Hormuzin isku nosti öljyn yli 90 dollarin

Ammus osui maanantaina kuwaitilaiseen Kaifan-tankkeriin Omanin lähistöllä. Miehistö jätti aluksen. Brent-raakaöljyn hinta nousi yli 90 dollariin (OilPrice). Isku jatkaa kuukauden ajan kiristynyttä Yhdysvaltain ja Iranin välistä iskujen sarjaa Hormuzinsalmen ympärillä. Salmen kautta kulkee noin 20 miljoonaa barrelia öljyä päivässä sekä noin viidennes maailman LNG-kaupasta eli nesteytetystä maakaasusta (EIA). Euroopassa vaikutus ei näy ensisijaisesti puuttuvina barreleina. Se kulkee rahtihintojen, vakuutusten ja energian viitehintojen kautta kaasuun, sähköön ja polttoaineisiin.

Salmesta laskulle

Euroopan ei tarvitse tuoda öljyä tai kaasua Iranista kärsiäkseen kriisistä. Hormuzin läpikulun sotariskivakuutus on noussut noin 0,125 prosentista enimmillään yhteen prosenttiin aluksen runkoarvosta, ja erittäin suurten raakaöljytankkereiden rahtihinnat ovat suunnilleen nelinkertaistuneet (Eightx, LMA). Alukset liikkuvat yhä, mutta jokainen matka hinnoitellaan uudelleen. Lisäkustannukset siirtyvät Euroopan satamiin toimitettavan raakaöljyn, LNG:n ja jalostettujen öljytuotteiden hintaan. Fyysinen häiriö alkaa vasta, kun lastit pysähtyvät. Kustannusisku on jo perillä.

Puolityhjät varastot väärään aikaan

Ajoitus tekee tilanteesta kalliimman. EU:n kaasuvarastot olivat heinäkuun puolivälissä noin puolillaan, selvästi alle 90 prosentin tavoitteen, joka jäsenmaiden on EU-sääntelyn mukaan saavutettava 1. marraskuuta mennessä (Gas Outlook, European Commission). EU:n energia-alan sääntelyviranomainen ACER arvioi, että Eurooppa voi tarvita noin 13 prosenttia enemmän LNG-tuontia kuin viime vuonna päästäkseen määräaikaan (Enerdata). Persianlahden häiriö täyttökaudella pakottaa eurooppalaiset ostajat maksamaan enemmän korvaavista lasteista. Hollannin TTF, Euroopan keskeinen kaasun viitehinta, välittää kilpailun sopimuksiin ja laskuihin koko mantereella.

Välittyminen näkyy jo luvuissa. Saksan energia-alan järjestö BDEW raportoi spot-kaasun hinnaksi 57,8 €/MWh, sähkön 30 päivän keskihinnaksi 113 €/MWh ja Saksan kaasuvarastojen täyttöasteeksi vain 45,2 prosenttia 18. heinäkuuta (BDEW). Italiassa kaasu tuottaa noin 45 prosenttia sähköstä ja määrää usein sähkön marginaalihinnan. Siksi kaasun viitehintashokki muuttuu sähkölaskuksi myös kotitalouksille, jotka eivät seuraa tankkerireittejä (ANSA).

Terminaalit auttavat saatavuuteen, eivät hintaan

Osa maista näyttää paremmin suojatuilta. Espanja saa 34 prosenttia kaasustaan Algeriasta Medgaz-putkea pitkin, joten tuonti ohittaa Hormuzin kokonaan. Maassa on myös EU:n suurin seitsemän LNG-terminaalin verkko (El Mundo). Silti Espanjan oma kaasun viitehinta kävi jo TTF:ää korkeammalla, kun niukka LNG-tarjonta ja helleaallon nostama kysyntä kiristivät markkinaa (S&P Global). Putket ja terminaalit turvaavat saatavuutta. Ne eivät estä viitehintoja nousemasta.

Kreikka näyttää, miten merikriisin hyödyt ja kustannukset jakautuvat eri tahoille. Hormuzin alueella osuman sai kaksi kreikkalaisomisteista tankkeria (Kathimerini). Kreikan talous puolestaan toi vuosina 2023–2025 25,4 prosenttia energiatuotteistaan Persianlahden maista, nelinkertaisesti EU:n 6,6 prosentin keskiarvoon verrattuna, OT:n siteeraaman analyysin mukaan. Kreikkalaiset varustamot hyötyvät korkeammista rahtihinnoista. Kreikkalaiset kuluttajat maksavat enemmän polttoaineesta ja sähköstä.

Eurooppa käytti Venäjän kaasutoimitusten katkeamisen jälkeen kolme vuotta korvatakseen putkikaasua meritse tuotavalla LNG:llä, Norjan toimituksilla ja Pohjois-Afrikan putkilla (Bruegel). Muutos vähensi Moskovan vipuvoimaa, mutta lisäsi riippuvuutta merireiteistä, vakuutusmarkkinoista ja lastien maailmanlaajuisesta kilpailusta. Samat kanavat tuovat nyt Hormuzin kriisin Euroopan energialaskuihin.

Kansalliset hallitukset päättävät laskutuista ja voivat koordinoida hätäöljyn vapauttamista IEA:n eli Kansainvälisen energiajärjestön kautta. IEA kokoaa vauraiden demokratioiden strategisia varastoja. EU asettaa kaasuvarastojen täyttötavoitteet, mutta ei päätä kuluttajahinnoista. Jokainen jäsenmaa ratkaisee itse, kuinka suuri osa kustannuksista siirretään kotitalouksille. Lyhyt häiriö ei todennäköisesti aiheuta Eurooppaan fyysistä pulaa. Eurooppa kuitenkin täyttää varastojaan kriisihinnoilla, eikä yksikään hallitus ole sanonut, kuka maksaa laskun, jos varmuusvarasto riittää mutta hinta karkaa.