Saksan puolustusvelassa €11 miljardin aukko

Saksan perustuslain muutos mahdollisti puolustusmenojen lisävelanoton juuri säädetyllä tavalla. Ongelma piilee itse säännössä. Berliini otti vuonna 2025 velkajarrun eli liittovaltion vuotuista velanottoa rajoittavan säännön ulkopuolista lainaa 28,6 miljardia euroa, vaikka hyväksyttävät turvallisuusmenot kasvoivat edellisvuodesta vain 17,6 miljardia euroa (FAZ, Die Zeit). Saksan johtaviin taloustutkimuslaitoksiin kuuluva Ifo Institute arvioi noin 11 miljardin euron erotuksen syntyneen siitä, että velkarahoituksen piiriin siirrettiin vanhoja menoja. Näin verotuloja vapautui muihin budjettitarpeisiin. Bundesbank päätyi erillisessä arviossaan samaan suuntaan: uusien puolustus- ja infrastruktuurisääntöjen nojalla otettu velka ylitti aidosti uudet menot ja paikkasi valtiontalouden yleisiä rahoitusvajauksia (Bundesbank).

Puolustusmäärärahoista ei ole jäljitetty muualle siirrettyjä velkaeuroja. Kyse on menojen rahoitustavan vaihtamisesta, ei varojen ohjaamisesta pois puolustuksesta.

Matala lähtötaso vapautti rahaa muuhun käyttöön

Maaliskuussa 2025 hyväksytty perustuslain muutos jättää velkajarrun ulkopuolelle liittovaltion turvallisuusmenot, jotka ylittävät 1 % BKT:stä. Sääntö kattaa viisi menoluokkaa: puolustuksen, väestönsuojelun, tiedustelun, kyberturvallisuuden sekä tuen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneille maille (Bundestag).

Raja asetettiin alemmas kuin Saksa käytti näihin tarkoituksiin jo ennestään. Berliini saattoi siten rahoittaa velalla olemassa olevia menoja lisäämättä sotilaallista suorituskykyä eurollakaan. Valtiovarainministeriön kanta on oikeudellisesti pätevä: jokainen lainattu euro täytti perustuslain ehdot. Ifo tarkastelee asiaa talousvaikutusten kautta. Sen mukaan lainarahoituksen pitäisi tuottaa lisää turvallisuutta eikä korvata verotuloja, joilla samat menot oli aiemmin katettu (Ifo).

Molemmat arviot voivat pitää paikkansa. Velanotto noudatti lakia, mutta noin 38,5 % velkajarrusta vapautetusta lainasummasta ei Ifon mukaan hankkinut puolustukselle mitään uutta (FAZ).

Liettuan-prikaati mittaa toimeenpanokykyä

Saksa on saanut aikaan myös todellisia hankintalisäyksiä. Sotilashankintojen menot kasvoivat vuonna 2025 4,53 miljardia euroa, mistä ampumatarvikkeiden osuus oli 2,32 miljardia euroa (Die Zeit). Bundeswehrin nykyaikaistamiseksi vuonna 2022 perustetun, kertaluonteiseen velanottoon perustuvan 100 miljardin euron erityisrahaston varojen käyttöaste nousi vuoden 2022 3,5 prosentista vuoden 2024 84 prosenttiin (French Treasury).

Selvin koe rahan muuttumisesta miehitetyiksi ja varustetuiksi joukoiksi on Liettuaan sijoitettava Saksan 45. panssariprikaati, Berliinin keskeinen sitoumus Naton itäisen puolustuksen vahvistamiseksi. Prikaatin alaisuudessa palvelee noin 1 700 sotilasta. Lukuun sisältyy kuitenkin jo aiemmin Liettuassa toiminut, yli 1 000 vaihtuvan sotilaan Nato-taisteluosasto, joten kaikkia 1 700:aa ei voi pitää uusina siirtoina (Bundeswehr, LRT). Raskaat panssarivaunu- ja mekanisoidut pataljoonat siirtyvät Saksasta suunnitelman mukaan vasta vuonna 2027. Elokuuhun 2026 mennessä vain 60 % prikaatin lopullisista tehtävistä oli saatu täytettyä vapaaehtoisilla (Lrytas).

Liettua puolestaan käyttää 1,33 miljardia euroa tukikohtainfrastruktuuriin voidakseen vastaanottaa koko prikaatin (Lithuanian Defence Ministry).

Menojen rahoitustavan vaihtuminen ja prikaatin henkilöstövaje ovat samanaikaisia ilmiöitä, mutta näyttö ei osoita niiden välistä syy-yhteyttä. Rekrytointivaikeuksilla, hankintojen aikatauluilla ja puolustusteollisuuden tuotantopullonkauloilla on kullakin omat syynsä. Rinnastus paljastaa silti eron Saksan perustuslaillisen velanottovaran ja sen välillä, kuinka hyvin maa pystyy muuttamaan rahoituksen taisteluvalmiiksi joukoiksi.

Liittolaisilla ei ole varaa sivuuttaa ongelmaa

Saksan toimeenpanokyky vaikuttaa myös sen liittolaisiin. Alankomaiden kaikki kolme taisteluprikaatia toimivat osana saksalaisia divisioonia. Fighter Lion 2026 -harjoituksessa yli 7 000 saksalaista ja alankomaalaista sotilasta harjoitteli yhteisoperaatioita (Defensie Dichtbij, Bundeswehr). Yhteistoiminta sujuu harjoituksissa. Tositoimissa ei ole vielä koeteltu, voivatko Alankomaiden prikaatit luottaa pitkäkestoisen sodankäynnin edellyttämään Saksan johto- ja logistiikkarakenteeseen.

Kuten kerroimme viime viikolla, liittovaltion tilintarkastajat arvioivat Saksan julkisen velan voivan nousta vähintään 3 biljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä. Vuotuiset korkomenot kasvaisivat samalla 80,7 miljardiin euroon (Bundestag). Julkisen talouden liikkumavara on rajallinen, ja korkomenot alkavat ennen pitkää kilpailla puolustusmenojen kanssa samasta budjettitilasta.

Saksa on osoittanut velanottonsa täyttävän perustuslain vaatimukset. Vielä ei ole osoitettu, että koko uusi rahoitusvara olisi kasvattanut miehitettyä ja varustettua sotilaallista suorituskykyä. Vastuu jakautuu hallitukselle, puolustusministeriölle, Bundeswehrin hankintavirastolle ja liittopäivien budjettivaliokunnalle, joka hyväksyy vuotuiset menot ja valvoo niiden toteutumista. 11 miljardia euroa on Ifon arvio rahoituksen korvautumisesta, ei jäljitetty menetys. Saksan sitoumusten varaan puolustustaan rakentaville liittolaisille lainmukaisuus ei kuitenkaan riitä. Ne tarvitsevat pataljoonia.