Hormuzin vakuutushinnat nousivat 10 prosenttiin

Sotariski­vakuutus yhdelle matkalle Hormuzinsalmen läpi on noussut noin 0,25 prosentista 4–5 prosenttiin aluksen rungon arvosta, ja yksittäisissä tarjouksissa on nähty jopa 10 prosentin hintoja (S&P Global, DW). Yhtään putkea ei ole katkaistu. Yhtään terminaalia ei ole suljettu. Silti kustannus on todellinen, ja se näkyy jo Euroopan energiamarkkinoilla.

Hormuzinsalmi on kapea merireitti Iranin ja Omanin välissä. Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla sen kautta kulki lähes 21 miljoonaa barrelia päivässä raakaöljyä ja öljytuotteita, eli noin viidennes maailman öljyyn liittyvästä tarjonnasta (CFR). Alusliikenne väheni selvästi heinäkuun alun uusien Yhdysvaltain ja Iranin välisten iskujen jälkeen. Lloyd’s Market Association, joka koordinoi Lontoon merivakuutusmarkkinaa, korosti sotariski­vakuutusten olevan edelleen saatavilla. Sen mukaan liikenne vähenee ennen kaikkea siksi, että varustamot pelkäävät miehistöjen ja alusten turvallisuuden puolesta (LMA).

Reittiä ei ole suljettu oikeudellisesti. Siitä on tulossa kaupallisesti huono vaihtoehto.

Miten vakuutus siirtyy kaasun hintaan

Vakuutus on ensimmäinen portti. Kun vakuutusmaksu nousee, varustamo siirtää kustannuksen rahtaussopimuksiin sotariskilisänä. Miehistö voi kieltäytyä matkasta. Rahtaaja voi hylätä lisämaksun. Lasti voi jäädä odottamaan hetkeä, jolloin riski arvioidaan pienemmäksi.

Lopputulos on yksinkertainen: aluksia liikkuu vähemmän, liikkuvat alukset maksavat enemmän, ja riski hinnoitellaan raaka-aineisiin jo ennen kuin yksikään toimituskatko on varmistunut.

Euroopan kaasuhinnat reagoivat tunneissa. Heinäkuun 13. päivänä Hollannin TTF-futuurin lähimmän kuukauden sopimus, Euroopan keskeinen kaasun tukkumarkkinahinta, avasi noin 50,4 eurossa megawattitunnilta. Nousua edellisestä kaupankäyntikerrasta oli noin 3,5 prosenttia (OilPrice, TradingPedia).

TTF oli jo noussut yli 15 prosenttia edellisellä viikolla. Neljä hollantilaista energiayhtiötä vastasi nostamalla kiinteitä kaasutariffeja 1,2–1,5 prosenttia (Energievergelijk). Persianlahden kriisin ei tarvitse katkaista kaasutoimituksia, jotta se muuttaa hollantilaisen kotitalouden uuden sopimuksen hintaa.

Italian korvaavuuskoe

Italia näyttää, mitä tapahtuu, kun kustannusketju osuu maahan, joka on riippuvainen Hormuzin reitistä. Yli 46 prosenttia Italian nesteytetystä maakaasusta tuli Qatarista vuonna 2024 (BNP Paribas). Italian energiamedian mukaan QatarEnergy julisti force majeure -tilanteen Hormuzin kautta kulkeville toimituksille. Porto Tollen Adriatic LNG -terminaali piti silti määrät lähellä normaalia ottamalla qatarilaisten lastien tilalle yhdysvaltalaista LNG:tä.

Sähkö pysyy päällä. Hinta on toinen asia. Spot-markkinoilta hankittu kaasu maksaa yleensä enemmän kuin pitkäaikaisiin qatarilaisiin sopimuksiin perustuvat toimitukset. Korvaaminen toimii vain niin kauan kuin yhdysvaltalaista LNG:tä on saatavilla siedettävään hintaan.

Enin toimitusjohtaja Claudio Descalzi sanoi Italian parlamentille, ettei ongelma rajoitu raakaöljyyn. Hänen mukaansa Venäjän toimitusten leikkaamisen jälkeen noin 60 prosenttia Euroopan dieselin ja lentopetrolin tarpeesta tulee Persianlahdelta, samaan aikaan kun Euroopan oma jalostuskapasiteetti on pienentynyt (Corriere della Sera). Luvut ovat yritysjohtajan väitteitä, eivät riippumattomia tilastoja. Silti Descalzi puhuu toimitusketjun sisältä.

Espanja tekee kuvasta monimutkaisemman. Madridin mukaan maan suora Hormuz-altistus on pieni, ja Espanjalla on EU:n suurin LNG:n uudelleenkaasutuskapasiteetti. Terminaalit voivat kuitenkin purkaa lastin, eivät halventaa niukkaa lastia. Kun globaali riski nostaa seuraavan LNG-erän hintaa, Espanja kilpailee Aasian ja kaikkien muiden ostajien kanssa (El País). Infrastruktuuri antaa joustoa, ei suojaa markkinahinnalta.

Mitä EU voi hallita ja mitä ei

EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas kuvasi tehtäväksi merenkulun suojaamisen ”sekä Persianlahdella että Punaisellamerellä” (EEAS). Euroopan komissio katsoo, että kaasuvarastotavoitteet ovat edelleen saavutettavissa ja että käyttämätön LNG-tuontikapasiteetti antaa puskuria. ASPIDES-operaation, eli vuonna 2024 Punaisenmeren meriliikenteen suojaamiseksi perustetun EU:n merioperaation, laajentaminen Hormuziin on kuitenkin tiettävästi kiistanalaista. Espanja ja Italia painottavat diplomatiaa laajemman sotilaallisen sitoumuksen sijaan.

EU voi hallita varastoja. Se ei määrää vakuutusmaksua, rahtaushintaa eikä sotariskilisää, joiden perusteella alus lopulta lähtee tai jää satamaan. Euroopan ei tarvitse odottaa Hormuzinsalmen sulkeutumista tunteakseen vahingon. Riittää, että vakuuttajat, varustamot, miehistöt ja rahtaajat päätyvät matka kerrallaan siihen, ettei läpikulku enää vastaa riskiä. Se arviointi on jo käynnissä.