Hormuzin LNG-liikenne romahti

Brent-raakaöljyn hinta nousi muutamassa päivässä noin 70 dollarista 79–80 dollariin barrelilta (Süddeutsche Zeitung). Hormuzinsalmen läpi kulkevien LNG-alusten määrä putosi viikossa 13:sta kahteen (Lloyd's List). Yli 30 prosenttia maailman meritse kuljetettavasta raakaöljystä kulkee Iranin ja Omanin välisen kapeikon kautta.

Salmea ei ole virallisesti suljettu. Markkinan kannalta sillä ei juuri ole väliä, jos reittiä ei enää pidetä kaupallisesti käyttökelpoisena.

Donald Trump julisti 8. heinäkuuta, että Yhdysvaltain ja Iranin 60 päivän sopimus on kuollut. Washington perui Iranille myönnetyn väliaikaisen öljynmyyntipoikkeuksen uusien tankkeri-iskujen jälkeen. Yhdysvaltain keskinen sotilasjohto teki uusia iskuja iranilaiskohteisiin. Naton pääsihteeri Mark Rutte kutsui niitä "ehdottoman välttämättömiksi".

Kesäkuun 17. päivänä allekirjoitetun muistion piti ostaa aikaa pakote- ja ydinohjelmaneuvotteluille. Se ei tarjonnut sitä, mitä varustamot tarvitsivat: turvallisia matkoja, kohtuuhintaista vakuutusturvaa ja pankkeja, jotka uskaltavat käsitellä kauppaa. Sveitsissä sovittua yhteydenpitokanavaa yhteenottojen välttämiseksi ei koskaan testattu käytännössä.

Singaporen lipun alla kulkenut Ever Lovely sai osuman Omanin lähellä 25. kesäkuuta. Yhdysvallat iski seuraavana päivänä Iranin rannikkokohteisiin. Iran vastasi 27. kesäkuuta Persianlahden tukikohtiin. Jokainen kierros kavensi tulitauon ja avoimen vihollisuuden välistä tilaa.

Euroopan kannalta ratkaisevaa ei ole diplomaattinen määritelmä vaan se, pitävätkö alusten omistajat, vakuuttajat, pankit ja rahtaajat Hormuzia normaalina merireittinä. Eivät pidä.

Miten hinta välittyy

Euroopan suora riippuvuus Persianlahden raakaöljystä on pienempi kuin otsikot antavat ymmärtää. Saksa toi vuonna 2025 6,1 prosenttia raakaöljystään Lähi-idästä (Destatis). Espanjan osuus oli toukokuussa 2026 5,5 prosenttia (Europa Press).

Öljyn viitehinnat eivät kuitenkaan seuraa vain ostajan alkuperämaata. Kun Hormuzin riski nousee, Brent hinnoitellaan uudelleen maailmanlaajuisesti. Sen maksavat myös eurooppalaiset jalostamot, kuljetusyritykset ja kotitaloudet.

Kaasumarkkinoilla vaikutus näkyy nopeammin. Saksalainen spot-kaasu nousi 45,2 euroon megawattitunnilta, kun hinta oli vuoden alussa noin 30 euroa megawattitunnilta (BDEW). Kaasun hintavaihtelu oli jo huhtikuun puoliväliin mennessä lisännyt 13 mrd. euroa EU:n sähkön tukkulaskuun (EEA).

Italia näyttää, mitä korvaaminen maksaa. Italian terminaalit vastaanottivat vuoden 2026 alkupuoliskolla 113 LNG-lastia, joista 70 tuli Yhdysvalloista (MarketScreener), kun Qatarin toimitukset romahtivat. Prima Pagina Newsin mukaan QatarEnergy vetosi ylivoimaiseen esteeseen Italian Edisonille toimitettavissa lasteissa. Käytännössä yhtiö katsoo häiriön olevan sen vaikutusvallan ulkopuolella. Huhtikuun jälkeen on peruuntunut 21 lastia. Jokainen spot-markkinoilta ostettu korvaava lasti maksaa enemmän.

Espanja muutti energiashokin finanssipolitiikaksi. Madridin polttoaineverotuki alkaa heinäkuussa 15 sentistä litralta, ja koko paketin kustannus on yli 1,825 mrd. euroa (Hacienda, Agencia Tributaria). Tällaiset tuet vaimentavat iskua kansallisesti. Ne eivät saa aluksia liikkeelle.

Kuka hallitsee mitä

Valtasuhde on selvä. Yhdysvallat voi kiristää tai keventää Irania koskevia OFAC-pakotteita presidentin päätöksillä paljon nopeammin kuin Eurooppa pystyy järjestämään merisaattueita. Laivastot voivat pienentää fyysistä riskiä. Ranska ja Britannia saivat 3. heinäkuuta Omanilta suostumuksen auttaa sen vesien valvonnassa, ja noin 30 valtion miinanraivausoperaatio etenee. Italian pääministeri Giorgia Meloni sanoi, ettei Rooma osallistu iskuihin, mutta voisi osallistua Hormuziin liittyviin toimiin parlamentin hyväksymissä muodoissa (Il Fatto Quotidiano).

Kaupan palautumisesta eivät silti päätä laivastot eivätkä diplomaatit. Siitä päättävät vakuuttajat ja pankit. Reitin normalisoituminen edellyttäisi, että lastatut tankkerit kulkevat salmen läpi turvallisesti viikkojen ajan ja sotariskilisät alkavat laskea. Lisäksi pankkien pitäisi käsitellä Persianlahteen liittyvää kauppaa ilman pelkoa Yhdysvaltain pakoteriskistä. Kumpikaan ehto ei ole lähellä täyttymistä. Lloyd's Listin mukaan Hormuz on jo synnyttänyt rahtaussopimuksia ja merivakuutuksia koskevia riitoja, joiden purkaminen kestää kuukausia.

EKP on varoittanut, että pitkittyvä Lähi-idän energiashokki nostaisi inflaatiota ja heikentäisi kasvua. EU-mailla on direktiivin 2009/119/EY perusteella pakolliset öljyn hätävarastot, jotka vastaavat 90 päivän kulutusta. Keskuspankit eivät kuitenkaan avaa merireittejä, ja varastot ostavat viikkoja, eivät normaalia markkinaa. Eurooppa maksaa edelleen lisähintaa salmesta, joka on poliittisesti auki mutta kaupallisesti epäluotettava.