Hormuz-kriisi nostaa energiainflaation 12.5%:iin

Iranin ja Omanin välinen kapea merireitti on nyt Euroopan seuraava inflaatiotesti. Iran sanoo sulkeneensa Hormuzinsalmen. Yhdysvallat kiistää, että liikenne olisi pysähtynyt. Markkinoille täydellinen saarto ei silti ole välttämätön ehto. Riittävät vaara, viivästykset ja niukat korvaavat lastit.

Mittakaava selittää vaikutuksen. Hormuzin kautta kulki vuonna 2024 noin 20 miljoonaa barrelia öljyä ja öljytuotteita päivässä, noin 20 prosenttia maailman kulutuksesta. Samaa reittiä käytti noin viidennes maailman LNG-kaupasta, kertoo EIA. Suurin osa virroista menee Aasiaan, ei Eurooppaan. Eurooppa ostaa energiansa kuitenkin globaaleilta markkinoilta, joten Kiinaa, Intiaa, Japania ja Etelä-Koreaa palveleva pullonkaula voi nostaa dieselin, kaasun, lannoitteiden ja teollisuuden tuotantopanosten hintoja Rotterdamista Sleesiaan.

Shokki kulkee ensin hintoihin

Euroopan riski ei synny ensisijaisesti suorista Persianlahden öljytoimituksista. Saksa toi vuonna 2025 vain 6,1 prosenttia raakaöljystään suoraan Lähi-idästä, mutta maan energian tuontiriippuvuus oli 67 prosenttia, muistuttaa Destatis. Tässä on asetelman ydin: suora toimitusriski voi olla pieni, vaikka hintariski on suuri.

Ensimmäinen välityskanava ovat odotukset. Futuurihinnat liikkuvat, kun kauppiaat ennakoivat niukempaa tarjontaa, kalliimpaa rahtia tai korkeampia sotariskipreemioita. BNP Paribas on arvioinut, että vain osa Hormuzin tavanomaisista virroista voidaan kierrättää putkia pitkin. Öljymarkkina hinnoittelee siksi nopeasti niukkaa lähiajan tarjontaa Brent-käyrään BNP Paribas.

Toinen kanava on tukkuenergian hinnan välittyminen kotitalouksille ja yrityksille. EKP:n kesäkuun ennusteiden mukaan raakaöljyn ja jalostettujen öljytuotteiden hinnannousu siirtyy täysimääräisesti ja nopeasti nestemäisiin polttoaineisiin. Kaasu ja sähkö liikkuvat hitaammin ja eri tavoin eri maissa, koska sopimukset, hintasuojaukset, tariffit ja verot vaihtelevat ECB projections. Sama ulkoinen shokki näkyy yhdessä maassa polttoainehintojen nousuna, toisessa sähköongelmana ja kolmannessa teollisuuden katteiden puristumisena.

Kuka maksaa ja missä

Ensimmäisinä maksavat ne, jotka eivät voi helposti odottaa tai vaihtaa vaihtoehtoon. Työmatkalaiset, kuljetusyritykset, lentoyhtiöt, kemianteollisuus, lannoitevalmistajat ja elintarviketeollisuus kohtaavat paineen nopeimmin. Eurostatin teollisuustietojen mukaan EU:n teollisuus kulutti vuonna 2024 energiaa 8 835 petajoulea. Sähkön osuus oli 33,3 prosenttia, maakaasun 31,9 prosenttia ja öljytuotteiden yhä 10,4 prosenttia Eurostat. Kyse ei ole vain huoltoasemien hinnoista.

Kotitalouksiin vaikutus tulee lämmityksen, sähkön ja liikenteen kautta. EU:n kotitaloudet käyttivät vuonna 2024 energiaa 9,54 miljoonaa terajoulea. Kaasun osuus oli 29,4 prosenttia ja sähkön 26,9 prosenttia. Pelkkä tilojen lämmitys vei 61,5 prosenttia kotitalouksien energiankäytöstä Eurostat. Kaasulla lämpiävät kodit ja autoilijat kärsivät ennen kaupunkitalouksia, joilla on kaukolämpö ja toimiva joukkoliikenne.

