Saksa hakee kasvua veronalennuksilla

Saksan talous on supistunut tai kasvanut vain niukasti kolmen vuoden ajan. Hallitseva CDU/CSU:n ja SPD:n koalitio vastasi 2. heinäkuuta 34 kohdan paketilla, jonka ytimessä ovat noin 10 mrd. euron vuosittaiset tuloverokevennykset, tiukemmat sairauspoissaolosäännöt ja väljempi määräaikaisten työsuhteiden sääntely (Reuters via Internazionale, Al Jazeera). Hallitus arvioi itsekin, että talous kasvaa tänä vuonna vain 0,5 % (ThePrint).

Berliinin logiikka on selvä. Veronalennukset lisäävät kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja, joustavampi palkkaaminen pienentää työnantajien riskiä ja eläkeuudistus hillitsee tulevia työvoimakustannuksia. Saksan ongelma on kuitenkin syvempi: yritysten investoinnit ovat heikkoja ja vientivetoinen kasvumalli yskii. Siksi ratkaisevaa on, ulottuuko työmarkkina- ja tuloveropaketti niihin ongelmiin, jotka ovat painaneet taloutta jo pidempään.

Mikä muuttuu

Verokevennykset kohdistuvat pieni- ja keskituloisiin. Koalition mukaan tavalliselle perheelle jäisi vuodesta 2027 alkaen noin 600 euroa enemmän vuodessa, mutta riippumatonta arviota luvusta ei vielä ole (Euronews, Tagesschau). Suurituloisten lisävero kiristyy: niin sanottu Reichensteuer nousisi 45 prosenttiin yli 250 000 euron tuloista ja 47 prosenttiin yli 280 000 euron tuloista. Nykyisin lisävero on tasainen 45 % (Reuters via Internazionale).

Sairauspoissaolouudistus koskee todistamista, ei palkkaa. Työntekijän pitäisi jatkossa hankkia lääkärintodistus jo ensimmäisestä sairauspäivästä, eikä puhelimitse annettu sairausloma enää riittäisi. Saksan yleislääkäriliitto kuvasi esitystä "täysin katastrofaaliseksi" kuormittuneelle perusterveydenhuollolle (The Straits Times, Indian Express). Perustelu on myös kiistanalainen: saksalaisilla on keskimäärin noin 15 sairauspäivää vuodessa, vähemmän kuin Ranskassa tai useimmissa Pohjoismaissa (The Telegraph).

Työnantajat saisivat lisää tilaa määräaikaisille sopimuksille. Raporttien mukaan määräaikaisuuksia voisi käyttää jopa 48 kuukautta ilman erillistä perustetta. Eläkeuudistuksessa eläkeikä sidottaisiin vuoden 2031 jälkeen elinajanodotteeseen komission suositusten mukaisesti (Al Jazeera).

Ei tarpeeksi suuri

Berenbergin ekonomisti Holger Schmieding tiivisti arvion suoraan: yksikään toimi ei avaa uutta uraa, ja täysi toimeenpano voisi nostaa Saksan pitkän aikavälin kasvuvauhdin noin 0,4 prosentista 0,7 prosenttiin (Chosun Biz). Lisäys on rajallinen taloudelle, jonka Bundesbank on arvioinut kärsivän kilpailukykyongelmasta eikä vain suhdannekuopasta.

Budjettivaikutus on yhä auki. Valtiovarainministeriö tarkasteli enimmillään 25 mrd. euron kevennysvaihtoehtoja, mutta koalitio valitsi halvemmasta päästä (Deutschlandfunk). Ifo-instituutin johtaja Clemens Fuest varoitti, etteivät veronalennukset ole kestävällä pohjalla, ellei myös menojen kasvu hidastu (ThePrint). Paketti ei myöskään ole vielä lakia. Tuloverouudistus tarvitsee hyväksynnän Bundesratilta eli Saksan osavaltioita edustavalta ylähuoneelta, jonka jäsenet menettäisivät tuloja juuri näiden kevennysten vuoksi.

Kuka hyötyy, kuka maksaa, kuka seuraa

Työntekijöille paketti on kaksijakoinen. Vakaassa työssä oleville jää enemmän käteen. Uuteen työhön tulevat voivat sen sijaan viettää vuosia määräaikaisissa sopimuksissa heikommalla turvalla. IG Metallin puheenjohtaja Christiane Benner kutsui määräaikaisuuksien laajentamista "hyökkäykseksi työntekijöiden oikeuksia vastaan", kun taas työnantajajärjestö piti pakettia "kauan odotettuna suunnanmuutoksena" (DW). Eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen suojaa nuorempia työntekijöitä palkkasivukulujen nousulta, mutta voi osua raskasta fyysistä työtä tekeviin, jos poikkeukset jäävät kapeiksi.

Saksan pysähtyminen tuntuu jo naapurimaissa. Puolan autoteollisuuden vienti Saksaan väheni vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä 14,5 % vuodentakaisesta (netTG). Tšekissä autoteollisuus tuottaa noin kymmenesosan BKT:stä, ja Škoda Auto yksin noin 5 % (PRESS1.cz). Alankomaille Saksa on tärkein kauppakumppani (CBS).

Lukujen taustalla on ristiriita. Berliini keventää verotusta kotimaassa mutta vaatii samalla noin 400 mrd. euron leikkauksia EU:n ehdotettuun vuosien 2028–2034 budjettiin (upday). Kotona elvytetään, Brysselissä kiristetään. EU-budjettia rahoittavat maat huomaavat eron.

Todellinen koe ei ole se, kuluttavatko kotitaloudet 600 euron lisänsä. Olennaista on, alkavatko saksalaisyritykset investoida ja palkata pysyvää henkilöstöä. Muuten verokevennys valuu talouden läpi, investoinnit jäävät paikoilleen ja Keski-Euroopan alihankkijat ottavat vastaan uuden kustannuspaineen.