Irlanti sovittelee EU:n budjettiriitaa

Irlanti otti EU:n neuvoston kiertävän puheenjohtajuuden 1. heinäkuuta juuri, kun unionin suurin avoin kiista siirtyy pöydälle: Euroopan komission esittämä lähes 1,98 biljoonan euron seitsemän vuoden budjetti (Zeit, Euroopan komissio). EU:n neuvosto on elin, jossa jäsenmaiden ministerit neuvottelevat ja äänestävät EU-lainsäädännöstä. Puheenjohtajuus ei anna Dublinille valtaa johtaa Eurooppaa. Se antaa vallan johtaa huonetta, jossa 27 hallitusta yrittää päästä sopuun.

Puheenjohtaja, ei pomo

Puheenjohtajamaa vetää useimpia ministerikokouksia, kirjoittaa kompromissiluonnoksia ja päättää, missä järjestyksessä kiistat avataan. Se ei voi tehdä lakialoitteita, ohittaa kansallisia vetoja eikä rakentaa äänienemmistöä tyhjästä (EU:n neuvosto). Irlannin kausi on ensimmäinen osa 18 kuukauden ohjelmaa, jonka se jakaa Liettuan ja Kreikan kanssa. Dublin peri siis valmiin aikataulun, ei tyhjää työpöytää (Irlannin trio-ohjelma).

Varsinainen työ tehdään enimmäkseen ministeritason alapuolella. Työryhmissä jäsenmaiden virkamiehet käyvät lakitekstejä läpi rivi riviltä. Coreperissa eli jäsenmaiden Bryssel-suurlähettiläiden komiteassa poliittiset riidat joko pehmenevät tai jäätyvät ennen kuin ministerit istuvat samaan pöytään (neuvoston valmisteluelimet). Puheenjohtajamaa onnistuu, jos se kaventaa erimielisyyksiä ennen julkista vaihetta. Kuuden kuukauden aikana Dublinin on kirjoitettava satoja kompromisseja kymmenistä politiikkakokonaisuuksista (Euronews FR).

Miksi budjetista on vaikea sopia

Monivuotinen rahoituskehys eli EU:n seitsemän vuoden budjettiraami on Brysselin tiukimman päätössäännön piirissä. Kaikkien 27 hallituksen on hyväksyttävä se yksimielisesti, minkä jälkeen Euroopan parlamentti joko hyväksyy tai hylkää koko paketin. Parlamentti ei voi kirjoittaa rivejä uusiksi (EU:n neuvosto). Yksi maa voi pysäyttää sopimuksen.

Siksi puheenjohtajamaan kynällä on poikkeuksellinen paino. Mitkä budjettikohdat käsitellään ensin, mitkä luvut nostetaan kompromissitekstiin ja kuinka nopeasti aikataulu etenee, vaikuttaa siihen, näkevätkö hallitukset edessään rajatun valintatilanteen vai niin laajan riidan, ettei sitä saada kiinni.

Saksan liittokansleri Friedrich Merzin hallitus on vaatinut tuntuvia leikkauksia. Reutersiin perustuvien saksalaismediatietojen mukaan Berliini on tavoitellut noin 400 miljardin euron vähennystä komission esitykseen, vaikka luvun muodollinen asema on ollut kiistanalainen (Deutschlandfunk, WirtschaftsWoche). Berliinin arvostelu on kohdistunut varhaisiin luonnoksiin, joissa kilpailukyky- ja puolustusmenoja leikattaisiin samalla kun maatalous ja koheesiorahat säästyisivät. Koheesiorahoilla tuetaan EU:n köyhempiä alueita (n-tv).

Jakolinja on tuttu. Nettomaksajat, kuten Saksa, Alankomaat ja Itävalta, haluavat pienemmän budjetin. Etelä- ja Itä-Euroopan nettosaajat haluavat säilyttää menot, joilla niiden talouseroa muuhun unioniin kavennetaan.

Irlannin pääministeri Micheál Martin varoitti puheenjohtajuuskauden alussa "äärikannoista" budjettiriidassa. Viesti oli suunnattu molemmille leireille: pysykää pöydässä (Zeit). Martinin vaikutusvalta ei ole ääni vaan teksti. Puheenjohtajamaa kirjoittaa kompromissikehikot, joiden sisällä hallitukset lopulta valitsevat.

Aikataulu kiristää joka suunnasta

Budjetti ei ole ainoa yksimielisyyttä vaativa asia. Ukrainan ja Moldovan laajentumispolku, uusi Venäjä-pakotepaketti ja avoimet liittymisneuvotteluvaiheet tarvitsevat kaikki jäsenmaiden hyväksynnän, ja kaikilla on omat poliittiset esteensä (Euronews PL, Onet). Volodymyr Zelenskyi kävi Dublinissa ja kehotti julkisesti Puolaa ja Unkaria olemaan estämättä Ukrainan etenemistä (Rzeczpospolita).

Tällaiset puheet ovat poliittisia signaaleja, eivät institutionaalisia ratkaisuja. Silti jokainen yksimielisyyttä vaativa päätös kuluttaa samaa poliittisen jouston varantoa. Jos budjetti jumittuu, varanto hupenee nopeasti.

Puheenjohtajamaan todellinen valta ei ole veton kaatamisessa. Se on tekstin kirjoittamisessa niin, että veton käyttäminen muuttuu kalliimmaksi.