Hormuz nostaa kaasun yli 50 euroon

Hormuzinsalmea ei ole suljettu. Silti sen auki pitämisen hinta näkyy jo Euroopassa polttoaineissa, kaasufutuureissa ja rahtilaskuissa. Yhdysvaltain ja Iranin sotilaallinen kärjistyminen heinäkuun alusta lähtien on hinnoitellut riskin uudelleen maailmanmarkkinoilla. Kaukaiselta näyttävä konflikti muuttuu kotitalouksien kustannusongelmaksi hinnan, ei fyysisen niukkuuden kautta.

Vakuutuksista laskuihin

Hormuzin kautta kulkee noin 20 miljoonaa öljybarrelia päivässä ja noin viidennes maailman LNG:stä eli nesteytetystä maakaasusta. Salmi on kapea väylä Iranin ja Arabian niemimaan välissä (CFR). IEA:n lukujen mukaan Eurooppaan päätyy vain noin 4 prosenttia salmen kautta kulkevasta raakaöljystä ja hieman yli 10 prosenttia LNG:stä (Times of India).

Osuudet näyttävät pieniltä, mutta energia ostetaan maailmanmarkkinahinnoilla. Kun Persianlahden riski kasvaa, eurooppalaiset ostajat maksavat siitä, vaikka toimitusketju ei kulkisi suoraan Hormuzin kautta.

Ketju alkaa vakuutuksista. Alusten sotariskivakuutusten preemiot ovat nousseet 3–10 prosenttiin aluksen arvosta, kun ennen konfliktia taso oli noin 0,25 prosenttia (The National). Vakuutuksia saa edelleen, mutta hinta riittää nostamaan rahtikustannuksia selvästi (LMA).

Sen jälkeen liikkuvat viitehinnat. Brent-raakaöljy kallistui kärjistymisvaiheissa yli 15 prosenttia (Tagesschau). Euroopan kaasufutuurit nousivat yli 50 euroon megawattitunnilta (Sky TG24). Yhdysvaltain energiahallinnon EIA:n mukaan Persianlahden häiriö nosti bensiinin, dieselin ja lentopetrolin jalostusmarginaaleja. Sitä kautta öljymarkkinan stressi siirtyy eurooppalaiseen liikenteeseen ja rahtihintoihin (Hydrocarbon Engineering).

Kolme maata, kolme vaikutuskanavaa

Saksassa ongelma näkyy varastojen täytössä. Kaasuvarastot olivat heinäkuun puolivälissä vain noin 45 prosentin tasolla (NDR). Jos LNG kallistuu maailmanmarkkinoilla, kesän varastotäyttö maksaa enemmän, vaikka kaasua on fyysisesti saatavilla. Berliinin vastaus on toistaiseksi ollut diplomaattinen: Ranskan, Saksan ja Britannian E3-ryhmä vaati tilanteen rauhoittamista (Auswärtiges Amt). Hallitukset käsittelevät kriisiä yhä turvallisuusasiana, eivät kuluttajahintojen ongelmana.

Espanja osoittaa, miksi vähäinen suora riippuvuus Persianlahdesta ei suojaa hinnalta. Espanjan kaasusta suurin osa tulee Algeriasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista; vuoden 2026 tiedoissa ei näkynyt merkittävää Persianlahden lähdettä (DSN/CORES). LNG hinnoitellaan silti globaalisti. Kun Persianlahden toimituksiin liittyy riski, Aasian ostajat kilpailevat vaihtoehtoisista lastista kovemmin, ja myös Eurooppaan suuntautuvat lastit kallistuvat.

Tällä on väliä, koska kaasua käyttävät voimalat tuottivat heinäkuussa 17,3 prosenttia Espanjan sähköstä. Tukkusähkön hinnat olivat samaan aikaan noin 30 prosenttia viime vuotta korkeammat (EFE). Helleaallon aikana Espanja ei voi vain kytkeä kaasusähköä pois.

Italiassa vaikutus näkyy jo polttoaineasemilla. Itsepalveludiesel maksoi 17. heinäkuuta 2,059 euroa litralta, joskin osa noususta johtui kotimaisten valmisteverohelpotusten päättymisestä eikä yksin Persianlahden kriisistä (Sky TG24). ISTATin kesäkuun luvut näyttivät kuluttajahintainflaatioksi 3,0 prosenttia. Sääntelemättömän energian hinnat olivat 13,3 prosenttia vuodentakaista korkeammat (ISTAT).

Puskurit eivät pysäytä hintaa

EU:lla on välineitä fyysistä niukkuutta vastaan. Jäsenmaiden on pidettävä öljyn hätävarastoja vähintään 90 päivän nettotuonnin verran, ja kaasun varastointisäännöt velvoittavat täyttämään varastoja ennen talvea (Directive 2009/119/EC, Regulation 2022/1032). Nämä vähentävät loppumisen riskiä. Ne eivät poista riskipreemiota eli lisähintaa, jonka ostajat maksavat epävarmuudesta.

Kuluttajaa lähimpänä olevat keinot ovat kansallisilla hallituksilla: valmisteverojen leikkaukset, energiatuet ja kohdennetut tulonsiirrot. EU:n energiaministerit, eli 27 jäsenmaan energiapolitiikkaa koordinoiva neuvostokokoonpano, voivat vapauttaa strategisia varastoja tai jatkaa vuoden 2022 kaasukriisissä käyttöön otettuja poikkeussääntöjä. Toistaiseksi mikään näistä toimijoista ei ole viestinyt pitävänsä nykyistä uudelleenhinnoittelua omana ongelmanaan.

Eurooppa maksaa sodasta, jota se ei käy. Hinta kulkee vakuutuksista rahtiin, viitehintoihin ja lopulta laskuihin. EU:n energiaministerit eivät voi käsitellä tilannetta pelkkänä turvallisuuskysymyksenä, jos kesän varastotäytön kustannukset alkavat näkyä talven energialaskuissa.