Irlanti kielsi siirtokuntatavarat

Irlanti kokeilee, kuinka pitkälle jäsenvaltio voi mennä EU:n yhteisen kauppapolitiikan reunalla. Maan alahuone Dáil hyväksyi Occupied Territories Bill -lakiesityksen ilman äänestystä, kertoo Irish Times. Laki kieltää miehitetyiltä alueilta peräisin olevat tavarat, mutta jättää palvelut kiellon ulkopuolelle.

Rajaus on koko esityksen ydin. Dublin haluaa puuttua siirtokuntakauppaan kansallisesti, mutta välttää asetelman, jossa Euroopan komissio voisi helposti syyttää sitä EU:n kauppatoimivallan rikkomisesta.

Ministerien mukaan lakiesitys noudattaa oikeuskanslerin neuvoa, kuten RTE on kertonut. Neuvoa ei ole julkaistu. Sillä on merkitystä, koska Irlanti liikkuu alueella, jonka EU:n perussopimukset varaavat pitkälti unionille. Poliittinen viesti on suora. Juridinen rakenne on varovainen.

Miksi tavarat jäivät mukaan

Tavarat jättävät jäljen. Ne kulkevat tullin kautta, niillä on alkuperäasiakirjoja ja ne sopivat tuotekoodeihin. Näin viranomaiset voivat kertoa maahantuojille, mitä kielto koskee, vaatia näyttöä alkuperästä ja määrätä seuraamuksia rikkomuksista.

Palvelut ovat vaikeampia. Hotellivaraus, asianajopalvelu, rahoitusjärjestely tai konsulttisopimus voi liittyä alueeseen epäsuoremmin. Irlanti voisi yrittää säännellä myös niitä, mutta jokainen lisäkanava antaisi yrityksille lisää mahdollisuuksia riitauttaa laki ja viranomaisille enemmän todistettavaa.

Siksi rajaus suututtaa kampanjoijia. Paul Murphyn mukaan hallituskoalitio on käytännössä ”tyhjentänyt” lain poistamalla palvelut ja rajoittamalla keskusteluaikaa, Irish Times kertoo. Kritiikki osuu lain vaikutusalaan. Hallitus säilytti osan, jota tulliviranomaiset voivat valvoa, ja luopui palveluihin kohdistuvasta laajemmasta paineesta.

Juridinen raja on silti riskialtis. SEUT-sopimuksen 207 artikla antaa EU:lle toimivallan unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä kauppapolitiikassa. Se kattaa sekä tavarat että palvelut. Irlannin argumentti nojaa siihen, että EU-oikeus erottaa jo siirtokuntatuotteet varsinaisesta Israelista peräisin olevista tuotteista.

Erottelulla on oikeudellinen pohja. Brita-tapauksessa EU-tuomioistuin katsoi, ettei Länsirannalta tuleville tuotteille voitu antaa EU:n ja Israelin välisiä tullietuuksia israelilaisina tuotteina. Komission alkuperämerkintää koskeva tiedonanto edellytti täsmällisiä siirtokuntamerkintöjä, ja Psagot-ratkaisu vahvisti linjan kuluttajamerkinnöissä. Merkinnät ja tullikohtelu eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tuontikielto.

Minkä kanteen komissio voisi nostaa

Komission on ratkaistava, soveltaako Irlanti EU:n tunnustamaa alueellista erottelua vai tekeekö se omaa kauppapolitiikkaa. Jos komissio katsoo Dublinin ylittäneen toimivaltarajan, se voi käynnistää 258 artiklan mukaisen rikkomusmenettelyn. Se on perussopimusten reitti, jolla jäsenvaltio voidaan viedä EU-tuomioistuimeen EU-oikeuden rikkomisesta. Myös maahantuojat voivat haastaa kiellon Irlannin tuomioistuimissa, jotka voivat pyytää ennakkoratkaisua Luxemburgista.

Siksi salassa pidetty oikeudellinen arvio ei ole vain Dublinin sisäinen asia. Irlanti pyytää muita hallituksia luottamaan siihen, että laki pysyy EU-oikeuden oikealla puolella, mutta ei näytä perustelujaan. Kotimaan politiikassa se voi riittää. Eurooppalaiseksi ennakkotapaukseksi se on heikompi lähtökohta.

Alankomaiden keskustelu näyttää käytännön testin. Samankaltainen siirtokuntatuotteiden kielto on esillä maan parlamenttiaineistossa 36807, ja JNS kertoi, että Raad van State näki sille tilaa Alankomaiden ja EU:n oikeudessa. Ratkaiseva kysymys ei ollut moraalinen tavoite vaan jäljitettävyys, näyttö ja seuraamukset, jotka kestävät tuomioistuimessa.

Reitti tukkeutuneen EU-päätöksenteon ohi

Eurooppalainen kysymys ei koske kaupan määrää. Kyse on siitä, voiko yksittäinen hallitus rakentaa laillisen kansallisen reitin, kun yhteinen EU-linja ei etene. Jos Irlanti onnistuu, muut saavat mallin. Jos se epäonnistuu, vanha raja pitää: hallitukset voivat tuomita, merkitä ja erotella, mutta ne eivät voi yksin sulkea kauppaa.

Raja on tärkeä, koska EU-tie on poliittinen, ei automaattinen. Ursula von der Leyen on siirtänyt EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen, eli kauppa- ja yhteistyösopimuksen, mahdollisen keskeyttämisen jäsenvaltioiden vastuulle, kertoo Europa Press. Euractiv kuvasi samaa kiistaa neuvoston jäsenmaablokkina, ei pelkkänä komission haluttomuutena.

Irlanti ei ratkaissut pattitilannetta. Se teki sen näkyväksi. Lakiesitys säilyttää juridisen uskottavuutensa rajaamalla kohteen tavaroihin, joissa tullivalvonta toimii ja EU-oikeus tuntee jo alueellisen erottelun. Hinta on selvä: Dublin luopui siitä laajemmasta taloudellisesta vaikutuksesta, jota kampanjoijat hakivat. Tämä vaihtokauppa on lain sisällä. Siksi seuraavaksi ratkaisevat vähemmän parlamentin suosionosoitukset kuin komissio ja tuomioistuimet.