Hormuz odottaa US Treasuryn linjausta

Markkinat hinnoittelevat jo Yhdysvaltain ja Iranin välistä ulospääsyä kriisistä. Euroopan hallituksille se ei vielä riitä. Laivojen, vakuuttajien ja pankkien pitää voida kohdella Hormuzinsalmea tavallisena reittinä, ennen kuin kriisi on kaupallisesti ohi.

Tiedot Yhdysvaltain ja Iranin muistiosta painoivat raakaöljyn hintaa, vaikka Trump kiisti Iranin julkaisemat ehdot. Seuraavana päivänä Trump ja Pakistanin pääministeri Shehbaz Sharif puhuivat nopeasta allekirjoituksesta. Teheran torjui aikataulun. Helpotus on siis edennyt nopeammin kuin varmistus.

OFAC ja vakuuttajat ratkaisevat

Saksa on asettanut selvimmän testin. Liittokanslerinvirasto kuvasi mahdollista sopimusta mutta sanoi, ettei konkreettisia toimia ole nähty. Berliini sitoi tukensa vapaaseen merenkulkuun, Iranin jännitteitä lieventäviin toimiin ja todennettavaan ydinohjelmaratkaisuun 12. kesäkuuta pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kaupallisesti ratkaisevaa on juuri tämä: allekirjoitettu teksti merkitsee vasta, jos reitti muuttuu jälleen käyttökelpoiseksi.

Euroopan parlamentin Kallas-keskustelun esityslista käsittelee salmea yhä avoimena kriisikysymyksenä neuvotteluista huolimatta. Ranska pitää pakotteet samassa kehyksessä. Ulkoministeri Jean-Noel Barrot sanoi, että YK-pakotteiden purkaminen vaatisi muodolliset neuvottelut ja turvallisuusneuvoston prosessin.

Osa todellisesta vallasta on Euroopan ulkopuolella. Yhdysvaltain pakoteriski kulkee edelleen OFACin kautta. OFAC on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ulkomaanvarojen valvontavirasto, joka voi käytännössä sulkea yrityksen dollarikytköisen liiketoiminnan ulkopuolelle. Pankit ja kauppayhtiöt lukevat sen Iran-pakoteohjeistusta ennen kuin ne kohtelevat Persianlahden kauppaa normaalina.

Vakuuttajilla on oma veto-oikeutensa. West of England P&I varoittaa jäsenohjeessaan, että Hormuzin vakuutusturva voidaan peruuttaa, muuttaa tai hinnoitella eri tavalla kuin tavanomainen turva. Laivanvarustajalle tämä on usein yhtä tärkeää kuin diplomaattinen tiedote.

Eurooppa voi vaimentaa iskua

EU:lla on välineitä hintasokin hallintaan, mutta ei käskyvaltaa salmeen. Jäsenvaltioiden on pidettävä hätäöljyvarastoja EU-lainsäädännön nojalla. Bryssel voi myös ajoittaa pakotepäätöksiä niin, ettei se lisää markkinapaineita kriittisellä hetkellä.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen lykkäsi Venäjän öljyn hintakaton säätämistä sillä perusteella, että öljymarkkinat tarvitsivat vakautta. Päätös näkyy hänen pakotelausunnossaan. Varastot ja hintakaton ajoitus ostavat aikaa. Ne eivät saa varustajia lähettämään aluksiaan reitille.

Italia näyttää saman jaon poliittisen tuen ja operatiivisen varovaisuuden välillä. Ulkoministeri Antonio Tajani on yhdistänyt Hormuzin vapaan läpikulun öljyn, bensiinin ja lannoitteiden hintoihin julkisissa lausunnoissaan. Samalla hän on sanonut erillisessä puheenvuorossa, että Italian mahdollinen panos, myös miinanraivaus, tulisi vasta tulitauon jälkeen ja YK:n tai EU:n kehyksessä. Rooma valmistautuu puolustukselliseen rooliin, jos poliittinen lupaus muuttuu toimivaksi meriturvallisuusjärjestelyksi.

Liettua on mennyt lausuntoja pidemmälle. Seimas hyväksyi enintään 40 sotilaan ja siviilin mandaatin Hormuzin meriturvallisuusoperaatioihin aiemman pienemmän mandaatin jälkeen. Päätöksestä kertoivat sekä Seimas että LRT. Mandaatti on yläraja, ei automaattinen lähetyspäätös. Poliittinen viesti on silti selvä: ainakin yksi EU-maa pitää Hormuzia meriturvallisuuskysymyksenä, ei pelkkänä raaka-ainehintojen ongelmana.

Häiritsijät ovat yhä mukana

Libanonin rintama pitää eskalaatioriskin elossa. Iraniin kytkeytynyt viestintä oli jo aiemmassa uutisoinnissa sitonut Washingtonin-neuvotteluja Israelin toimiin Libanonissa. Myös italialaislähteet käsittelevät Libanonia yhtenä konfliktina, joka voi ratkaista, kestääkö Persianlahden järjestely allekirjoitushetkeä pidemmälle.

Euroopan tarvitsema käytännön näyttö puuttuu edelleen. Tarvitaan todennettu Iranin hyväksyntä, Yhdysvaltain pakotevarmuus, päivitetyt navigointiohjeet, vakuuttajien uusi hinnoittelu, varustajien rutiininomainen käyttäytyminen ja selvyys siitä, hillitseekö mahdollinen Libanon-kirjaus toimijoita, jotka voivat rikkoa järjestelyn.

INTERCARGO neuvoo yhä arvioimaan riskin aluskohtaisesti merivaroituskanavien kautta jäsenilmoituksessaan. IMO puolestaan ohjaa operaattorit seuraamaan ajantasaista turvallisuusohjeistusta Hormuz-sivullaan.

Euroopan ongelma on nyt tässä. Diplomaatit voivat ilmoittaa kriisille poistumistien. Pullonkaula avautuu vasta, kun reitin hinnoittelevat, vakuuttavat, rahoittavat ja purjehtivat toimijat uskovat siihen.