Unkarin tarjouskilpailut peittävät ylihintoja

Unkarin integriteettiviranomainen, jonka Budapest perusti vuonna 2022 EU:n painostuksesta korruption torjuntaan, on raportoinut, että ylihinnoittelu voi sisältyä jo siihen, miten julkiset hankinnat suunnitellaan ja ratkaistaan (Integrity Authority). Asiakirjat näyttävät moitteettomilta. Hinnat eivät. Juuri tähän rakoon EU:n nykyiset keinot suojata julkista rahaa osuvat huonosti.

Miten kilpailutus voi täyttää säännöt ja silti epäonnistua

Hankintayksikkö julkaisee ilmoituksen, noudattaa määräaikoja, arvioi tarjoukset ja tekee hankintapäätöksen. Menettely näyttää sääntöjen mukaiselta. Markkina voidaan silti muokata ennen kuin ensimmäistäkään tarjousta on jätetty.

Tekniset vaatimukset voidaan kirjoittaa niin, että ne sopivat käytännössä yhdelle toimittajalle. Kelpoisuusehdot voivat sulkea ulkopuoliset pois näyttämättä syrjiviltä. Hankinta voidaan niputtaa niin suureksi, etteivät pienemmät yritykset pysty osallistumaan. Määräajat voidaan asettaa niin lyhyiksi, ettei uudella tarjoajalla ole aikaa valmistella tarjousta.

OECD:n mukaan peitetarjoukset, tarjousvuorottelu ja markkinoiden jakaminen voivat tuottaa asiakirjajäljen, joka näyttää aidolta kilpailulta (OECD). EU:n oma hankintojen tulostaulu pitää yhden tarjouksen kilpailutuksia ja vähäistä kilpailua varoitusmerkkeinä, koska ne voivat kertoa markkinatestin jääneen muodolliseksi (Single Market Scoreboard).

Lopputulos on ennakoitava voittaja ja paisunut sopimus, joka maksetaan EU-varoista ilman, että menettelystä löytyy selvää sääntörikkomusta.

Bryssel voi jäädyttää rahaa, mutta ei tarkistaa hintaa

EU:lla on välineitä. Oikeusvaltioperiaatteen ehdollisuusasetus antaa komissiolle ja neuvostolle, jossa jäsenvaltioiden hallitukset päättävät, mahdollisuuden suojata EU-budjettia, jos hallinnon puutteet aiheuttavat taloudellisen riskin. Vuonna 2022 neuvosto käytti välinettä Unkaria vastaan ja jäädytti 6,3 miljardin euron koheesio-ohjelmasitoumukset, koska julkisten hankintojen ja korruptiontorjunnan heikkoudet arvioitiin järjestelmätason ongelmiksi (Council Implementing Decision 2022/2506, CER). Lisäksi Unkarin elpymisvarojen maksaminen sidottiin uudistuksiin, jotka koskevat tuomioistuinten riippumattomuutta, korruptiontorjuntaa ja hankintojen suojakeinoja (Commission Hungary RRF page).

Nämä ovat todellisia keinoja, joilla on vaikutusta. Ne toimivat kuitenkin ylhäältä: varoja jäädytetään, ehtoja asetetaan ja välitavoitteita tarkistetaan. Ne eivät vastaa sopimus kerrallaan kysymykseen siitä, mitä tie, tietojärjestelmä tai rakennus olisi maksanut aidosti avoimessa kilpailussa.

OLAF, EU:n petostentorjuntavirasto, voi tutkia tapauksia ja suositella varojen takaisinperintää, mutta se ei voi nostaa syytteitä (OLAF). Euroopan syyttäjänvirasto EPPO voi ajaa EU-budjettiin kohdistuvia rikosasioita, mutta se tarvitsee rikosepäilyn, kuten petoksen tai lahjonnan. Pelkkä korkea hinta ei riitä (EPPO). Euroopan tilintarkastustuomioistuin on kuvannut elpymisrahaston petostentorjuntakehikkoa keskeneräiseksi, mikä korostaa eroa välitavoitteiden tarkistamisen ja hintojen kohtuullisuuden arvioinnin välillä (ECA Special Report 06/2026).

Sama sokea piste näkyy kaikkialla

Unkarin tapaus kehystetään eri maissa eri tavoin, mutta sama kysymys jää usein sivuun. Saksa, EU:n suurin nettomaksaja, katsoo asiaa budjettikurin kautta: saavatko veronmaksajat rahoilleen vastinetta? (Spiegel). Romaniassa huomio kiinnittyy Unkarin askeliin kohti EPPO-jäsenyyttä korjaavana tekijänä (Digi24). Puolassa tilannetta luetaan omien jäädytettyjen EU-varojen kokemusten kautta (Brussels Times). Slovakiassa uuden hallituksen korruptionvastaiset toimet esitetään merkkinä siitä, että järjestelmä voi korjata itseään (Aktuality.sk).

Jokainen tulkinta tavoittaa osan ongelmasta. Yksikään ei ratkaise hintakysymystä. Syyttäjät rankaisevat rikoksista. Tilintarkastajat osoittavat järjestelmäpuutteita. Ehdollisuusmekanismi jäädyttää rahaa. Ylihinnoittelun osoittaminen vaatisi kuitenkin, että komissio pystyisi näyttämään, mitä sopimuksen olisi pitänyt maksaa aidosti avoimilla markkinoilla. Mikään nykyinen EU-instituutio ei tuota tätä vastausta järjestelmällisesti.

Unkarin integriteettiviranomainen on nostanut esiin aukon, jota Bryssel ei ole sulkenut. Hankinta voi olla laillinen, paperilla kilpailtu ja silti ylihintainen. Komissiolla ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on mandaatti ja data markkinahintojen vertailuarvojen kehittämiseen. Niin kauan kuin tätä kykyä ei rakenneta, EU-budjetin suojaaminen osuu helpommin rikottuihin sääntöihin kuin sopimuksiin, joissa hinta on paisunut ilman selvää sääntörikkomusta.