Iran sulki Hormuzinsalmen

Iran ilmoitti sulkevansa Hormuzinsalmen. Yhdysvallat vastasi iskuilla muutamassa tunnissa. Alukset liikkuvat silti yhä salmessa. Euroopan kaupan kannalta ratkaisevaa ei ole mikään näistä yksin, vaan se, pitävätkö kapteenit, vakuuttajat, pankit ja lippuvaltiot reittiä enää normaalina meriväylänä.

Iranin vallankumouskaarti hyökkäsi 12. heinäkuuta Kyproksen lipun alla kulkevaa konttialus M/V GFS Galaxya vastaan (Straits Times/Reuters). Sen jälkeen Teheran ilmoitti sulkevansa salmen neljännen kerran kesäkuun jälkeen. Jokainen ilmoituksen, hyökkäyksen ja osittaisen uudelleenavaamisen kierros on tehnyt vakuuttajista ja varustamoista varovaisempia.

Sulkemisilmoituksella ei itsessään ole oikeudellista voimaa. UNCLOS eli YK:n merioikeusyleissopimus kieltää rantavaltioita estämästä kauttakulkua kansainvälisissä salmissa (UNCLOS Part III). Iranin vaikutusvalta kohdistuu toiseen järjestelmään.

Kolme porttia, jotka pitävät merireitin käytössä

Merireitti menettää kaupallisen merkityksensä ennen kuin se sulkeutuu fyysisesti. Aluksen lähtö edellyttää kolmen järjestelmän toimimista: kaupallisten toimijoiden käyttämän merivaroituskanavan on pidettävä navigointia riittävän turvallisena, vakuuttajien on tarjottava sotariskiturvaa siedettävällä hinnalla ja pankkien on kyettävä selvittämään maksut ilman pakoteriskiä.

Kaikki kolme ovat paineessa. Yhdysvaltojen tukema Joint Maritime Information Center, johon kaupallinen merenkulku nojaa, on ohjannut aluksia laajennetulle eteläiselle reitille ja luokitellut Hormuzin uhan vakavaksi (Mint). Sotariskivakuutusten hinta nousi hetkellisesti 10 prosenttiin aluksen arvosta ennen kuin se laski noin 1–3 prosenttiin. Joissakin tapauksissa hinta vahvistetaan vasta tunteja ennen lähtöä (CNN). Maksut ovat pysyneet korkeina, vaikka liikenne on osin palautunut (Insurance Asia).

Lisäksi tulee pakoteansa. Iran vaatii aluksia käyttämään Iranin hyväksymää reittiä. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on varoittanut, että vallankumouskaartiin kytkeytyville toimijoille maksetut tai niiden kautta taatut turvallisen kulun maksut voivat laukaista pakoteriskin (OFAC). Iranilaista kanavaa noudattava varustamo voi joutua pakotevastuuseen. Sen sivuuttava varustamo kohtaa suuremman fyysisen riskin ja kalliimman vakuutuksen. Kolme porttia vetävät eri suuntiin.

Eurooppa voi välttää puutteen ja maksaa silti enemmän

Euroopan suora riippuvuus Hormuzista on pienempi kuin kriisiuutisointi antaa ymmärtää. Espanjan mukaan vain noin 5 prosenttia sen öljystä ja 2 prosenttia kaasusta kulkee salmen kautta, ja maalla on yli 90 päivän varastot (El País, Infobae/EFE). Puolan kaasuntuontikapasiteetti on nyt 63 prosenttia kulutusta suurempi, kun maa on vuosien ajan korvannut venäläisiä toimituksia (Business Insider Polska).

Hormuzin kautta kulkee rauhan aikana arviolta 20–25 prosenttia maailman öljykaupasta (HVG 360). Kun virta on uhattuna, viitehinnat liikkuvat ja vaikutus näkyy eurooppalaisilla huoltoasemilla. Unkarin dieselin viitehinta nousi yhdessä kaupankäyntijaksossa lähes 13 prosenttia, vaikka raakaöljy kallistui noin 6 prosenttia (Telex/G7). Euroopan komissio on myöntänyt, että sen päähuoli on hintojen nousu, ei fyysinen saatavuus (El Periódico de la Energía). Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n johtaja Fatih Birol sanoi suoremmin, että Euroopan olisi "vakava virhe" kuvitella olevansa jo turvassa (Euronews).

Kuka päättää, lähtevätkö alukset merelle

Ranska ja Britannia ovat muotoilleet Euroopan selkeimmän sotilaallisen linjan: merenkulun vapautta puolustetaan, toiminta ankkuroidaan Omanin kautta ja Yhdysvaltojen iskukampanjasta pidetään etäisyyttä (French communiqué). Nato-maat ovat keskustelleet Hormuzista Persianlahden valtioiden kanssa, mutta operaatio vaatisi uuden poliittisen päätöksen (NATO, Reuters/KFGO). EU:lla on Punaisellamerellä puolustuksellinen Aspides-operaatio. Se suojaa kauppa-aluksia, mutta sitä ei rakennettu taistelemaan valtion laivastoa vastaan (Council Decision 2024/583).

Saattueoperaatiot eivät silti ratkaise kaupallista kysymystä. Malta, yksi Euroopan suurimmista alusrekistereistä, ei ole antanut havaittavaa julkista ohjeistusta laivastolleen, vaikka uhkaluokitus on vakava. UNCLOS velvoittaa Maltan valvomaan lipun alla kulkevia aluksia. Hiljaisuus kertoo, missä todelliset päätökset syntyvät: sotariskipreemioita hinnoittelevissa vakuutusyhtiöissä, maksuja seulovissa compliance-yksiköissä ja vastuuta arvioivissa alusrekistereissä. Nämä toimijat ratkaisevat, lähtevätkö Eurooppaan kytkeytyvät alukset merelle.

Reitti on auki. Sen palauttaminen kaupallisesti käyttökelpoiseksi edellyttää, että lippuvaltiot, vakuuttajat ja pankit kertovat, millä ehdoilla ne pitävät Hormuzia normaalina reittinä. Toistaiseksi ne eivät ole tehneet sitä.