Guterres vauhdittaa Kyproksen rauhanhakuja

Nikosia on Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki. YK:n puskurivyöhyke kulkee kaupungin halki. Sen eteläpuolella toimii Kyproksen tasavalta, EU:n jäsenvaltio. Pohjoisessa valtaa käyttää kyproksenturkkilainen hallinto, jonka tunnustaa vain Ankara. Aluetta on pitänyt hallussaan Turkin armeija vuodesta 1974. Jakolinja on 52 vuodessa vakiintunut sekä maastoon että politiikkaan.

YK:n pääsihteeri António Guterres matkustaa Kyprokselle 27.–29. heinäkuuta edistääkseen rauhanprosessia. Kyseessä on ensimmäinen istuvan pääsihteerin vierailu saarelle vuosiin (UN, Reuters/Internazionale). Muutamaa päivää aiemmin Euroopan komissio toi EU:n virallisemmin mukaan nimittämällä johtavan varapuheenjohtajan Raffaele Fitton Kyproksen-erityisedustajakseen (Decode39, Eunews). Fitton tehtävänä on sovittaa EU:n roolia yhteen YK-vetoisten neuvottelujen kanssa. Bryssel ei siis tyydy sivustakatsojan asemaan, vaan haluaa nimetyn edustajan pöydän ääreen.

New York ja Bryssel haluavat palauttaa prosessin neuvotteluraiteelle. Ongelmana on, että osapuolet eivät enää jaa käsitystä siitä, mihin raiteen pitäisi johtaa.

Kaksi päämäärää, yksi saari

YK:n ratkaisumalli perustuu kahden vyöhykkeen ja kahden yhteisön liittovaltioon: yhteen valtioon ja yhteen suvereniteettiin, jossa kyproksenkreikkalaisilla ja kyproksenturkkilaisilla olisi poliittinen tasa-arvo. Käytännössä poliittinen tasa-arvo tarkoittaa vallanjakoa väestöosuuksista riippumatta sekä mahdollisuutta estää päätöksiä, jotka uhkaisivat yhteisön keskeisiä etuja. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1251 vahvisti tämän pohjan (S/RES/1251(1999)). Kreikka ja Kyproksen tasavalta katsovat, että uusien neuvottelujen on alettava tästä lähtökohdasta (Euronews Greece).

Turkki ja kyproksenturkkilainen johto torjuvat lähtökohdan. Ankaran heinäkuussa 2026 esittämä kanta vaatii "suvereenin tasa-arvon ja yhdenvertaisen kansainvälisen aseman" tunnustamista ennen prosessin aloittamista. Turkki syyttää samalla EU:ta puolueellisuudesta, koska Kypros liittyi unioniin vuonna 2004 (Turkish MFA). Käytännössä muotoilu vie kohti kahta erillistä valtiota, ei yhteistä liittovaltiota.

Kiista ei koske sanavalintoja vaan lopputulosta. Edellinen vakava yritys ylittää kuilu kaatui Sveitsin Crans-Montanassa vuonna 2017, kun hallintomallista, alueista, omaisuuskysymyksistä ja Turkin turvallisuustakuista ei päästy sopuun (S/2017/814). Julkisista tiedoista ei näy, että pattitilanne olisi ennen Guterresin vierailua murtunut.

Miksi EU ei voi jäädä ulkopuolelle

EU kohtelee koko Kyprosta unionin alueena. Liittymissopimuksen pöytäkirjan 10 nojalla EU-oikeuden soveltaminen on kuitenkin keskeytetty pohjoisessa, koska Kyproksen tasavalta ei tosiasiallisesti hallitse aluetta (Protocol No 10). Erillinen vihreän linjan asetus säätelee liikkumista ja rajattua kauppaa jakolinjan yli (Regulation 866/2004). Mahdollinen ratkaisu pitäisi muuttaa EU-oikeudeksi, rajakäytännöiksi ja oikeuksiksi. Siksi EU on osa ratkaisun koneistoa, ei pelkkä todistaja.

Jäsenmaat eivät silti katso Kyprosta samasta kulmasta. Julkisesti yksikään suuri EU-pääkaupunki ei sido koko Turkki-suhdettaan Kyproksen kysymykseen. Ankara on liian tärkeä muuttoliikkeen, Naton yhtenäisyyden ja alueellisen turvallisuuden kannalta. Pidättyvyys antaa Turkille tilaa syventää pohjoisen integraatiota samaan aikaan, kun diplomatia jatkuu rinnalla.

EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas näytti kärsivällisyyden rajoja varoittamalla Turkkia kunnioittamaan Kyproksen suvereeneja oikeuksia pohjoiseen suunnitellun kaasuputken yhteydessä (Cyprus Mail, To Vima). Varoitus ei kuitenkaan ole seuraamus. Ankara erottaa nämä toisistaan.

Mikä olisi todellista liikettä

Kyproksenturkkilaisten johtaja Tufan Erhurman piti vierailua mahdollisuutena siihen, että osapuolet ymmärtäisivät toisiaan paremmin (Politis). Guterresin oma tuore raportointi kertoo kuitenkin, että aiemmin sovitut luottamusta lisäävät toimet ovat jääneet toteutumatta (Cyprus Mail).

Vahvin tulos olisi aikataulu uudelle viisi plus yksi -konferenssille, jossa mukana olisivat kaksi kyproslaista osapuolta, Kreikka, Turkki, Britannia ja YK, sekä ennalta määritelty asialista. Pienempi mutta todellinen saavutus olisi konkreettinen paketti: uusia ylityspaikkoja, käytännön parannuksia kauppaan tai sovittuja luottamustoimia, jotka myös pannaan toimeen.

Pelkkä lämmin julkilausuma vahvistaisi sen, minkä tähänastinen näyttö jo kertoo. Kansainvälinen järjestelmä osaa hallita Kyproksen jakoa paremmin kuin ratkaista sen. Jos vierailu ei tuota aikataulua, asialistaa eikä toteutettavia toimia, YK kykenee yhä pitämään Kyproksen esillä, mutta ei vielä liikuttamaan sitä.