Saksa kasvattaa puolustusbudjettia

Ajatus Ukrainan tulitauosta, joka nopeasti hillitsisi aseiden kysyntää, on menettänyt pohjansa. Putin on NV:n Reutersiin viittaavan jutun mukaan torjunut vakavat neuvottelut. Liittolaismaat laativat nyt budjettejaan sen oletuksen varaan, että sota jatkuu. Euroopan kannalta ratkaisevaa ei enää ole vain rahamäärä, vaan se, muuttuvatko miljardit ajoissa käyttökelpoiseksi sotilaalliseksi suorituskyvyksi.

Raha on todellista

Saksa on puolustusmenojen käänteen keskus. Liittokansleri Friedrich Merz esitti vuodelle 2027 109,7 miljardin euron puolustusbudjettia, mikä vastaisi noin viidennestä liittovaltion menoista. Ukrainan tukeen varattaisiin lisäksi 11,6 miljardia euroa (Bundesfinanzministerium). Berliinin tavoitteena on nostaa puolustusmenot Naton 3,5 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2029 mennessä, kuusi vuotta ennen liittokunnan vuoden 2035 aikarajaa (Deutschlandfunk).

Puola on tässä jo pidemmällä. Varsova käytti vuonna 2025 puolustukseen lähes 123,6 miljardia zlotya, josta 42,4 miljardia meni modernisointiin. Vuosille 2026–2027 suunnitellut yhdysvaltalaiset asehankinnat ylittävät 45 miljardia zlotya (Defence24). Tällaiset päätökset sitovat hallituksia monivuotisiin tilauksiin ja toimitusaikatauluihin, jotka jatkuvat selvästi pidemmälle kuin mahdollinen tulitauko.

Kaikki pääkaupungit eivät liiku samaa vauhtia. Espanjan pääministeri Pedro Sanchez torjui Naton pääsihteerin Mark Rutten esittämän 5 prosentin BKT-kehyksen, jossa vähintään 3,5 prosenttia menisi ydinsotilaallisiin tarpeisiin ja 1,5 prosenttia yhteiskunnan kriisinsietoon (NATO, El Mundo). Espanja oli ainoa liittolainen, joka hylkäsi kehyksen. Sanchezin mukaan maita pitäisi arvioida sillä, mitä ne saavat kentälle, ei sillä, kuinka paljon ne käyttävät rahaa.

Slovakian Robert Fico taas väittää pitävänsä suoria yhteyksiä sekä Putiniin että Zelenskyiin, mutta näkyviä tuloksia ei ole syntynyt (Aktuality, Denník N). Ficon merkitys ei ole sovittelussa vaan siinä, että hän tarjoaa poliittista suojaa hallituksille, jotka haluavat jarruttaa puolustussitoumuksia samalla kun ne puhuvat rauhasta.

Mihin raha juuttuu

Menojen kasvu paljastaa tuotanto-ongelman, jota valtiovarainministeriöt eivät yksin ratkaise. Saksa keskeytti F126-fregattiohjelmansa viivästysten ja kustannusylitysten vuoksi. Eurodrone ja FCAS-hävittäjähanke ovat yhä aikataulusta jäljessä (ZEIT). Puolan pääministeri Donald Tusk varoitti, että seuraavat kuukaudet voivat olla “todella kriittisiä”. Kyse ei hänen mukaansa ole täysimittaisesta hyökkäyksestä, vaan rajalliset Venäjän provokaatiot infrastruktuuria tai rajoja vastaan voivat testata, vastaako Nato yhtenäisesti (TVN24, BBC).

Eurooppalaiset liittolaiset ja Kanada lupasivat Ukrainalle noin 70 miljardin euron vuotuisen sotilaallisen tuen vuosille 2026 ja 2027 (DW). EDIP, EU:n puolustusteollisuusohjelma, siirtää ohjusten, ilmatorjuntajärjestelmien ja droonien hankintoja hätäostoista monivuotisiin sopimuksiin (DG DEFIS). SAFE, EU:n 150 miljardin euron yhteinen puolustushankintarahasto, on tarkoitettu ohjaamaan kysyntää eurooppalaisille tehtaille.

Julkisuudesta ei silti näe, parantaako tämä Euroopan valmiutta. Naton suorituskykytavoitteet, torjuntaohjusten toimitusaikataulut ja ammusvarastojen tasot ovat salaisia. Euroopan komissio seuraa panoksia, kuten budjettilupauksia ja suunniteltuja tuotantolinjoja, ei tuloksia, kuten käyttöön saatuja yksiköitä tai valmiusasteita. Open Gate Italian mukaan Italia laski SAFE-pyyntönsä 14,9 miljardista eurosta 5 miljardiin euroon. Se kertoo, että myös muodollisesti mukana olevat hallitukset epäröivät, kuinka nopeasti ne pystyvät nielemään muutoksen.

Pullonkaula on ministereiden ilmoittamien budjettien ja niitä toteuttavien hankintavirastojen, telakoiden ja ohjustehtaiden välissä. Puolustusministeriöt allekirjoittavat sopimukset. Hankintaviranomaiset hallitsevat vaatimuksia, testauksia ja toimittajaverkostoja. Asevalmistajat määrittävät tuotantoaikataulut. Jos yksikin osa ketjusta pysähtyy, raha odottaa ja joukot jäävät ilman kalustoa. Saksan fregattiohjelma näyttää, miltä tämä käytännössä näyttää. Euroopan ministerit osaavat jo laskea miljardit. Vielä pitää osoittaa, että niillä ostetaan ammuksia, torjuntaohjuksia ja joukkoja, jotka Venäjän on otettava huomioon.