Italian €194bn elvytysrahojen takaraja lähestyy

Italian hallitus riitelee rahasta, jota se ei saa käytettyä. Valtiontalouden keskuskirjanpito on pyytänyt ministeriöiltä selvityksiä EU:n koronapandemian jälkeisen elpymisohjelman käyttämättömistä varoista. Italiassa ohjelma tunnetaan nimellä PNRR. Kiista kertoo ongelmasta, joka ei rajoitu Italiaan. Kun kovan määräajan umpeutumiseen on kaksi kuukautta, sama kysymys koskee monia EU-maita: muuttuvatko EU:n investointilupaukset valmiiksi hankkeiksi?

Maksuketjussa on ehto

Elpymis- ja palautumistukiväline RRF on EU:n ohjelma, joka jakaa satoja miljardeja euroja pandemian jälkeiseen jälleenrakennukseen. Se ei anna jäsenmaille vapaasti käytettävää rahaa. Jokainen maa toimitti komissiolle suunnitelman, jossa luetellaan tarkat uudistukset ja investoinnit. Euroopan komissio maksaa rahat erissä vasta, kun se on tarkistanut sovittujen ehtojen täyttyneen (EUR-Lex, European Commission). Ministeriöllä voi siis olla miljardeja euroja paperilla, mutta ilman valmista työtä ja kelvollisia asiakirjoja seuraava maksuerä ei lähde Brysselistä.

Raha jakautuu avustuksiin ja lainoihin. Avustukset EU maksaa suoraan: jos tavoitteet jäävät saavuttamatta, raha jää saamatta. Lainat taas näkyvät valtion taseessa. Italia on ottanut RRF:n kautta paljon lainarahaa. Jos lainalla rahoitetut hankkeet eivät valmistu, velka ei silti katoa.

Komission toukokuussa julkaisema sulkemisohje asettaa tiukan aikataulun. Kaikkien välitavoitteiden on valmistuttava 31.8.2026 mennessä. Maksupyynnöt jätetään syyskuussa. Ohjelma suljetaan 31.12. (European Commission).

Italia: paperilla 194 miljardia, maastossa keskeneräisiä hankkeita

Italia sai RRF:stä suurimman kansallisen potin, noin 194 mrd. euroa. Siitä on maksettu noin 166 mrd. euroa, eli 85 % (Powerzine, European Commission). Hallituksen mukaan toimeenpanoaste on 72 % (Il Fatto Quotidiano). Luku voi kuitenkin täyttyä myös reformilla tai kilpailutuksen ratkaisulla, vaikka koulu tai päiväkoti olisi yhä työmaa.

Koulutus näyttää eron paperitason ja arjen välillä. Fondazione Agnellin mukaan PNRR:n koulutusmenoista oli käytetty helmikuuhun 2026 mennessä vain 45,6 %. Varoista 62 % oli yhä hankkeissa, joita kilpailutettiin tai rakennettiin. Alkuperäinen tavoite 264 000 uudesta varhaiskasvatuspaikasta leikattiin 150 480 paikkaan (Corriere). Toisessa päässä on ohjelma, jonka piti tarjota hyväksikäytetyille maataloustyöntekijöille asuntoja työleirien tilalle. Siihen varatusta 200 milj. eurosta oli käytetty vain 20 milj. euroa (Editoriale Domani). Työntekijät ovat edelleen leireissä.

Määräaika osuu kaikkialle

Italia ei ole poikkeus. Vuoden 2024 loppuun mennessä EU:ssa oli maksettu vain 47 % käytettävissä olleista RRF-varoista (European Parliament). Vuoden 2023 lopussa kansallisille hallituksille maksetuista rahoista keskimäärin vain puolet oli päätynyt lopullisille saajille (European Data Journalism Network). Pullonkaula ei useimmiten ole poliittinen tahto, vaan hankinnat, lupaprosessit ja kuntien hallintokyky. Juuri ne muuttavat rahat rakennuksiksi ja palveluiksi, mutta nyt ne on pakattu kiinteään EU-aikatauluun.

Kreikan keskuspankki on kutsunut jäljellä olevan 10 mrd. euron imemistä "erittäin kunnianhimoiseksi" (Euro2Day). Portugalin kunnat ovat kysyneet hallitukselta, kuka maksaa työt, jotka eivät valmistu ajoissa (Observador, RTP). Romania poisti suunnitelmastaan suoraan 1,2 mrd. euroa, koska se ei pitänyt koko summan käyttämistä uskottavana (Romania Insider).

Portugalin kysymys on ratkaiseva. Avustuksissa käyttämätön raha jää EU:lle, eikä maa koskaan saa sitä. Lainoissa velka pysyy, vaikka hanke ei valmistuisi (European Parliament). Päiväkoti, jota ei rakennettu, tarvitaan silti. Lasku siirtyy muualle, eikä maksaja ole Bryssel.

Italiassa taakka osuu kovimmin köyhempiin eteläisiin kuntiin, joilla oli alun perinkin vähiten hallinnollista voimaa hoitaa monimutkaisia EU-hankintoja. RRF palkitsee maita, jotka saavat julkiset hankkeet valmiiksi aikataulussa. Epäonnistumisen hinta jää yhteisöille, jotka tarvitsivat investointeja eniten.