Saksa näyttää haavoittuvalta, koska siinä yhdistyvät teollinen energiankulutus, tuontiriippuvuus ja ohuet kesävarastot. NDR:n mukaan Saksan kaasuvarastot olivat 9. kesäkuuta noin 35 prosentissa, noin 25 prosenttiyksikköä vuosien 2017–2021 keskiarvon alapuolella. BDEW arvioi varastot 35,3 prosenttiin 9. kesäkuuta ja THE-spot-hinnan 50,3 euroon megawattitunnilta 10. kesäkuuta NDR, BDEW. Alankomaat on erilaisessa asemassa: se ei ole vain hinnannousun kohde, vaan myös välityskeskus, koska Dutch TTF -futuurit määrittävät eurooppalaisen kaasun hinnoittelua ICE Endexissä ICE.

Espanjalla on puskureita, ei suojaa. Uudelleenkaasutuskapasiteetti ja uusiutuva sähkö auttavat, mutta La Vanguardian mukaan maan energiariippuvuus oli 68,4 prosenttia loppukulutuksesta. Kansallisen PNIEC-suunnitelman tavoite on 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä La Vanguardia. Italia ja Puola ovat lähempänä hitaampia vaikutuskanavia: jalostettuja öljytuotteita, lannoitteita, kuljetuskustannuksia ja ruoan hintoja.

Poliittiset hyödyt ovat kapeita. Persianlahden ulkopuoliset LNG-viejät, varastoja omistavat jalostajat, varasto-operaattorit ja lastien uudelleenohjaukseen kykenevät kauppiaat hyötyvät niukkuudesta. Hallituksille ei jää helppoa vaihtoehtoa. Polttoainetuki siirtää laskun pumpuilta budjettiin. Hintojen läpivienti säästää julkista taloutta mutta osuu äänestäjiin ja yrityksiin. Rahapolitiikan kiristäminen voi hillitä inflaatio-odotuksia, mutta se ei avaa Hormuzinsalmea.

Siksi EKP:n tuore ennuste on olennainen. Se arvioi euroalueen kokonaisinflaation nousevan 3,4 prosentin huippuun vuoden 2026 kolmannella ja neljännellä neljänneksellä ja energiainflaation 12,5 prosenttiin. Ennuste kytkeytyy 0,25 prosenttiyksikön koronnostoon ja varoitukseen, jonka mukaan finanssipoliittisen tuen pitää olla väliaikaista, kohdennettua ja tarkasti mitoitettua ECB projections, ECB statement. Eurooppa joutuu vanhaan energia-ansaan: pitäisi suojata tulot, budjetit ja hintavakaus. Kaikkia kolmea ei voi suojata täysimääräisesti yhtä aikaa.

Avoin kysymys

Vaikein fakta koskee yhä Hormuzinsalmen fyysistä tilaa. Ranskalaisraportoinnissa on kuvattu liikenteen pudonneen noin 160 aluksesta päivässä 11 alukseen, mutta luku on heikko ilman riippumatonta alusseurannan vahvistusta Le Grand Continent. Myös asiantuntijakommenteissa jää tilaa sille, että liikenne jatkuu osittain. Se tukee tulkintaa vakavasta lähes saarrosta enemmän kuin todennetusta nollaliikenteestä Les Clés du Moyen-Orient.

Seuraavaksi ratkaisevat käytännön mittarit: tankkerien todelliset liikkeet, sotariskivakuutusten hinnat, Qatarin LNG-lastit, Euroopan varastojen täyttöasteet, dieselin hinnat ja lannoitekustannukset. Euroopan ei tarvitse jäädä ilman energiaa, jotta Hormuz sattuu. Riittää, että se ostaa fossiilista energiaa markkinoilta, joilla vaara on muuttunut osaksi hintaa.