Hormuzinsalmen laivaliikenne putosi 12 ylitykseen

Raaka-ainealusten läpikulut Hormuzinsalmessa vähenivät 29:stä lauantaina 12:een sunnuntaina, kun Iranin ja Omanin välisellä kapealla meriväylällä oli tehty uusia iskuja aluksia vastaan (Punch, WSJ). Salmen kautta kulkee noin viidennes maailman kansainvälisesti myydystä öljystä ja nesteytetystä maakaasusta eli LNG:stä (CNN). Liikenne ei ole pysähtynyt, mutta kaupallisesti väylä on yhä erittäin epävarma: ennen viikonloppua viiden päivän keskiarvo oli vain 27 % häiriötä edeltäneestä tasosta, noin 110 päivittäisestä läpikulusta (PortNews).

Kyse on ensisijaisesti hinta- ja luottamussokista, ei välittömästä fyysisestä pulasta. Euroopassa vaikutus näkyy jo.

Rahti ja vakuutukset kallistuvat ensin

Kustannusketju Hormuzista Euroopan tehtaille on lyhyt. Kun turvallisia läpikulkuja on vähemmän, myös halukkaita varustamoja on vähemmän. Rahti ja vakuutukset kallistuvat päivissä. Persianlahden reiteillä tankkerien päivävuokrat nousivat noin 190 500 dollariin 106 500 dollarista viikkoa aiemmin, ja joistakin lasteista maksettiin lähes 470 000 dollaria päivässä (Indian Express). Sotariski­vakuutus, lisämaksu konfliktialueelle purjehtimisesta, on noin 3 % aluksen arvosta. Huipputason 5 prosentista on tultu alas, mutta maksu on yhä kaksitoista kertaa suurempi kuin ennen konfliktia, jolloin taso oli noin 0,25 % (IndexBox). Yli 1 000 alusta odottaa edelleen Persianlahdella turvallista kulkua (n-tv).

Kalliimpi rahti ja vakuutus osuvat öljy-, kaasu- ja kemikaalilasteihin heti, kun kuljetuksia varataan. Eurooppalaiset tuottajat maksavat sen jälkeen enemmän panoksistaan. Osa siirtää kustannukset asiakashintoihin. Osa nielee iskun ja leikkaa investointeja.

EKP eli Euroopan keskuspankki, joka päättää 20 euromaan koroista, arvioi energiasokin voivan leikata euroalueen kasvua 0,4 prosenttiyksikköä. EKP on nostanut talletuskorkonsa 2,25 prosenttiin (ECB, Boursorama/Reuters). Keskuspankin huoli on, että yritykset ja kotitaloudet alkavat odottaa hintojen pysyvän korkeina. Silloin tarjontahäiriö muuttuu sitkeämmäksi inflaatioksi.

Italian tehtaat tuntevat paineen ensin

Selvin tehdastason paine näkyy Italiassa. Brescian terästehtaat harkitsevat uunien pysäyttämistä sähkön huipputuntien ajaksi. Paikallisen teollisuuskyselyn mukaan 64 % yrityksistä kärsii raaka-ainekustannusten noususta, ja uudelleenreititykset lisäävät toimitusaikoihin jopa 18 päivää (Giornale di Brescia). Italian pk-yritysten etujärjestö kertoi kaasun kallistuneen kriisin alun jälkeen 38 % ja sähkön 11 % (Confartigianato).

Puolassa ongelma etenee hitaammin lannoitteiden kautta. Kotimaisen urean hinta on koholla, ja kun lannoitteet voivat muodostaa jopa puolet maatilojen kustannuksista, ruokainflaatio on viiveellä avautuva kanava (Top Agrar). Alankomaissa Euroopan keskeinen seuraavan kuukauden kaasun viitehinta TTF laski noin 41,68 euroon megawattitunnilta, kun osa LNG-tankkereista pääsi jälleen liikkeelle (Baird Maritime). Hollantilaisanalyytikoiden mukaan helpotus on hauras niin kauan kuin rahti ja vakuutukset pysyvät kalliina.

Voittajia ovat varustamot ja välittäjät, jotka keräävät paisuneita rahtihintoja, sekä vakuuttajat, jotka hinnoittelevat sotariskin uudelleen. Kustannuksen kantavat energiaintensiivinen teollisuus, ilman hintasuojausta toimivat pienyritykset ja lopulta kuluttajat, kun nousu kulkee toimitusketjujen läpi.

Alusmäärät eivät kerro kaikkea

Alusmäärät eivät ole sama asia kuin tonnimäärät. Kolme suurta tankkeria vei yhdessä päivässä Persianlahdelta 4,1 miljoonaa barrelia, joten muutama täydessä lastissa oleva alus voi merkitä enemmän kuin kymmenet pienet tai tyhjät alukset (New Indian Express). UBS arvioi lähes 80 prosentin häiriintyneestä öljytarjonnasta palaavan kolmen kuukauden kuluessa. Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien putkireitit voivat myös ohittaa salmen osassa virroista (CNN).

Seuraavan viikon mittari on suoraviivainen. Jos seitsemän päivän läpikulkujen keskiarvot elpyvät ja sotariski­vakuutusten hinnat jatkavat laskuaan, viikonlopun pudotus jää säikähdykseksi. Jos alusmäärät pysyvät epävakaina ja teolliset ostajat raportoivat viivästyneistä tai uudelleenhinnoitelluista panoksista, Euroopan ongelma ei ole pula. Se on kustannusisku, jota tehtaat ja keskuspankki eivät voi sivuuttaa.