Guterres mittaa Kyproksen kahden valtion kiistaa

António Guterres saapui sunnuntaina Kyprokselle kolmen päivän neuvottelukierrokselle saaren jakautuneiden johtajien kanssa. Mukana ei ollut sovintoluonnosta. Myöskään virallisten neuvottelujen käynnistämisestä ei ollut ennalta sovittu. Kyse on korkeimman tason YK-kontaktista Kyproksen kysymyksessä sitten vuoden 2017, jolloin neuvottelut kariutuivat Sveitsin Crans-Montanassa. Tavoite on asetettu tietoisesti matalalle: selvittää, onko jäsennelty keskustelu edes mahdollinen, kun osapuolet ovat eri mieltä siitä, mistä neuvoteltaisiin.

Lähtökohta ei ole yhteinen

YK:n turvallisuusneuvoston sovintokehys perustuu kahden alueen ja kahden yhteisön liittovaltioon: yhteen valtioon, kahteen poliittisesti tasa-arvoiseen yhteisöön, yhteen suvereniteettiin ja yhteen kansalaisuuteen (S/RES/1251, UN Press). Vain päiviä ennen Guterresin saapumista Turkin ulkoministeri Hakan Fidan toisti Ankaran vaatimuksen "suvereenista tasa-arvosta". Käytännössä se tarkoittaa kahden valtion ratkaisua, joka jää YK:n kaavan ulkopuolelle (Hürriyet Daily News, TRT World). Tässä on ongelman ydin: YK:n mandaatti ohjaa sitä sovittelemaan liittovaltiota, mutta Turkki torjuu liittovaltion julkisesti.

Guterres tapaa Kyproksen kreikkalaisen yhteisön presidentin Nikos Christodoulidesin ja kyproksenturkkilaisten johtajan Tufan Erhürmanin erikseen, järjestää yksityisen illallisen molempien kanssa ja kokoaa johtajat yhteiseen tapaamiseen YK:n valvomalle puskurivyöhykkeelle (Politis, UN Web TV). Aikataulu on rakennettu poliittisen tilanteen tunnusteluun, ei sopimuksen synnyttämiseen. YK:n rauhanoperaatioista vastaava Jean-Pierre Lacroix kuvasi matkaa osaksi "hyvin jatkuvia poliittisia ponnisteluja" (CNA). Muotoilu kertoo todellisesta diplomatiasta, mutta ei lupaa läpimurtoa (DW).

Christodoulidesin mukaan vierailun alle ei toimitettu sovintoluonnosta (Stockwatch). Käytännön tulos olisi jo se, että sovitaan seuraavasta formaatista, aikataulusta tai perusteesta kutsua mukaan Kreikka, Turkki ja Yhdistynyt kuningaskunta. Nämä kolme takaajavaltaa säilyttivät muodollisen roolinsa Kyproksen vuoden 1960 itsenäisyysjärjestelyssä, ja vaikeimmat turvallisuuskysymykset edellyttävät niiden hyväksyntää (CNA).

Bryssel voi lisätä painetta, ei korvata YK:ta

Euroopan komissio on mukana näkyvämmin kuin aiemmilla kierroksilla. Se nimitti 13. heinäkuuta Italian komissiovarapuheenjohtajan Raffaele Fitton erityisedustajaksi Kyproksen kysymykseen (Open, Cyprus Mail). YK:n lähettiläs Maria Angela Holguin tapasi Fitton ja komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin Brysselissä 22. heinäkuuta ja matkusti sen jälkeen Ankaraan tunnustelemaan Turkin kantaa (Politis).

Brysselillä on asiaan selvä oma intressi. Kypros liittyi EU:hun vuonna 2004, mutta EU-oikeuden soveltaminen on keskeytetty saaren pohjoisosassa, jota Kyproksen tasavalta ei tosiasiassa hallitse. Poikkeus on kirjattu liittymissopimukseen (EUR-Lex). Kyproksen eteneminen voisi avata myös osia EU:n jäätyneestä Turkki-suhteesta, kuten kauppaa, energiaa, liikennettä ja muuttoliikeyhteistyötä (European Commission). Eurooppa-neuvosto, jossa jäsenmaiden johtajat linjaavat EU:n suunnan, on sitonut lähentymisen Ankaraan asteittaisuuteen, peruutettavuuteen ja Turkin toimintaan (European Council).

Fitto voi kytkeä EU:n kannustimet YK-prosessiin. Hän ei voi korvata sitä. Takaajavalloilla on avaimet joukkojen vetäytymiseen ja väliintulo-oikeuksiin, eikä Brysselillä ole mandaattia ratkaista niitä. Guterres totesi jo vuoden 2017 turvallisuusneuvostoraportissaan, että Crans-Montana kaatui, koska osapuolet eivät saavuttaneet tarvittavaa "kriittistä massaa" ydinkysymyksissä, ennen kaikkea turvallisuudessa ja hallinnossa (S/2017/814). Nämä kysymykset eivät ole sittemmin helpottuneet.

Guterres voi kartoittaa erimielisyyden ja koota osapuolet samaan huoneeseen. Hän ei voi pakottaa Turkkia neuvottelemaan liittovaltiomallissa, jonka Ankara nyt torjuu.