Unkari pysäytti Ukrainan markkinaneuvottelut

EU-jäsenyys etenee portti kerrallaan, ja jokaisella portilla tarvitaan kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä. Siksi Unkarin päätös pysäyttää Ukrainan neuvottelujen eteneminen 17. heinäkuuta ei ollut vain tekninen viivytys. Se näytti, miten yksi hallitus voi muuttaa rutiiniprosessin painostuskeinoksi.

European Pravdan diplomaattislähteiden mukaan Unkari esti suljetussa EU-laajentumisvirkamiesten kokouksessa yksimielisyyden Ukrainan etenemisestä. Neuvoston julkinen tiedote ei vahvistanut tapahtunutta.

Kyse ei ollut Ukrainan EU-jäsenyyden varsinaisesta torjumisesta. Vaihe oli aikaisempi ja teknisempi: Unkari esti niin sanottujen seulontatulosten hyväksymisen. Seulonnassa EU vertaa ehdokasmaan lainsäädäntöä unionin sääntöihin. Hyväksyntä olisi tarvittu, jotta Kiova voisi jättää neuvottelukantansa kahdesta kokonaisuudesta, jotka koskevat sisämarkkinoita ja kilpailukykyä (European Pravda, Commission).

Ukraina on jo avannut kaksi kuudesta neuvotteluklusterista. Jäljellä olevien neljän eteneminen vaatii jokaisen EU-hallituksen hyväksynnän. EU-sopimuksen 49 artikla, jonka perusteella uusia jäseniä otetaan unioniin, edellyttää yhä yksimielisyyttä jokaisessa ratkaisevassa vaiheessa (EUR-Lex, Le Monde). Perussopimuksissa ei ole mekanismia, jolla jäsenyyspäätökset voitaisiin siirtää määräenemmistöön.

Budapestin perustelu ja kahdenvälinen vipu

Pääministeri Péter Magyar esitti Unkarin linjan oikeudenmukaisuuskysymyksenä, ei Ukrainan vastustamisena. Hänen mukaansa EU:n ei pitäisi nopeuttaa Ukrainan tietä samalla, kun Länsi-Balkanin ehdokasmaat ovat odottaneet yli vuosikymmenen (RFE/RL, The New Union Post).

Konkreettisempi vipu on kahdenvälinen. Unkarilla on pitkä kiista Ukrainassa sijaitsevan Zakarpattjan alueen unkarilaisvähemmistön asemasta. Sama kiista on aiemmin viivyttänyt neuvotteluklusterien avaamista, kunnes Kiova antoi erillisiä lupauksia (Euronews, European Integration).

Asetelma antaa Budapestille toistuvan työkalun. Vähemmistöoikeudet voidaan nostaa esiin jokaisessa yksimielisyyttä vaativassa vaiheessa, jolloin Ukraina joutuu neuvottelemaan Unkarin kanssa ennen kuin EU-prosessi liikkuu eteenpäin.

Moldova maksaa toisen riidasta

Vähemmälle huomiolle jäävä kärsijä on Moldova. Ukraina ja Moldova ovat oikeudellisesti erillisiä ehdokasmaita, mutta EU on käsitellyt niitä poliittisesti rinnakkain siitä lähtien, kun molemmat saivat ehdokasmaan aseman Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen (Commission).

Unkari tuki tiettävästi Moldovan etenemistä yksin. Muut jäsenmaat eivät halunneet irrottaa Moldovan ja Ukrainan prosesseja toisistaan, joten molemmat jäivät paikalleen (Ziare).

Moldovan presidentti Maia Sandu on varoittanut, ettei laajentumisikkuna välttämättä pysy auki loputtomiin (Europa Liberă Moldova). Romania, jolla on Moldovan kanssa kieli- ja kansalaisuussiteitä, allekirjoitti Kiovan huippukokouksessa yhteisen julistuksen, jossa vaadittiin jäljellä olevien klusterien avaamista "mahdollisimman pian" (Moldpres).

Rinnakkain etenemisen piti vahvistaa molempien ehdokkuutta. Nyt se tarkoittaa, että Moldova kantaa viivästyksen, jota se ei itse aiheuttanut.

Puola on varoitusmerkki

Unkari ei ole ainoa pääkaupunki, jossa Ukrainan jäsenyys alkaa muuttua sisäpolitiikan välineeksi. Puolan oppositiopuolue PiS on jättänyt sejmille aloitteen, jossa hallitusta vaaditaan estämään Ukraina jokaisessa yksimielisyyttä edellyttävässä vaiheessa (TVN24).

Donald Tuskin hallitus tukee yhä Ukrainan EU-tietä, mutta vaatii siirtymäaikoja maataloudelle sekä suojatoimia viljalle, siipikarjalle ja rapsille (WP, CER). Ukrainan jäsenyys muuttaisi EU:n maatalousrahoituksen jakautumista Keski-Euroopassa. Jos maatalouslobbaus vahvistuu Puolassa riittävästi, Varsova voi päätyä käyttämään samaa jarrua, jota Budapest on jo vetänyt.

Saksa ja Ranska vaativat 17. heinäkuuta pidetyn yhteisen ministerineuvostonsa jälkeen ansioihin perustuvaa, asteittaista jäsenyyttä, johon sisältyy unionin institutionaalinen uudistus (Élysée, Bundesregierung).

FAZ:n mukaan diplomaatit sanovat, että osa hallituksista on piiloutunut Unkarin taakse. Budapest kantaa julkisen syyn, kun hiljaisempi vastarinta jatkuu muualla. Jos arvio pitää paikkansa, Ranskan ja Saksan uudistuspuhe joutuu vastaamaan täsmälliseen kysymykseen: tarkoittaako asteittainen jäsenyys prosessin muuttamista niin, ettei yksi pääkaupunki voi jäädyttää sitä, vai antaako se haluttomille hallituksille lisää aikaa etsiä uusia syitä kieltäytyä?

Unkari on osoittanut, että jäsenyysprosessi voidaan pysäyttää kauan ennen varsinaista jäsenyyspäätöstä. Puola näyttää, miksi sama vipu ei välttämättä pysy Unkarin yksinoikeutena.

Yksimielisyys toimii, kun se pakottaa ehdokasmaat täyttämään jäsenyysehdot. Se rikkoutuu, kun siitä tulee sisäpolitiikan väline ja tapa hakea myönnytyksiä, jotka eivät liity ehdokasmaan valmiuteen. Budapest on ylittänyt tämän rajan. Berliinin ja Pariisin on päätettävä, korjataanko prosessia vai pyydetäänkö ehdokasmaita odottamaan kärsivällisemmin.