Kreikan €3bn ilmapuolustuksen ehdot pimennossa

Allekirjoitushuone ja avoimet kysymykset

Kreikan ja Israelin puolustusviranomaiset allekirjoittivat 31. elokuuta Tel Avivissa sopimuksen, jota molemmat hallitukset kuvaavat maiden suurimpien asekauppojen joukkoon kuuluvaksi. Kyse on 3,035 miljardin euron ilmapuolustusjärjestelmästä, joka rakentuu kokonaan israelilaisen teknologian varaan (Defense News, Jerusalem Post). Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu esitti kaupan osana itäisen Välimeren liittoumaa, johon kuuluvat Israel, Kreikka ja Kypros (ProtoThema English). Lisäksi Kreikka ostaa 26 miljoonalla eurolla Drone Dome -järjestelmän strategisten kohteiden suojaamiseen miehittämättömiltä uhkilta (euronews.com).

Allekirjoitus ei vielä tarkoita suorituskykyä. Sopimuksen toimitusaika on 35 kuukautta, eli järjestelmän pitäisi olla Kreikassa suunnilleen heinäkuussa 2029. Sitä ennen maan on rakennettava kansallinen johtamisverkko, liitettävä tutkat ja datalinkit yhteen, koulutettava miehistöt, hankittava torjuntaohjuksia varastoon ja läpäistävä hyväksyntätestit. Puolan vastaava Wisla-ohjelma eteni GeekWeek/Interian kuvauksen mukaan vuoden 2018 sopimuksesta alustavaan valmiuteen joulukuussa 2024. Kreikan aikataulu on toimituslupaus, ei vielä taistelukentällä mitattu tosiasia.

Järjestelmä yhdistää neljä kerrosta saman komennon alle. SPYDER torjuu matalalla lentäviä koneita ja drooneja, BARAK MX risteilyohjuksia ja vaativampia ilmamaaleja, David’s Sling ballistisia ohjuksia ja Drone Dome lähikohteiden suojaa (Meta-Defense). Ajatus on kustannusten hallinta: jokaiseen uhkaan käytetään halvin riittävä torjuntaväline sen sijaan, että halpoja drooneja ammuttaisiin alas kalliilla ohjuksilla.

Mitä Ateena ei julkaise

Tilivelvollisuuden kannalta olennaista on se, mitä julkisuudessa ei näy. Julkaistut tiedot eivät kerro, montako laukaisualustaa, ohjusta tai tutkaa Kreikka todella ostaa. Sijoituspaikat, uudelleenlatausvarastot ja elinkaaren huoltokustannukset on pidetty salassa (Naftemporiki, Strategist Cyprus).

Ohjelmistokysymys on vielä tärkeämpi. Ateena sanoo saaneensa "lähdekoodiin pääsyn", mutta julkisesti ei ole määritelty, tarkoittaako se täyttä koodia, talletusoikeutta, paikallista muokkausoikeutta vai vain rajapintatason asetuksia (Strategist Cyprus). Ero ratkaisee, hallitseeko Kreikka itse uhkakirjastojaan ja ohjelmistopäivityksiään vai jääkö se koko järjestelmän elinkaaren ajaksi israelilaisten toimittajien varaan. Hallituksen mukaan 19 kreikkalaista yhtiötä saa yli 25 prosenttia sopimuksen arvosta (ERTNews). Teollinen työosuus ja operatiivinen itsemäärääminen eivät kuitenkaan ole sama asia.

Salailu antaa oppositiolle kaksi hyökkäyskohtaa: Israel-suhteen ja julkisen valvonnan puutteen. Uusi vasemmisto katsoi Ateenan sitovan puolustuksensa valtioon, jota syytetään kansanmurhasta Gazassa. Kommunistipuolue KKE puolestaan kutsui strategista kumppanuutta eskalaatioksi (in.gr).

Kansallinen kiire vastaan eurooppalainen yhteishankinta

Kauppa paljastaa laajemman eurooppalaisen kuvion. Kreikka ei ole ainoa Nato-maa, joka ostaa israelilaista ilmapuolustusta: Saksa hankki Arrow-torjuntaohjuksia European Sky Shield Initiativen kautta. ESSI on Berliinin vetämä yhteishankintakoalitio ilmapuolustuksen vahvistamiseksi (BMVg). Ateena meni pidemmälle ja rakentaa kokonaisen kansallisen kilven Euroopan ulkopuolisten toimittajien varaan.

Valinta on ristiriidassa Brysselin tavoitteen kanssa. EU yrittää ohjata jäsenmaita ostamaan puolustusmateriaalia yhdessä ja eurooppalaisilta valmistajilta muun muassa EDIP-ohjelman, eli Euroopan puolustusteollisuusohjelman, sekä SAFE-rahoitusvälineen kautta. SAFE on EU:n uusi puolustusinvestointien rahasto (European Commission, Council). Jännite tuntuu erityisesti Ranskassa. Pariisi uudisti strategisen kumppanuutensa Ateenan kanssa huhtikuussa 2026, ja Kreikka on jo käyttänyt miljardeja ranskalaisiin Rafale-hävittäjiin ja Belharra-fregatteihin (Marine & Océans). Ranskan senaatin raportti nimeää ilma- ja ohjuspuolustuksen juuri alueeksi, jolla Euroopan pitäisi lopettaa hajanaisten kansallisten järjestelmien ostaminen (Sénat). Ranskalainen SAMP/T oli suora kilpailija.

Ateena valitsi toisin, koska Israel myy järjestelmiä, joita on käytetty todellisessa ohjussodankäynnissä, ja Kreikka kokee uhkansa välittömiksi. Eurooppalainen teollisuussolidaarisuus häviää, kun jäsenmaat löytävät kiireessä nopeammin ja halvemmalla käyttöön todettuja toimittajia Euroopan ulkopuolelta.

Kyproslaisessa uutisoinnissa kauppa otettiin vastaan alueellisena viestinä, mutta tutkijat eivät löytäneet näyttöä siitä, että järjestelmä kattaisi operatiivisesti Kyproksen tai sen kriittisen infrastruktuurin (PhileNews). Kuten DW kertoi, sopimus on kahdenvälinen, ei liittouman yhteinen sateenvarjo.

Kreikka on sitonut 3 miljardia euroa ilmapuolustusjärjestelmään, jonka itsemääräämisehdot ovat julkaisemattomissa liitteissä. Kreikan parlamentin pitäisi vaatia ehdot nähtäväkseen ennen menojen hyväksymistä. EU:n puolustusviranomaisten taas on selitettävä, miten yhteishankintalinja säilyy uskottavana, jos jäsenmaat ostavat todellisten uhkien paineessa kansallisia kilpiä Euroopan ulkopuolelta.