Saksan rahasto tuottaa vähän uutta

Saksan 500 miljardin euron infrastruktuurirahasto ei ole valtion kassassa odottava rahapotti. Se on perustuslakiin maaliskuussa 2025 kirjattu velanottovaltuus, jonka nojalla liittovaltio voi rahoittaa teitä, ratoja, sairaaloita ja ilmastohankkeita kahdentoista vuoden ajan. Velka jää Saksan normaalien velkasääntöjen ulkopuolelle. Niin sanottu velkajarru rajoittaa liittovaltion rakenteellisen alijäämän 0,35 prosenttiin BKT:sta (Bundestag WD 4-032-26). Korkokulut maksetaan liittovaltion budjetista. Takaisinmaksu alkaa aikaisintaan vuonna 2044.

Jaosta on päätetty näin: 300 miljardia euroa liittovaltion investointeihin, 100 miljardia euroa osavaltioille ja kunnille sekä 100 miljardia euroa ilmasto- ja muutosrahastolle (BMF FAQ, Bundesregierung). Summa on suuri. Ensimmäisen vuoden vaikutus ei ole.

Uusi velka korvasi vanhaa rahankäyttöä

Vuonna 2025 Saksa lainasi rahaston kautta 24,3 miljardia euroa. Liittovaltion investoinnit kasvoivat edellisvuodesta vain 1,3 miljardia euroa (ifo). Ifo-instituutin päätelmä oli, että 95 prosenttia uudesta velasta ei lisännyt infrastruktuurimenoja vaan korvasi menoja, jotka olivat jo tavallisessa budjetissa. IW-talousinstituutti päätyi eri menetelmällä samaan suuntaan: sen mukaan 86 prosenttia rahaston käytöstä oli korvaavaa rahoitusta, ja noin 12 miljardia euroa siirrettiin menoihin, jotka olisi aiemmin katettu normaalista budjetista (Tagesschau).

Mekanismi on yksinkertainen. Laki edellyttää, että tavallisen budjetin investointiosuus pysyy yli 10 prosentissa ennen kuin rahastoa voidaan käyttää. Vuodelle 2026 hallitus ilmoittaa osuudeksi 10,5 prosenttia, juuri rajan yli (BMF Sollbericht 2026). Bundesbank huomautti kuitenkin olennaisesta asiasta: osuus oli yli 10 prosenttia jo ennen rahaston perustamista (Bundesbank). Hallitus siis täyttää oman lakitestinsä, mutta voi samalla siirtää vanhoja menoja uuteen välineeseen ja vapauttaa tavallisesta budjetista tilaa muuhun käyttöön.

Valtiovarainministeriö kiistää tulkinnan. Sen huhtikuussa 2026 julkaistun analyysin mukaan vuosille 2025–2028 suunnitelluista rahastoinvestoinneista 168,3 miljardia euroa on aidosti lisäistä, noin 95 prosenttia kokonaisuudesta (BMF April 2026). Ministeriö laskee kuitenkin suunniteltuja määrärahoja. Arvostelijat katsovat, mikä muuttui toteutuneessa taloudessa. Saksan liittovaltion tilintarkastusvirasto Bundesrechnungshof asettui arvostelijoiden kannalle ja nosti esimerkiksi noin 16 miljardin euron rautatierakennusavustukset vuodelle 2026. Sen mukaan kyse oli näkyvästä uudelleenluokittelusta: menot olivat jo olemassa, mutta ne kirjattiin rahaston alle (Handelsblatt).

Heinäkuun 2026 loppuun mennessä rahastosta oli maksettu ulos 51,1 miljardia euroa, noin kymmenesosa koko kehyksestä (Zeit).

Miksi muu Eurooppa seuraa Saksaa

Jos rahasto lopulta johtaa todellisiin rakennus- ja tilauspäätöksiin, Saksan naapurit hyötyvät. Puolan viennistä noin 28 prosenttia menee Saksaan, pääosin teollisuuden komponentteina. Aito investointiaalto vetäisi siksi puolalaisia toimittajia mukanaan (Rzeczpospolita). Bundesbank arvioi, että infrastruktuuri- ja puolustusmenojen yhdistelmä voisi kasvattaa Saksan BKT:tä noin 1,3 prosenttiyksikköä vuosina 2025–2028 (Bundesbank).

Euroopan kannalta terävämpi kysymys on poliittinen. Saksa rakensi perustuslaillisen väylän omien finanssisääntöjensä kiertämiseen, mutta on samalla ollut äänekkäin vastustaja EU:n yhteisten sääntöjen löysentämiselle. Ranska ei voi tehdä samaa. Se on jo EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä, joka on unionin valvontaprosessi liian suuria budjettivajeita vastaan. Ranska maksaa kymmenvuotisista valtionlainoista 4,10 prosentin korkoa, kun Saksan vastaava korko on 3,25 prosenttia, ja maiden julkisen velan ero ylittää 50 prosenttiyksikköä BKT:sta (Le Monde, Sénat). Italian valtiovarainministeri Giancarlo Giorgetti sanoi epäsuhdan suoraan: jos EU sallii velkajoustot puolustukseen, saman logiikan pitäisi koskea energiaturvallisuutta (ANSA). Saksa voi lainata halvalla niihin kohteisiin, jotka se määrittelee strategisiksi. Velkaisemmat maat maksavat samasta yrityksestä enemmän, koska sijoittajat vaativat niiltä korkeampaa korkoa.

Rahasto on todellinen laki ja sillä on perustuslaillinen pohja. Avoinna on, tuottaako se velkamäärään nähden aidosti uutta investointia. Vuonna 2025 24 miljardin euron velanotto toi arviolta vain 1–2 miljardia euroa lisämenoja. Jos vuosi 2026 jatkuu samalla tavalla, Saksa on rakentanut laajan oikeudellisen rakenteen suurimittaista velanottoa varten, mutta tiet, sillat ja rautatiet uudistuvat selvästi hitaammin kuin velkaluvut antavat ymmärtää.