. Todellisuudessa kyse on paljon rajatummasta järjestelystä, ja juuri rajaus tekee siitä olennaisen.

Mitä Saksa käytännössä saa

Saksa ei saa ydinkärkiä, hallintaoikeutta, laukaisuvaltaa eikä automaattista Ranskan ydinturvatakuuta. Ranskan ydinpelote pysyy kansallisena. Berliinille avataan pääsy niihin ei-ydinaseellisiin suorituskykyihin, jotka suojaavat ja tukevat Ranskan ydinaseoperaatioita: saattajahävittäjiin, ilmapuolustukseen, ennakkovaroitukseen, tutkajärjestelmiin ja syvän iskun yhteensovittamiseen väliaikaisten Rafale-sijoitusten ympärillä (Telegraph, Boursorama/AFP). Merz myönsi itsekin, että Saksan osallistumisen tarkka muoto on vielä määriteltävä (Moneycontrol/AFP).

Ero on tärkeä, koska Saksa on jo mukana Naton ydinasejaossa. Siinä Yhdysvaltain ydinaseita on sijoitettu Eurooppaan ja liittolaismaiden koneet harjoittelevat niiden käyttöä, mutta lopullinen päätösvalta pysyy Washingtonissa (Cambridge University Press). Ranskan avaama väylä tuo tähän toisen kerroksen. Se ei korvaa ensimmäistä.

Teollisen epäonnistumisen paikkaus

Ajoitus ei ole sattumaa. FCAS/SCAF, Euroopan yhteinen kuudennen sukupolven hävittäjähanke, on ajautunut vakaviin epäilyihin, kun Dassault ja Airbus eivät alkuvuonna päässeet sopuun hankkeen johtovastuusta (DW). Kun Pariisi ja Berliini eivät pysty näyttämään teollista yhtenäisyyttä, ne hakevat strategista symboliikkaa.

Ydinohjausryhmä täyttää tätä aukkoa. Macron saa uuden väylän vanhalle tavoitteelleen: Ranskan ydinpelotteesta keskustellaan eurooppalaisten liittolaisten kanssa, mutta määräysvalta pysyy Pariisissa. Merz taas voi osoittaa Saksan ottavan aloitteen Euroopan puolustuksessa ilman irtiottoa Natosta.

Elysée nosti esiin myös käytännön sotilaallisia teemoja: tavanomaiset asevoimat, täsmäiskut ja ohjuspuolustus (Elysée). Se antaa ryhmälle muutakin tehtävää kuin yhteislausuntojen kirjoittamisen. Avoinna on, johtaako työ toistuviin harjoituksiin ja yhteiseen suunnitteluun vai jääkö se tiedotetekstiksi.

Itä-Eurooppa asettaa järjestykseen, ei torju

Venäjälle alttiimmat maat eivät torju Ranskan avausta. Ne asettavat sen tärkeysjärjestykseen.

Puola on perustanut oman ydinyhteistyön ohjausryhmänsä Ranskan kanssa. Ulkoministeri Radosław Sikorski on kuvannut tulevaisuutta, jossa Yhdysvallat toimii "ratsuväkenä kukkulan takana" eikä pysyvänä jalkaväkenä maastossa (Bankier/PAP). Alustavat keskustelut Ranskan pysyvistä asevarastoista Puolassa tukevat samaa tulkintaa: Varsova pitää Ranskan pelotekeskustelua hyödyllisenä lisävakuutuksena, ei Naton korvikkeena (Rzeczpospolita).

Liettua haluaa kaikki mahdolliset kerrokset, mutta tiukassa järjestyksessä. Ensin tulevat Nato ja Yhdysvaltain takuut, sen jälkeen ilma- ja ohjuspuolustus. Ranskan kanssa käytävä keskustelu on hyödyllistä vain, jos se vahvistaa ketjua varoituksesta päätöksentekoon ja joukkojen käyttöön (tv3.lt, vz.lt). Sama kaava näkyy laajemmin Euroopassa: etulinjan hallitukset eivät vastusta Ranskan osallistumista, mutta yksikään ei pidä sitä Yhdysvaltain voiman korvikkeena.

Baltian maille ja Puolalle pelotteen uskottavuus riippuu kolmesta asiasta: kuka päättää toiminnasta, mitkä joukot toimivat ja kuinka nopeasti ne saapuvat. Kölnissä annettu poliittinen julistus ei vastaa näihin kysymyksiin.

Ranskan ja Saksan ydinohjausryhmä on poliittinen kanava, johon liitetään rajattua sotilaallista työtä. Se korjaa kahdenvälisiä asetelmia FCAS-hankkeen pysähdyttyä ja tarjoaa itäisen sivustan liittolaisille yhden neuvottelukerroksen lisää. Eurooppalaista pelotejärjestelmää se ei vielä rakenna, eikä yksikään hallitus Pariisin ulkopuolella väitä niin.

Uskottavuuskoe jää Merzille ja Macronille. Ratkaisevaa on, muuttuuko harjoitus toistuvaksi, täsmentyvätkö johtosuhteet ja sijoittuvatko tavanomaiset joukot oikeasti mukaan. Toistaiseksi Ranska ja Saksa ovat kirjoittaneet sitoumuksen kumppanuuden nimissä, joka ei juuri onnistunut tuottamaan yhteistä hävittäjää.