Unkari lopettaa kotien aurinkosähköhyvitykset

Unkarissa sadattuhannet kotitaloudet hankkivat katoilleen aurinkopaneelit säännöillä, joissa verkkoon syötetty ylijäämäsähkö hyvitettiin vuoden kulutusta vastaan. Järjestelmä teki paneeleista järkevän kotitalousinvestoinnin: keskipäivän tuotantoa saattoi käytännössä käyttää illan kulutukseen.

Sitten laskentatapa muutettiin. Kotitaloudet myyvät nyt verkkoon syötetyn sähkön noin 5 forintilla kilowattitunnilta, mutta ostavat sähkön takaisin hintakaton piirissä 36 forintilla tai sen yläpuolella jopa 70 forintilla kilowattitunnilta (HVG, 24.hu). Hintaero on pahimmillaan seitsenkertainen. Se riittää kääntämään aiemmin kannattavan hankinnan tappiolliseksi.

Unkarin perustuslakituomioistuin hylkäsi valitukset sääntömuutoksesta (HVG). Oikeudellinen riita ratkesi, mutta luottamuskysymys jäi auki: voivatko kotitaloudet tehdä energiainvestointeja, jos takaisinmaksu riippuu poliittisesti muutettavista laskentasäännöistä? Samaan aikaan Budapest on ohjaamassa satoja miljoonia euroja EU-rahaa samaan energiajärjestelmään.

Vanha sopimus ja sen murtuminen

Vanhan nettolaskutusmallin idea oli yksinkertainen. Kotitalous syötti aurinkosähköä verkkoon keskipäivällä ja otti sähköä takaisin illalla. Maksu määräytyi vuoden nettokulutuksen perusteella. Sähköverkko toimi kotitaloudelle ilmaisena akkuna.

Uudessa bruttolaskutuksessa tuotanto ja kulutus hinnoitellaan erikseen. Verkkoon myydystä sähköstä saa vain murto-osan siitä hinnasta, jolla sähkö ostetaan takaisin.

Muutos koskee yli 320 000:ta kotitalouksien aurinkosähköjärjestelmää, kun vanhat siirtymäjärjestelyt päättyvät (Portfolio). Osa omistajista sai sakkoja näennäisestä sähkön syötöstä alueilla, joilla syöttöä oli rajoitettu, vaikka mittaustavan muutos saattoi tuottaa lukemat. Säännöt muuttuivat, mutta seuraamukset jäivät kotitalouksille.

Halpa kotitaloussähkö siirtää kustannuksia yrityksille

Aurinkosähkökiista paljastaa laajemman ongelman Unkarin energiamarkkinassa. Telexin ja G7:n selvityksen mukaan tariffien laskentaperusteet ovat epäselviä, julkista tietoa verkon kyvystä ottaa vastaan uutta tuotantoa ei ole, ja valtioon kytkeytyneet energiayhtiöt toimivat samanaikaisesti tuotannossa, verkoissa ja vähittäismyynnissä (Telex/G7). Ulkopuolisten on vaikea arvioida, millä perusteella liittymisiä, hintoja ja investointeja ohjataan.

Unkarilaiset kotitaloudet maksavat sähköstä noin 9,8 senttiä kilowattitunnilta, suunnilleen kolmanneksen EU:n keskiarvosta. Taustalla ovat vuodesta 2013 ylläpidetyt hintakatot (KSH). Erotus ei katoa. Teollisuus ja pienyritykset maksavat ristiinsubventioita, jotka nostavat niiden sähkölaskuja selvästi EU-kilpailijoita korkeammiksi (Telex/G7).

Järjestelmä myös pehmentää tehokkuuspaineita. Jos kustannukset voidaan lopulta siirtää valtiolle tai säänneltyihin tariffeihin, verkko- ja energiayhtiöillä on vähemmän painetta parantaa toimintaa tavalla, jonka markkina muuten pakottaisi.

