Hormuz nostaa Euroopan kaasuhintaa

Yhdysvaltain iskut Iranin ydinkohteisiin ja niitä seuranneet ohjusiskut Hormuzinsalmen lähellä näkyivät Euroopan energiamarkkinoilla muutamassa päivässä. Yhtään tankkeria ei ole pysäytetty fyysisesti. Yksikään hallitus ei ole ilmoittanut energiavajeesta. Hinta nousi silti, koska öljyn viitehinnat, kaasufutuurit ja merikuljetusten vakuutukset hinnoittelivat riskin ennen kuin salmen sulkeutumisesta oli näyttöä.

Brent-raakaöljy päätyi 18. heinäkuuta 88,10 dollariin barrelilta eli noin 16 prosenttia viikon takaista korkeammalle (Economic Times EnergyWorld, Sharetrader). Euroopan tärkein kaasun viitehinta, Alankomaiden TTF, nousi 57,72 euroon megawattitunnilta. Nousua kertyi samassa ajassa yli 18 prosenttia (n-tv).

Hormuzin kautta kulkevien tankkereiden sotariskivakuutus maksaa nyt 3–10 prosenttia aluksen rungon arvosta. 100 miljoonan dollarin tankkerille se tarkoittaa 3–10 miljoonan dollarin vakuutuslaskua yhdelle matkalle. Ennen kriisiä vastaava vakuutus maksoi noin 250 000 dollaria (The National, PortProcure).

Miten Persianlahden kriisi näkyy eurooppalaisessa kukkarossa

Eurooppa tuo vain vähän öljyä ja kaasua suoraan Persianlahdelta. Yhdysvaltain energiaviranomaisen EIA:n arvion mukaan 84 prosenttia Hormuzin kautta kulkevasta raakaöljystä menee Aasiaan (EIA). Energiamarkkina on silti globaali. Jos Aasian ostajat pelkäävät Qatarin nesteytetyn maakaasun eli LNG:n toimitushäiriöitä, ne tarjoavat enemmän Yhdysvaltain, Nigerian ja Australian lastista. Sama kilpailu nostaa hintaa myös Euroopalle, joka tarvitsee näitä vaihtoehtoisia toimituksia jo valmiiksi.

Markkina oli kiristynyt ennen viime viikon hintapiikkiä. S&P Globalin mukaan EU:n LNG-tuonti väheni kesäkuussa 18 prosenttia vuoden takaisesta (S&P Global).

Kustannukset osuvat eri tavoin eri ostajiin. Italiassa dieselin hinta nousi yli kahteen euroon litralta samaan aikaan, kun väliaikainen valmisteveron alennus päättyi (Sky TG24). Saksassa kemianteollisuuden yritykset, jotka ostavat öljyä spot-markkinoilta eli lyhyellä toimitusajalla, joutuvat välittömään kustannuspaineeseen, koska suojausta ei ehditä rakentaa nopeasti (Tagesschau). Meriliikenteessä Kaukoidän ja Persianlahden välisten konttien spot-hinnat ovat nousseet yli 7 000 dollariin kontilta, ja arviolta 250 000 konttia viikossa ohjataan pois salmen reiteiltä (Maritime Danmark).

Talvivarastojen täyttö kallistuu

Ajankohta tekee ongelmasta hankalamman. EU:n kaasuvarastot olivat kesäkuun lopussa 48,9-prosenttisesti täynnä, kun vuosi aiemmin täyttöaste oli 58,6 prosenttia. EU:n energia-alan sääntelyviranomaisten virasto ACER varoitti, että LNG-tuonnin on noustava noin 13 prosenttia vuoden 2025 tasosta, jotta pakollinen 90 prosentin varastotavoite saavutetaan ennen talvea (Enerdata). Kun Persianlahden riskilisä nousee, varastojen täyttäminen ei ole enää rutiinihankintaa vaan poliittinen menovalinta.

Euroopan komission energiaturvallisuutta käsittelevä Energy Union Task Force arvioi 13. heinäkuuta, ettei välitöntä toimitusvarmuusongelmaa ole. Perusteina olivat vapaa LNG-tuontikapasiteetti ja olemassa olevat öljyn hätävarastot (European Commission). Arvio on uskottava. Euroopalla on vaihtoehtoja, ja osa niistä toimii jo: Italian ja Kroatian LNG-terminaalit siirtyivät yhdysvaltalaisiin lasteihin, kun Qatarin toimitukset horjuivat.

Toimitusvajeen puuttuminen ei silti tarkoita, ettei ongelmaa olisi. Bryssel voi koordinoida, kutsua jäsenmaita koolle ja hallinnoida varastojen käyttöä koskevia sääntöjä. Se ei voi pakottaa varustamoa ajamaan kiistanalaisten vesien läpi, vakuutusyhtiötä tarjoamaan halpaa suojaa tai pankin compliance-yksikköä hyväksymään Persianlahteen liittyvää rahtia. Lloyd's Market Association sanoi asian suoraan: vakuutuksia oli edelleen saatavilla, mutta liikenteen väheneminen johtui "omistajien ja päälliköiden turvallisuushuolista" (LMA). Pullonkaula ei ole tuonti-infrastruktuuri vaan yritysten riskinottohalu, jota EU:n energiakomissaari ei voi määrätä.

Lasku tulee joka tapauksessa

Eurooppa todennäköisesti selviää toimituksista niin kauan kuin Hormuz pysyy muodollisesti kulkukelpoisena, vaikka liikenne hidastuu ja kallistuu. Riskilisää se ei pysty poistamaan, koska ratkaisevat vipuvarret ovat Washingtonissa, Teheranissa, varustamoissa, vakuutusyhtiöissä ja pankeissa. Niiden riskikomiteat vastaavat osakkeenomistajille, eivät EU:n energiapolitiikalle.

Hallituksille jää poliittinen lasku: polttoainehintojen herättämä tyytymättömyys, kaasuvarastojen täyttökustannukset ja teollisuuden valitukset. Taustalla olevaan kriisiin Euroopalla on vain rajallinen vaikutusvalta.