Hormuzin vakuutusmaksut nousivat 5 prosenttiin

Hormuzinsalmen läpikulku on juridisesti avoin, mutta kaupallisesti yhä vaikeampi toteuttaa. Yhden matkan sotariskivakuutus maksaa nyt 4–5 % aluksen rungon arvosta, kun taso oli ennen konfliktia noin 0,25 % (S&P Global). Joissakin tarjouksissa hinta on noussut 10 prosenttiin (CNN). Suurelle alukselle lyhyt salmimatka muuttuu näin useiden miljoonien eurojen vakuutuspäätökseksi.

Trump perui 14. heinäkuuta ehdottamansa 20 prosentin rahtimaksun, mutta piti voimassa Yhdysvaltain saarron Iranin satamiin ja jatkoi iskuja (WLRN). Maksu oli poliittinen ele. Olennaiset päätökset tehdään nyt muualla: vakuutusyhtiöissä, pankeissa ja yritysten pakotetiimeissä, jotka ratkaisevat, syntyykö Persianlahden matkoja lainkaan.

Vakuutussuoja voi kadota ennen salmea

IMO-neuvosto, YK:n merenkulkujärjestön päätöselin, vahvisti 10. heinäkuuta, ettei mikään valtio saa periä maksua tai keskeyttää kauttakulkua Hormuzinsalmessa (gCaptain). Oikeus perustuu YK:n merioikeusyleissopimukseen UNCLOSiin. Laillinen oikeus ei kuitenkaan riitä, jos matkaa ei voi vakuuttaa.

Persianlahden sotariskivakuutuksia kirjoitetaan seitsemän päivän jaksoissa, ja niissä on 48–72 tunnin irtisanomisehtoja (Marsh). Hinta voidaan muuttaa tai suoja vetää pois ennen kuin alus ehtii salmeen. P&I-klubit, eli vastuu-, ympäristö- ja miehistöriskejä kattavat keskinäiset vakuuttajat, eivät enää käsittele Persianlahden matkoja rutiinina. Jokainen matka arvioidaan erikseen, ja varustamoilta vaaditaan vahvistus riskistä ennen lähtöä (The Swedish Club). CNN:n mukaan noin 1 150 rahtialusta oli jumissa Persianlahdella 10. heinäkuuta (CNN).

Pakotteet kiristävät tilannetta lisää. Yhdysvaltain valtiovarainministeriön pakotevalvonta OFAC perui 7. heinäkuuta General License X1 -poikkeusluvan, joka oli sallinut osan Iranin öljykaupoista (A&O Shearman). Iranin öljykauppaa koskevat lähes kattavat kiellot palasivat voimaan. Pankit ja rahtaajat eivät odota tuomioistuimia, jos täytäntöönpanoriski kasvaa. Ne vetäytyvät ensin ja kysyvät myöhemmin (Bracewell). Lopputulos on salmi, joka on oikeudellisesti auki mutta kaupallisesti kiinni.

Kuka Euroopassa maksaa

Kriisi jakaa kustannukset Euroopassa epätasaisesti. Kyproksen lipun alla kulkevaa M/V GFS Galaxya tulitettiin 13. heinäkuuta Musandamin lähellä Hormuzinsalmen suulla (CNA, Cyprus Mail). Kypros aloitti tutkinnan. Se voi valvoa rekisterissään olevia aluksia, mutta ei avata salmea eikä pakottaa vakuuttajia myöntämään suojaa. Kaupallisesta riskistä tuli EU-maan lippuvaltiokysymys.

Italian varustamoyhdistys Assarmatori arvioi sotariskivakuutusten lisäkustannukseksi 1–10 % aluksen arvosta ja Italian satamaliikenteen laskuksi 8–10 % (Adnkronos). Italian merialan raportoinnissa ongelma kehystyy ennen kaikkea rahoituskysymykseksi, ei öljypulaksi (Messaggero Marittimo). Samaa riskiä hinnoittelevat erikseen sotariskivakuutus, rahtaussopimukset, miehistöpäätökset ja rembursseja myöntävät pankit.

Puolan altistus kulkee hintaviitteiden kautta, ei suorina Persianlahden tuonteina. Świnoujścien LNG-terminaali toi toisella neljänneksellä kaasua lähes yksinomaan Yhdysvalloista, eikä Qatariin liittyviä lasteja tullut ylivoimaisen esteen jälkeen (24 Kurier). Puola ostaa silti kaasunsa samalta Euroopan markkinalta kuin muutkin. Hollannin TTF-viitehinta, Euroopan tärkein kaasun hintamittari, nousi noin 5 % eli 49 euroon megawattitunnilta sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ja Iranin sopu kaatui (Sahm Capital/Reuters). Romanian energiaministeri varoitti, että sama hintapaine näkyy kuluttajille jalostettujen öljytuotteiden ja lannoitteiden hinnoissa (Euronews Romania).

Eurooppa voi vaimentaa iskua, ei määrätä kulkureittiä

Euroopan komission energiunionin työryhmä totesi 13. heinäkuuta, ettei EU:ssa ole välitöntä kaasun toimituskriisiä ja että varastotavoitteet ovat edelleen saavutettavissa, vaikka hinnat pysyvät konfliktia edeltävää tasoa korkeammalla (European Commission). EU voi käyttää pakollisia öljyvarastoja. Se voi vedota blocking statute -asetukseen, jolla suojataan EU-yhtiöitä tietyiltä ulkomaisilta pakotteilta. Kumpikaan keino ei avaa merireittiä eikä pakota pankkia käsittelemään maksua.

Council on Foreign Relations arvioi, ettei tämän mittakaavan häiriön purkamisesta ole ennakkotapausta ja että nopeakin toipuminen jää osittaiseksi, kalliimmaksi ja alttiiksi uusille takaiskuille (CFR). Euroopan hallitukset voivat pehmentää hintasokkia. Päätös yksittäisen Persianlahden matkan toteutumisesta on silti vakuuttajilla, jotka kirjoittavat seitsemän päivän suojia tunteja ennen lähtöä, sekä compliance-yksiköillä, jotka tarkastavat vastapuolet lasti kerrallaan. Siellä Euroopan energiaturvaa nyt käytännössä ratkaistaan, eikä yksikään Euroopan pääkaupunki määrää lopputulosta.