Intel sijoittaa Irlannin AI-siruihin

Intel laajentaa Dublinin lähellä sijaitsevaa sirutehdastaan ja sijoittaa 5 miljardia euroa Leixlipin tuotantokeskukseen, jossa valmistetaan aiempaa kehittyneempiä palvelinprosessoreita (Intel, RTÉ). Euroopalle kyse on aidosta teollisuusuutisesta: oikea tehdas, oikeita siruja, eurooppalaisella maaperällä. Samalla tapaus näyttää, kuinka eri asioita ovat tuotantokapasiteetin rakentaminen ja koko toimitusketjun hallinta.

Fab 34 -tehdas on jo olemassa. Intel päivittää sen laitteistoa, jotta Leixlipissä voidaan valmistaa enemmän Intel 3 -piikiekkoja Xeon-palvelinprosessoreihin, joita käytetään tekoälydatakeskuksissa ja suurteholaskennassa (Irish Times). Piikiekko on ohut puolijohdelevy, jolle sirut kuvioidaan ennen kuin ne leikataan erillisiksi komponenteiksi. Tätä niin sanottua front-end-tuotantoa pidetään siruvalmistuksen vaikeimpana vaiheena. Leixlip tekee juuri sitä.

Tarkennus on olennainen. Intel ei rakenna Eurooppaan kilpailijaa Nvidian grafiikkaprosessoreille, joilla suuria tekoälymalleja koulutetaan. Xeon-prosessorit toimivat palvelimissa grafiikkaprosessorien rinnalla. Ne ovat tärkeitä tekoälyinfrastruktuurille, mutta eivät ole nykyisen tekoälyinvestointien kilpajuoksun keskeisin komponentti (Intel, Reuters via Investing.com).

Miksi rahat menivät Irlantiin eivätkä Saksaan

Vertailu Magdeburgiin kertoo paljon. Intelin suunnittelema uusi jättitehdas Saksi-Anhaltiin, noin 30 miljardin euron kokonaisinvestointi ja mittavat Saksan valtiontuet mukaan lukien, on hyllytetty Intelin talouskurin jälkeen (Handelsblatt, upday). Uuden tehtaan rakentaminen tyhjästä tarkoittaa puhdastiloja, sähköjärjestelmiä, vedenkäsittelyä, koulutettua työvoimaa ja toimittajaverkostoa. Kaikki tämä pitäisi saada kasaan samalla kun sirumarkkina liikkuu eteenpäin.

Leixlip on vastakohta. Keskus työllistää jo noin 4 900 ihmistä, on toiminut vuosikymmeniä, ja Intel on sijoittanut Irlantiin vuodesta 1989 lähtien noin 30 miljardia euroa (RTÉ, Europa Press). Saksan tuet eivät riittäneet perustelemaan kallista uutta tehdasta, kun Irlannissa oli jo toimiva tuotantopaikka. Kun pääomaa jaetaan varovasti, raha ohjautuu sinne, missä koneisto on valmiiksi käynnissä (n-tv).

Kapasiteettia ilman määräysvaltaa

Intel ei kertonut lukua, joka ratkaisisi investoinnin mittakaavan: kuinka monta lisäpiikiekkoa Fab 34 tuottaa kuukaudessa. Ilman sitä ei voi arvioida, kuinka paljon hanke vie Eurooppaa kohti EU:n siruasetuksen tavoitetta. Sen mukaan Euroopan osuus maailman sirutuotannosta pitäisi nostaa noin 10 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (European Commission).

Muut jäsenmaat rakentavat omia palasiaan. Tšekki kasvattaa tehopuolijohteiden tuotantoa yhdysvaltalaisen Onsemin kautta 450 miljoonan euron hyväksytyllä valtiontuella (Data Center Dynamics). Espanjan 12,25 miljardin euron PERTE Chip -ohjelma rahoittaa sirusuunnittelua ja tutkimusta, ei massatuotantoa (El País). Jokainen hanke lisää yhden osan. Yksikään ei yksin tuo riippumattomuutta.

Suvereniteettivaje näkyy, kun ketjua seuraa omistukseen ja teknologiaan asti. Eurooppa saa lisää piikiekkotuotantoa Irlantiin, mutta Intel on yhdysvaltalainen yhtiö. Tehtaan litografiakoneet tulevat hollantilaiselta ASML:ltä, Euroopan vahvimmalta puolijohdeyhtiöltä. ASML puolestaan tarvitsee yhdysvaltalaista ohjelmistoa ja San Diegossa toimivaa valonlähdeyhtiötään Cymeriä. Washington on vuodesta 2019 käyttänyt Yhdysvaltain teknologiasääntöjä estääkseen ASML:n kehittyneimpien koneiden viennin Kiinaan (Tech Policy Press, European Commission). Euroopassa valmistettu ei siis automaattisesti tarkoita Euroopan hallitsemaa.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Ensimmäinen voittaja on Irlanti: useita satoja pysyviä työpaikkoja, tuhansia rakennusvaiheen työpaikkoja ja entistä syvempi riippuvuus ulkomaisista suuryrityksistä. Malliin sisältyy keskittymäriski. Business Insider España kertoi espanjalaiseen verotusanalyysiin viitaten, että vain kolme yhtiötä tuottaa lähes puolet Irlannin yhteisöverotuloista (Business Insider España). Intel vahvisti omaa asemaansa ostamalla takaisin Apollon 49 prosentin osuuden Fab 34:stä 14,2 miljardilla dollarilla. Kauppa rahoitettiin osin noin 6,5 miljardin dollarin uudella velalla (Data Center Dynamics).

Tälle investointivaiheelle ei ole kerrottu uutta Irlannin valtiontukea tai EU:n siruasetuksen mukaista tukea. Jos julkista rahaa myöhemmin tulee, riskinjako muuttuu. Intel kantaa yhä myös kysyntäriskin: yhtiö ei ole vielä saanut merkittävää ulkopuolista foundry-asiakasta ja on sanonut lisäävänsä kapasiteettia vain siellä, missä ulkoinen kysyntä on sitoutunutta (Data Center Dynamics).

Leixlip on Euroopalle merkittävä teollinen onnistuminen. Euroopan puute ei kuitenkaan ole vain tehdasneliöissä. Se on työkaluissa, ohjelmistoissa, toimittajissa ja oikeudellisessa liikkumatilassa, joita tarvitaan sirujen valmistamiseen ilman Washingtonin lupaa. Yksi suuri investointi ei sulje sitä aukkoa.