Saksa pitää rajatarkastukset voimassa

Euroopan komissio pyysi yhdeksää maata aloittamaan sisärajatarkastusten purkamisen. Saksan sisäministeri torjui pyynnön samalla viikolla. Komission 2. kesäkuuta antamat lausunnot ovat pakollisia, kun tarkastukset ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti 12 kuukautta, mutta ne eivät sido ketään (EU Law Live, Brussels Signal). EU:n vapaan liikkuvuuden ydinalue nojaa nyt vapaaehtoiseen sääntöjen noudattamiseen. Halukkaita ei juuri näy.

Pysyvä poikkeus

Yhdeksän valtiota, Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Norja, Slovenia ja Ruotsi, ovat pitäneet rajatarkastuksia voimassa selvästi pidempään kuin Schengenin hätätilasäännöt oli tarkoitettu sallimaan. Saksa, Ranska ja Itävalta ovat ylläpitäneet jonkinlaisia tarkastuksia vuodesta 2015. Perustelu on vaihtunut ilmoituskauden umpeutuessa: muuttoliike, terrorismi, rajat ylittävä rikollisuus.

Vuoden 2024 Schengenin rajasäännöstön uudistuksen piti asettaa tarkastuksille kova yläraja. Rajasäännöstö määrittää, milloin sisärajatarkastuksia saa käyttää alueella, jossa rajatarkastusten pitäisi olla poikkeus. Käytännössä uudistus pidensi enimmäisajan kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen ja sivuutti EU-tuomioistuimen vuoden 2022 ratkaisun, jonka mukaan pitkitetyt tarkastukset olivat laittomia (European Sting).

Komissio ei ole kertaakaan käynnistänyt rikkomusmenettelyä, eli virallista keinoa pakottaa jäsenmaa noudattamaan EU-oikeutta, rajatarkastuksia liian pitkään jatkanutta maata vastaan. Cambridgen tutkijat kuvaavat linjaa järjestelmälliseksi alivalvonnaksi, jota ajaa poliittinen pelko. Saksan tai Ranskan rankaiseminen ruokkisi väitettä, että Bryssel estää maita suojelemasta itseään (Euronews).

Kolme tapaa uhmata

Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt määritti sävyn EU:n sisäministerikokouksessa Luxemburgissa 4. kesäkuuta. Tarkastuksia "kehitetään joustavasti", hän sanoi, ei lopeteta. Hän asetti uudelleenarvioinnille kaksi ehtoa: EU:n ulkorajan on parannuttava "merkittävästi" ja uusien turvapaikkasääntöjen on osoitettava toimivansa. Kumpaakaan ei ole helppo mitata (Tagesschau, Spiegel).

Itävallan sisäministeri Gerhard Karner valitsi hiljaisemman linjan. Tarkastuksia siirrettiin varsinaiselta rajalta sisämaahan, "Hinterlandiin", eli liikkuviksi partioiksi, jotka vähentävät näkyvyyttä mutta eivät lopeta valvontaa. Ranska ei vastannut julkisesti lainkaan.

Vain Alankomaat viestitti todellisesta muutoksesta. Turvapaikkaministeri Bart van den Brink ilmoitti toukokuussa, että kiinteät rajapisteet korvataan syyskuun jälkeen kuninkaallisen Marechausseen eli sotilaspoliisin liikkuvalla valvonnalla. Valvonta perustuisi tiedusteluprofiileihin, ei kaikkia koskeviin pysäytyksiin (Rijksoverheid). Alankomaiden malli on lähimpänä sitä, mitä komissio suosittelee.

Kustannukset jäävät rajaseuduille. Koblenzin tuomioistuin katsoi huhtikuussa, että Saksan tarkastukset Luxemburgin rajalla rikkoivat Schengenin sääntöjä, koska uskottavaa uhkaperustetta ei ollut (Ground News). JEF Luxembourgin, eli Euroopan nuorten federalistien Luxemburgin järjestön, mukaan rajan ylittää päivittäin noin 223 000 rajatyöntekijää. Ruuhka-aikana viivästykset voivat nousta 45 minuuttiin (Chronicle.lu). Saksa valitti päätöksestä ja piti tarkastukset voimassa.

Sopimus, joka ei ole valmis

Komissio ajoitti lausuntonsa lähelle EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen voimaantuloa 12. kesäkuuta. Sopimus uudistaa turvapaikkakäsittelyä, rajaseulontaa ja vastuunjakoa. Komission poliittinen viesti on, että uusi järjestelmä tekee sisärajatarkastuksista tarpeettomia.

Järjestelmä on kuitenkin keskeneräinen. Toukokuun alussa vain 11 jäsenmaalla 27:stä oli toimiva yhteys uudistettuun Eurodac-biometritietokantaan, johon kerätään turvapaikanhakijoiden ja rajalla rekisteröityjen henkilöiden tunnistetietoja (EUObserver). Yhdeltätoista maalta puuttui edelleen riittäviä rajaseulontatiloja. Unkari ei ollut edes hakenut sille varattua täytäntöönpanorahoitusta (ETIAS).

Asetelma on umpikujassa, jossa kumpikaan puoli ei saa selvää voittoa. Dobrindtin mukaan sisärajatarkastuksia tarvitaan, koska ulkorajat eivät ole riittävän turvalliset. Komission mukaan sopimus korjaa ongelman. Sopimuksen käytännön puutteet kuitenkin ylläpitävät juuri niitä EU:n sisäisiä jatkoliikkeitä, joihin Saksa vetoaa. Molemmat ovat teknisesti oikeassa, eikä kumpikaan pysty todistamaan toista vääräksi. Siksi tarkastukset jatkuvat.

Puolan kanta näyttää tilanteen ristiriidan. Varsova vaati samassa sisäministerikokouksessa komissiolta kovempia toimia Berliiniä vastaan, jossa Dobrindt torjui komission pyynnön. Puola pitää itse Schengen-tarkastuksia voimassa Saksan ja Liettuan rajoilla ja on keskeyttänyt oikeuden hakea turvapaikkaa Valko-Venäjän rajalla seitsemän kertaa. Komissio jätti Puolan yhdeksän lausuntonsa ulkopuolelle ilman julkista selitystä.

Kun komissio ei toimi, Koblenzin ja Münchenin kansalliset tuomioistuimet täyttävät tyhjiötä. Ne toteavat tarkastuksia laittomiksi ja tekevät työtä, jota Bryssel ei tee. Ratkaisevaa on, pakottaako hajanainen oikeuspaine lopulta poliittiseen tilintekoon vai muuttuuko Schengenin "väliaikaisista" poikkeuksista järjestelmän pysyvä rakenne. Se riippuu askeleesta, jota komissio on vältellyt 11 vuotta: omien sääntöjensä toimeenpanosta.