700 miljoonaa euroa kapean portin läpi

Unkarissa on nyt auki noin 540 miljardin forintin EU-taustaiset haut sähköverkon vahvistamiseen ja älymittarihankkeisiin (Portfolio). Rahoitus kuuluu Unkarin tarkistettuun elpymis- ja palautumissuunnitelmaan. EU:n RRF-väline on koronakriisin jälkeinen rahasto, jossa jäsenmaat saavat korvauksia vasta sovittujen uudistusten toteuduttua. Unkarin energiaosuuden arvo on yli 700 miljoonaa euroa, josta noin 643 miljoonaa euroa on varattu sähköverkoille (Telex).

Rahaa ei kuitenkaan makseta ennen kuin Budapest täyttää 27 niin sanottua supervälitavoitetta, jotka koskevat muun muassa tuomioistuinten riippumattomuutta, korruption torjuntaa ja budjettivarojen suojaa (European Commission). Unkari ei ole vielä jättänyt maksupyyntöä. Maa tarvitsee investointeja ja EU-rahaa, mutta oikeusvaltiovaatimukset viivästyttävät korvauksia. Se luo paineen käyttää rahaa nopeasti ja ratkaista hallintotavan ongelmat myöhemmin.

Hakuihin voivat osallistua kantaverkkoyhtiö MAVIR ja kuusi jakeluverkkoluvan haltijaa, joukossa E.ONin ja MVM:n verkkoyhtiöitä. Kotitaloudet, riippumattomat hankekehittäjät ja uudet markkinatoimijat eivät voi hakea. Jos tariffikaavat pysyvät suljettuina ja verkkoliittymien jakoperusteet epäselvinä, julkinen raha kasvattaa verkkoyhtiöiden säänneltyä omaisuuspohjaa ilman, että verkkoon pääsy muuttuu reilummaksi.

Investointitarve on todellinen, samoin pääsyongelma

Unkarin sähköverkko ei nykyisellään pysty ottamaan vastaan kaikkea rakennettua aurinkosähköä. Investointitarve ei ole keksitty. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD sitoutui 70 miljoonan euron rahoitukseen osana 210 miljoonan euron pakettia 450 megawatin aurinko- ja akkuhankkeelle. Pankin mukaan kyse on yhdestä Keski- ja Itä-Euroopan ensimmäisistä projektirahoitetuista uusiutuvan energian hybridihankkeista (EBRD).

Romania näytti viime viikolla, miksi verkko ja varastointi ratkaisevat. Aurinkosähkö kattoi päivällä noin 40 % sähköntuotannosta, mutta tuotanto katosi illalla. Spot-hinnat nousivat yli 1 000 euroon megawattitunnilta (Digi24). Ilman akkuja ja verkkokapasiteettia aurinkosähkö painaa järjestelmän täyteen keskipäivällä ja jättää ostajat alttiiksi iltahuipussa.

Alankomaat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan. Myös siellä aurinkosähkön nettolaskutus päättyy 1. tammikuuta 2027, ja kotitalouksien vuosikulujen arvioidaan nousevan noin 770 eurosta 1 030 euroon (Essent, Zonneplan). Ero Unkariin on prosessissa. Hollannissa verkkokapasiteetista julkaistaan tietoa, jonosäännöt ovat läpinäkyviä ja liittymisaikoja säännellään. Telexin ja G7:n mukaan Unkarissa vastaavaa julkista tietopohjaa ei ole (Telex/G7).

Unkarin verkko tarvitsee investointeja. Tähänastinen näyttö viittaa kuitenkin siihen, että ongelma ei ole vain kapasiteetin puute. Kyse on myös siitä, kuka pääsee verkkoon ja millä ehdoilla. EU:n maksuehdot ja hakujen rakenne voisivat vielä pakottaa lisää läpinäkyvyyttä. Nykyinen malli ei sitä takaa.