Guterres saapuu Kyprokselle 27. heinäkuuta

Kun Ban Ki-moon vieraili Kyproksella helmikuussa 2010, kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten johtajat neuvottelivat vielä samassa prosessissa. Kuusitoista vuotta myöhemmin YK:n rauhanturvaajat valvovat puskurivyöhykettä, joka pitää tulitaukoa yllä mutta ei vie rauhaa eteenpäin. Kiistan ydin on pysynyt paikallaan. António Guterres saapuu saarelle 27. heinäkuuta kolmen päivän tapaamisiin molempien yhteisöjen johtajien kanssa (Sigmalive, Europa Press). Diplomaattinen koneisto on laajempi kuin vuosiin. Esteet ovat samat kuin ennen.

Kaksi lähettilästä, yksi jäätynyt konflikti

Guterres toimii YK:n niin sanottujen hyvien palvelusten kautta. Käytännössä kyse on pääsihteerin sovittelukanavasta: hän voi tuoda osapuolet yhteen, mutta ei määrätä ratkaisua (YK:n hyvien palvelusten tehtävä). Hänen henkilökohtainen lähettiläänsä María Ángela Holguín on kiertänyt osapuolten välillä vuodesta 2025. Maaliskuussa samaan pöytään saatiin molemmat johtajat sekä kolme takaajavaltaa, Kreikka, Turkki ja Britannia, joilla on Kyproksen vuoden 1960 takuusopimuksen nojalla muodollinen turvallisuusrooli. Guterresin mukaan osapuolet sopivat keskustelujen jatkamisesta ja uudesta tapaamisesta (YK:n pääsihteerin lausunto). Se on vähän, mutta enemmän kuin pelkkä diplomaattinen tunnelmointi.

Bryssel lisäsi oman kerroksensa 13. heinäkuuta. Euroopan komissio nimitti Raffaele Fitton, yhden komission vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, Kyproksen-erityisedustajaksi (Euroopan komissio). Fitton tehtävänä on valmistella, miten EU-oikeutta sovellettaisiin mahdollisen jälleenyhdistymisen jälkeen, ja ohjata tukea kyproksenturkkilaiselle yhteisölle. Presidentti Nikos Christodoulides piti nimitystä poliittisena tasonnostona (Cyprus Mail). Fitto ei kuitenkaan neuvottele sopimusta. Hän valmistelee oikeudellista maaperää siltä varalta, että sopimus joskus syntyy.

Ankaran muuri

YK:n hyväksymä ratkaisumalli perustuu kahden vyöhykkeen ja kahden yhteisön federaatioon. Se tarkoittaisi kahta maantieteellisesti erillistä aluetta, kyproksenkreikkalaista ja kyproksenturkkilaista, jotka jakaisivat vallan yhdessä suvereenissa valtiossa (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1251). Turkki ja kyproksenturkkilainen johto torjuvat mallin. Ulkoministeri Hakan Fidan sanoi Holguínille, että Ankara tukee kahden valtion ratkaisua, joka perustuisi suvereeniin tasa-arvoon (Yeni Şafak). Turkin ulkoministeriö kuittasi Fitton nimityksen EU:n sisäiseksi asiaksi ja katsoi, että unioni menetti puolueettomuutensa hyväksyessään Kyproksen jäseneksi vuonna 2004 (Turkin ulkoministeriö).

Sama kuilu kaatoi edellisen vakavan neuvottelun. Vuoden 2017 Crans-Montanan konferenssi päättyi ilman tulosta, koska osapuolet eivät sopineet turvallisuustakuista, joukkojen läsnäolosta, alueista, hallintomallista tai omaisuuskysymyksistä (pääsihteerin raportti S/2017/814). Yhtäkään näistä kysymyksistä ei ole sen jälkeen ratkaistu.

EU:lla on vipuja, mutta vähän halua käyttää niitä

Euroopalla on vaikutuskeinoja, mutta niiden käyttöön ei ole juuri ollut poliittista halua. Vuonna 2019 neuvosto, jossa jäsenmaiden hallitukset tekevät yhteisiä päätöksiä, keskeytti korkean tason vuoropuhelut Turkin laittomien porausten vuoksi Kyproksen merialueilla (EU:n neuvosto). Ankara haluaa EU:n ja Turkin tulliliiton päivitystä, mutta asia on ollut pöydällä vuodesta 2016 ilman, että se olisi muuttanut Turkin kantaa Kyproksen ratkaisumalliin (Euroopan komissio). Paperilla tämä on vipuvoimaa. Käytännössä EU-maat tarvitsevat Turkkia muuttoliikkeen hallinnassa, energiayhteyksissä ja Nato-koordinaatiossa, eikä mikään pääkaupunki ole osoittanut halua ajaa yhteenottoa niin pitkälle, että Ankara joutuisi arvioimaan asemansa uudelleen.

Kreikka korostaa, että ratkaisun on oltava yhteensopiva EU-oikeuden kanssa (Kreikan ulkoministeriö). Ranska tukee YK:n kehystä (Le Figaro). EU-pääkaupunkien yhteinen linja tiivistyy tähän: ratkaisun pitää mahtua EU-oikeuteen, mutta ei sillä hinnalla, että suhde Ankaraan katkeaa.

Guterres voi järjestää huoneen ja tuoda osapuolet sinne. Fitto voi valmistella, miten EU:n säännöt nielisivät mahdollisen sopimuksen. Kumpikaan ei voi tuottaa yhteisymmärrystä Kyproksen valtion perusmuodosta, jota Crans-Montanassa ei löytynyt yhdeksän vuotta sitten. Vastaus on Ankarassa, eikä Ankara ole antanut merkkiä suunnanmuutoksesta.