Googlen datakeskus kiristää Ruotsin sähköverkkoa

Pilvipalvelu kuulostaa aineettomalta, mutta käytännössä se tarvitsee maata, kaapeleita, jäähdytystä ja sähköä vuorokauden ympäri. Googlen kiinnostus Torsbodaan muuttaa Timrån lähellä tehtävän kuntakaupan kysymykseksi siitä, kuka saa käyttöönsä niukkaa puhdasta sähköä ja mitä Ruotsi saa vastineeksi.

Ruotsalaistietojen mukaan Google haluaa ostaa koko Torsboda Industrial Park -yhtiön ja sen mukana 214 hehtaaria maata hieman yli 911 miljoonalla kruunulla, kertoi SVT. Lainat ja infrastruktuurivastuut nostaisivat kokonaisuuden ilmoitetun arvon yli 2,1 miljardiin kruunuun. Siksi kauppa näyttäytyy kunnille myös tasehelpotuksena, ei vain tonttihintana. Google ei ole vahvistanut rakentamispäätöstä tai aikataulua, TV4 kertoi.

Kuorma on uutisen ydin

Paikallinen hyöty on helppo nähdä. Hanke voisi luoda noin 500 työpaikkaa, vaikka julkinen luku ei vielä kerro, kuinka moni niistä olisi pysyviä, Sveriges Radio raportoi. Timrå ja Sundsvall voisivat samalla siirtää osan laina- ja infrastruktuuririskistä yhdelle maailman varakkaimmista yrityksistä.

Sähköjärjestelmän kannalta mittakaava on toinen. Svenska kraftnätin Tobias Edfast varoitti, että Torsbodan datakeskus voisi tarvita 1 000 megawattia sähkötehoa, suunnilleen Tukholman kulutuksen verran. Sähkön hinta voi nousta, ellei vastaavaa uutta tuotantoa synny, kertoi Sveriges Radio. Tässä on kaupan varsinainen vaihtosuhde: Google saa laskentakapasiteettia ja pohjoismaista sähköä, Ruotsi päättää onko käyttö sähköverkon arvoista.

Datakeskus on jatkuvasti käyvä teollinen sähkönkäyttäjä. Vaikka Google ostaisi uusiutuvaa sähköä, verkon on toimitettava sähköä myös silloin, kun tuuli- tai aurinkotuotanto laskee. IEA pitää tekoälyä ja datakeskuksia nopeasti kasvavana sähkönkysynnän lähteenä.

Liittymiskapasiteetista on tullut osa niukkuutta. Euroopan kantaverkkoyhtiöt julkaisevat Capacitypediaa, joka näyttää, minne uutta kysyntää voidaan käytännössä liittää. Maata, rahaa ja lupia voi olla, mutta hanke voi silti odottaa johtoja, sähköasemia ja vapaata kapasiteettia.

Ketju on suoraviivainen. Jos Google liitetään verkkoon ennen uutta tuotantoa ja verkkoinvestointeja, muille käyttäjille jää vähemmän tilaa. Se voi näkyä korkeampina tukkusähkön hintoina, teollisuushankkeiden viivästyvinä liittyminä tai verkkotariffien nousuna. Verkkotariffit ovat maksuja, joilla käyttäjät rahoittavat verkon ylläpitoa ja laajentamista, ja ne jakautuvat kotitalouksille ja yrityksille.

Kauppa ei voi jäädä paikalliseksi

Google voi vahvistaa hankkeen perusteluja. Se voi maksaa oman liittymänsä, sitoutua uuteen vähähiiliseen sähköntuotantoon, joustaa kulutuksessa tiukkoina tunteina, hyödyntää hukkalämpöä ja luoda osaavaa paikallista työtä. Lupauksilla on merkitystä vain, jos ne ovat täsmällisiä ja velvoittavia ennen kuin kapasiteetti varataan.

EU-säännöt vievät suuria datakeskuksia kohti avoimempaa raportointia. Delegoitu asetus 2024/1364 määrittää kehyksen energia- ja kestävyysindikaattorien ilmoittamiselle. Komissio on myös ehdottanut luokitusjärjestelmää, jolla verrattaisiin energiankäyttöä, vedenkulutusta ja hukkalämmön hyödyntämistä.

Raportointi ei ratkaise, kuka saa sähköä. Irlanti näyttää, mitä tapahtuu, kun datakeskuksista tulee liian suuri käyttäjäryhmä kohdeltavaksi tavallisina asiakkaina: ne kuluttivat 23 prosenttia mitatusta sähköstä vuonna 2025, kun osuus oli 5 prosenttia vuonna 2015, kertovat CSO:n luvut, joista RTE raportoi. Alankomaat näyttää poliittisen jälkivaikutuksen. Zeewolden hyperscale-kiistan jälkeen hallitus otti datakeskusten kasvun tiukemmin kansalliseen ohjaukseen, koska maa, energia ja kaavoituspaine olivat muuttuneet valtakunnallisiksi kysymyksiksi, Alankomaiden hallitus totesi.

Vertailut eivät todista, että Ruotsin pitäisi sanoa ei. Ne osoittavat, miksi Timrån kirjanpito ei riitä päätöksen pohjaksi. Kunta voi saada rahaa, rakentamista ja joitakin työpaikkoja. Google saa pitkäaikaisen aseman viileällä alueella, jossa on vähähiilistä sähköä. Muut ruotsalaiset käyttäjät, kotitaloudet ja sähköistyvä teollisuus mukaan lukien, voivat maksaa hinnan, jos niukkaa verkkokapasiteettia jaetaan ilman vastaavaa uutta tarjontaa.

Suvereniteettikysymys kannattaa pitää täsmällisenä. Ranskan pilvikeskustelu osoittaa, ettei palvelinten sijainti yksin ratkaise määräysvaltaa, jos operaattori hallitsee yhä ohjelmistoja, asiakassopimuksia ja hinnoittelua. Tätä huolta heijastavat SecNumCloud- ja cloud de confiance -linjaukset, joista LeMagIT on kirjoittanut. Ruotsissa välitön kontrollikysymys on rajatumpi: kuka saa käyttää niukkaa verkkokapasiteettia, millä ehdoilla ja millä vastineella.

Googlen Timrå-hanke voi silti olla hyvä investointi. Sitä ei voi hinnoitella pelkkänä maakauppana, jos todellinen omaisuuserä on pääsy sähköjärjestelmään. Ruotsin pitäisi arvioida kauppaa sitovien sähköntuotanto-, verkkokustannus- ja paikallishyötysitoumusten perusteella ennen kuin kapasiteetti lukitaan.