Saksa paikkaa eläkevajetta pörssillä

EU:ssa jokaista yli 65-vuotiasta kohden on nyt noin kolme työikäistä eläkejärjestelmän maksajaa (Eurostat). Suhde on liukumassa kohti kahta (Euroopan komission vuoden 2024 ikääntymisraportti). Saksan eläkekomissio vastaa paineeseen paketilla, joka on suurista EU-talouksista laajin vuosiin. Siinä yhdistyvät kolme keinoa: osakemarkkinoilla karttuva lisä valtioneläkkeeseen, eläkeiän asteittainen nosto ja tiukemmat ehdot varhaiselle eläköitymiselle. Berliinin mallia ei kopioida sellaisenaan muualla, mutta laskutoimitus on kaikille sama.

Miksi jakojärjestelmä pettää

Euroopan lakisääteiset eläkkeet perustuvat yksinkertaiseen vaihtoon: nykyiset työntekijät rahoittavat nykyiset eläkeläiset palkkaperusteisilla maksuilla. Järjestelmä kestää, kun maksajia on selvästi enemmän kuin eläkkeensaajia. Kun suhde heikkenee, vajaus on katettava jostakin: korkeammilla maksuilla, pienemmillä eläkkeillä, myöhemmällä eläköitymisellä, maahanmuutolla tai suuremmilla siirroilla valtion budjetista (Euroopan komission vuoden 2024 ikääntymisraportti).

Saksan markkinapohjainen lisä yrittää löysätä tätä sidosta. Ajatus on, että työntekijöille kertyy työuran aikana säästöjä rahoitusmarkkinoilla, jolloin eläke ei riipu kokonaan seuraavan sukupolven palkoista. Siirtymävaihe on ongelma. Nykyiset eläkeläiset on silti rahoitettava samaan aikaan, kun nuorempien työntekijöiden maksuista ohjataan osa markkinasäästämiseen (Eurostat, OECD). Rahastoiva osa ei poista väestölaskua. Se siirtää laskun paikkaa.

Ruotsissa vastaava jako on jo käytössä: julkisesta eläkemaksusta 16 prosenttiyksikköä menee perinteiseen jakojärjestelmään ja 2,5 prosenttiyksikköä rahastoituun premieeläkkeeseen, joka sijoitetaan markkinoille (Pensionsmyndigheten). Saksan kannalta opetus on rajallinen. Markkinaosa voi toimia pienenä ja hyvin valvottuna lisänä vahvan valtioneläkkeen rinnalla. Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto löysi kuitenkin rahastoalustalta vakavia kuluttajansuojan puutteita ja varoitti, etteivät useammat rahastovalinnat automaattisesti paranna lopputulosta (Riksrevisionen).

Kolme maata, kolme tapaa jakaa kustannus

Ranska nosti eläkeikää 62 vuodesta 64 vuoteen vaiheittain vuoteen 2030 mennessä (Vie publique). Budjettisäästö syntyy vain, jos ikääntyneet työntekijät myös pysyvät työssä. Vuonna 2023 vain 39,7 % 60–64-vuotiaista oli töissä (INSEE). Korkeampi eläkeikä ilman vastaavia työpaikkoja siirtää menoja työttömyysturvaan.

Espanja valitsi lisätulot myöhemmän eläköitymisen sijaan. Sukupolvien välinen tasapainomekanismi nostaa vähitellen työnantajien ja työntekijöiden maksuja ja kartuttaa puskurirahastoa suurten ikäluokkien eläköitymistä varten (OECD Pensions at a Glance). Työntekijät ja yritykset maksavat nyt enemmän, jotta julkinen eläke säilyisi myöhemmin.

Italiassa eläkeikä on jo 67 vuotta, yksi Euroopan korkeimmista. Samalla maa avaa toistuvasti varhaiseläkeväyliä, jotka syövät säästöjä. Julkiset eläkemenoerät ovat noin 15 % BKT:stä, mikä kuuluu EU:n korkeimpiin lukuihin (Euroopan komission vuoden 2024 ikääntymisraportti, OECD Pensions at a Glance).

Jokainen maa on tarttunut eri vipuun. Rajoite ei silti katoa. Työntekijöitä, eläkeläisiä, työnantajia ja veronmaksajia ei voi suojata yhtä aikaa.

Kuka kantaa painon

Myöhempi eläköityminen ja markkinapohjaiset eläkelisät suosivat ihmisiä, joilla on vakaa, hyvin palkattu ja fyysisesti kevyt työ. He voivat jatkaa pidempään ja hyötyä vuosikymmenten korkoa korolle -vaikutuksesta. Ruumiillista työtä tekeville, hoivakatkoja kokeneille tai heikossa terveydessä oleville sama malli toimii huonommin (Euroopan komission eläkeriittävyysraportti, Eurostat). Nuoret työntekijät kantavat siirtymässä kaksoistaakkaa: he rahoittavat nykyisiä eläkeläisiä ja kerryttävät omaa säästöpottiaan. Varainhoitajat hyötyvät aina, kun eläkerahaa ohjautuu markkinoille. Siksi rahastojen hallinto ja kulut ovat eläkeuudistuksessa poliittinen kysymys.

Käytännön kysymys on yhä auki: löytävätkö ja säilyttävätkö pidempään töissä pidettävät ihmiset työpaikan? Niin kauan kuin ikääntyneiden työllisyysaste ei nouse, eläkeiän korotus voi muuttaa eläkejärjestelmän rahoitusvajeen köyhyysongelmaksi (OECD). Saksa päättää, minne väestölasku kirjataan. Sama päätös on edessä jokaisella Euroopan hallituksella. Useimmat vain sanovat sen ääneen myöhemmin.