Iran sulki Hormuzin, Brent $93:ssa

Iranin asevoimat ilmoitti 11. kesäkuuta sulkevansa Hormuzinsalmen kaupalliselta merenkululta, kun Yhdysvaltain uudet iskut muuttivat kolme kuukautta jatkuneen vastakkainasettelun avoimeksi uhaksi tankkeriliikenteelle (Reuters via Internazionale). Brent-öljy kävi lähellä 93 dollaria barrelilta (Straits Times). Euroopasta ei lopu kaasu huomenna. Se maksaa kuitenkin jo selvästi enemmän jokaisesta ostamastaan lastista, eikä Brysselillä ole keinoa muuttaa markkinahintaa.

Globaali tarjouskilpailu

Hormuzinsalmen kautta kulkee normaalisti noin 20 miljoonaa barrelia öljyä päivässä, eli noin neljännes meritse kuljetettavasta öljykaupasta (EIA). Qatar, jonka nesteytetty maakaasu eli LNG kulkee salmen kautta, vastasi vuonna 2025 noin 8,2 %:sta EU:n LNG-tuonnista (S&P Global). Osuus näyttää pieneltä, mutta kaasumarkkinalla vahinko syntyy hinnanmuodostuksesta. Kun Persianlahden LNG jää pois Aasian markkinoilta, Aasian ja Euroopan ostajat kilpailevat samoista vapaista lasteista. Viimeisen saatavilla olevan lastin hinta määrittää kustannuksen kaikille.

Euroopan kaasun viitehinta TTF nousi 24. huhtikuuta päättyneellä viikolla 14,80 dollariin miljoonalta brittiläiseltä lämpöyksiköltä (MMBtu), mikä oli 35 % sulkua edeltävää tasoa enemmän (EIA). Salmen ei tarvitse olla täysin kiinni, jotta Eurooppa tuntee paineen. Riittää, että riski saa varustamot kiertämään reitin.

Lloyd's Market Associationin luvut näyttävät, miten paljon liikenne on jo vähentynyt. Maaliskuun alun jälkeen salmessa kirjattiin vain 111 rahtialusten läpikulkua, ja yli 60 %:lla aluksista arvioitiin olleen yhteys Iraniin tai erikseen neuvoteltu lupa kulkea (LMA). Hormuzista on tullut heikentynyt riskikäytävä, jossa vakuutuskustannukset, merisotilaalliset uhkat ja poliittinen lupa ratkaisevat, kuka liikkuu ja kuka odottaa.

Markkina sopeutuu jo. Maaliskuusta toukokuuhun Yhdysvaltain osuus EU:n LNG-tuonnista nousi 56 %:sta 60 %:iin. Norjan LNG-toimitukset EU:hun kasvoivat vuodessa 84 %. Venäläinen LNG lisääntyi 25 % (Euronews). Eurooppa löytää kaasua, mutta kalliimmalla ja osin toimittajilta, joista se on yrittänyt irtautua vuosia.

Hätävarastot eivät suojaa hinnalta

Euroopan komissio, EU:n toimeenpaneva elin, edellyttää kaasuvarastojen täyttämistä 90 %:iin ennen talvea (Commission). ICIS varoitti kesäkuun alussa, että hitaalla täyttötahdilla EU:n varastot yltäisivät marraskuuhun mennessä vain noin 73 %:iin, selvästi alle tavoitteen lämmityskauden alkaessa (ICIS). Kaasun toimitusvarmuusasetus, jolla EU koordinoi hätätoimia ja suojaa kotitalouksia kaasupulan aikana, luo jäsenmaille solidaarisuusvelvoitteita. Se ei kuitenkaan tee tyhjästä LNG-lasteja, joita markkinoilla ei ole (EUR-Lex). Öljyssä EU-lainsäädäntö vaatii 90 päivän hätävarastot, ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA voi koordinoida varastojen purkua. Puskurit ovat todellisia, mutta ne koskevat fyysistä saatavuutta. Hintaa ne eivät laske.

Komission tänä keväänä julkaisema kriisistrategia kuvasi perusongelman suoraan: 57 % EU:n energiasta tulee yhä tuontifossiileista, ja unioni on maksanut maaliskuun jälkeen 24 mrd. euroa lisää energiantuonnista (AccelerateEU).

Kaksi reaktiota, sama lasku

Jäsenmaat maksavat samaa nousevaa maailmanmarkkinahintaa. Poliittiset vastaukset eroavat silti selvästi. Italian ulkoministeri Antonio Tajani torjui yksipuolisen sotilasoperaation ja sanoi, että joukkojen lähettäminen vaatisi EU:n tai YK:n mandaatin sekä uuden parlamenttihyväksynnän (Adnkronos). Espanjan keskuspankki Banco de España arvioi perusskenaariossaan sodan talousvaikutuksen rajatuksi, mutta sen heikossa skenaariossa Brent nousi 145 dollariin ja inflaatio 6,8 %:iin (Cadena SER). Espanjan ulkoministeri José Manuel Albares puolestaan vaati erikseen neuvotteluja sotilaallisten toimien sijaan (La Moncloa). Rauhoittavan perusuran ja ankaran vaihtoehdon väli kertoo, kuinka vähän varmuutta Euroopan hallituksilla on.

Suurin puute on pääkaupungista toiseen sama: mikään hallitus ei ole julkaissut avointa altistustaulukkoa siitä, mitkä lastit, sopimukset, terminaalit ja varastot riippuvat Persianlahden virtauksista. Poliittinen keskustelu nojaa skenaarioihin ja rauhoitteluun. Lastikohtainen tieto jää kauppiaille. Niin kauan kuin näin on, eurooppalaiset eivät voi arvioida, onko edessä toimituskriisi, hintasokki vai meriturvallisuusongelma, joka lähinnä järjestää globaalia markkinaa uudelleen. Käytettävissä olevan näytön perusteella hintasokki on todellinen ja jo käynnissä. Talveen lähtevien kotitalouksien kannalta avoin kysymys on, ehtivätkö varastot täyttyä ennen kuin diplomatia avaa salmen uudelleen.