Saksan sähkön tukkuhinta oli moninkertainen Ruotsiin nähden

One European auction meets the narrow limits of its cables.
Kuvasommitelma · tobriefSaksan seuraavan vuorokauden sähköntoimitusten keskihinta maanantaina 9. marraskuuta oli 345,64 euroa megawattitunnilta. Megawattitunti on sähkön tukkukaupan yksikkö (maiden välinen hintataulukko). Pohjois-Ruotsin SE2-hinta-alueella keskihinta oli samana päivänä 6,10 euroa (Pohjoismaiden ja Baltian hinta-alueet). Maat käyvät sähköä kauppaa samassa Euroopan laajuisessa huutokaupassa, mutta hinnat erosivat jyrkästi.
Seuraavan vuorokauden hinnat määräytyvät toimitusta edeltävänä päivänä järjestettävässä huutokaupassa. Ne kattavat vain sähkön energiahinnan, eivät siirtomaksuja tai veroja, joten ne eivät kerro kotitalouden sähkölaskun loppusummaa. Hinta vaihteli myös päivän aikana voimakkaasti: Saksassa yhden illan varttitunnin hinta nousi 653,38 euroon (Saksan markkinaraportti).
Miten yksi huutokauppa tuottaa monta hintaa
Euroopan sähkömarkkinat on kytketty toisiinsa markkinakytkennällä. Yhteislaskenta sovittaa kaikkien maiden tarjoukset yhteen ja ohjaa sähköä halvemmilta hinta-alueilta kalliimmille, kunnes niiden väliset siirtoyhteydet täyttyvät. Kun yhteys saavuttaa kapasiteettirajansa, sen eri puolille muodostuu eri hinta.
Kullakin hinta-alueella sähkön hinnan määrää kallein voimalaitos, jota tarvitaan kysynnän kattamiseen. Kaikki myyjät saavat saman hinnan. Monilla Euroopan alueilla viimeinen tarvittava laitos käy usein kaasulla, joten kaasun hinta vaikuttaa sähkön hintaan. Kaasu oli maanantaina kallista: Alankomaiden vertailusopimuksen hinta oli 86,50 euroa megawattitunnilta (The Guardian).
Myöskään sää ei juuri auttanut Saksaa. Ennusteen mukaan tuulivoiman tuotanto oli noin 1 555 megawattia eli vain 2,3 prosenttia asennetusta kapasiteetista (Saksan tuulivoimaennuste). Ennuste ei kerro, mitkä voimalaitokset todella olivat käytössä tai mikä laitos määräsi hinnan. Sähköä tuotiin kuitenkin ulkomailta: kello 17.45 Saksan nettotuonti oli 7,103 gigawattia (Saksan sähkövirtojen seuranta). Luvut osoittavat rajat ylittäneen sähkön määrän, mutta eivät sitä, mitkä siirtoyhteydet olivat täynnä.
Missä siirtoyhteyksien kapasiteetti loppuu
Saksan länsinaapureissa hinnat olivat lähes yhtä korkeita: Belgiassa keskihinta oli 335,27 euroa ja Ranskassa 334,12 euroa (maiden välinen hintataulukko, Belgian EPEX-pohjaiset hinnat). Espanjan hinta jäi selvästi alemmas. Maan markkinaoperaattorin mukaan se oli 179,67 euroa (OMIE).
Pyreneiden siirtoyhteydet ovat yksi rakenteellinen selitys hintaerolle. Espanjan kantaverkkoyhtiö Red Eléctrica arvioi niemimaan sähkönsiirtoyhteyksien määrän Manner-Eurooppaan vastaavan kahta prosenttia maan sähköntuotantokapasiteetista (Red Eléctrica). Osuus kuvaa rajat ylittävien yhteyksien kapasiteettia suhteessa maan omaan tuotantoon. Pieni osuus tarkoittaa vähäistä mahdollisuutta käydä sähkökauppaa naapurialueiden kanssa. Luku kertoo pysyvästä rajoitteesta, mutta ilman maanantain siirtotietoja ei voida päätellä, kuinka paljon yhteydet vaikuttivat Espanjan ja Ranskan hintaeroon.
Sama ilmiö näkyi Baltian maissa. Latvian ja Liettuan keskihinta oli noin 414 euroa (Pohjoismaiden ja Baltian hinta-alueet). Sähköntoimittaja Elektrumiin viitannut uutinen kertoi, että Viron ja Latvian välisen siirtoyhteyden kapasiteetti oli tuolloin noin 900 megawattia (LRT). Rajoitus voi selittää, miksi Virossa sähkö oli etelänaapureita halvempaa, mutta sen vaikutuksen suuruutta ei ole selvitetty.
Keihin tukkuhinnan piikki osuu
Tukkuhinta 600 euroa megawattitunnilta vastaa 0,60 euroa kilowattitunnilta eli sähkölaskussa käytetyltä energiamäärältä laskettuna (ACER–CEER). EU:n kotitaloudet maksoivat vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla sähköstä veroineen ja siirtomaksuineen keskimäärin noin 0,28 euroa kilowattitunnilta (Eurostat). Luvut eivät kuvaa samanlaista sähkölaskua. Vertailu kertoo kuitenkin hintapiikin mittaluokasta: maanantain kalleimmalla varttitunnilla pelkkä energia maksoi kilowattitunnilta enemmän kuin kotitalouden keskimääräinen kokonaishinta.
Sopimustyyppi ratkaisee, kuka kohtaa tukkuhinnan. Noin 52 prosenttia EU:n kotitaloussopimuksista on kiinteähintaisia ja 7 prosenttia dynaamisia, markkinahintaa vartti vartilta seuraavia sopimuksia (ACERin vähittäismarkkinoiden tilannekuva). Dynaamisen sopimuksen asiakkaat maksoivat illan korkean hinnan, elleivät siirtäneet esimerkiksi auton latausta tai lämmitystä halvemmille tunneille. Kiinteähintaiset sopimukset suojasivat asiakkaita saman päivän hinnalta. Sähköntoimittajien mahdolliset tappiot riippuivat siitä, kuinka paljon ne olivat ostaneet sähköä ennakkoon tai suojanneet hintaa sopimuksilla. Spot-hinnalla ilman tällaista suojaa sähköä ostaneet yritykset kohtasivat hintapiikin suoraan.
Maanantain luvut tukevat kahta johtopäätöstä. Yhteinen huutokauppa ei tasannut hintoja, kun paikallinen tarjonta vaihteli ja siirtoyhteyksien kapasiteetti rajoitti sähkön kulkua. Lyhyt tukkuhinnan piikki ei silti merkitse vastaavaa nousua useimpien kotitalouksien laskuissa, sillä valtaosa niistä on kiinteähintaisia. Hintojen erkaantumisesta ei vielä selviä, mikä yksittäinen siirtorajoite vaikutti kuhunkin hintaeroon. Sen selvittämiseen tarvitaan kantaverkkoyhtiöiden tiedot toteutuneista sähkövirroista ja yhteyksien kapasiteetista.
Details about this article
- Model:
- claude-opus-5-5
- Generated:
- 11/10/2026, 1:58:00 AM
- Pipeline run:
- eu_pipeline_20261110_005009
- Watermark:
- SynthID (Google's invisible watermark)
- Human review:
- None before publication