Italian vaalibonus ei ehkä tuo enemmistöä

Italian edustajainhuone hyväksyi Giorgia Melonin vaaliuudistuksen lopullisesti 8. lokakuuta äänin 227–164 salaisessa äänestyksessä (edustajainhuoneen virallinen äänestystulos, AGI). Laki antaa vaaliliittojen johtajille aiempaa enemmän valtaa päättää, ketkä saavat paikan parlamentissa. Sen keskeinen lupaus on paikkabonus, jonka on tarkoitus helpottaa vakaan hallituksen muodostamista. Parlamentin omassa laskelmaesimerkissä 42 prosentin äänirajalle yltävä voittaja jää kuitenkin senaatissa yhden paikan päähän enemmistöstä (edustajainhuoneen ja senaatin virallinen aineisto).

Melonin mukaan äänestäjä valitsee jatkossa puolueen, vaaliliiton, ohjelman, pääministeriehdokkaan ja oman kansanedustajansa (AGI). Oppositiopuolueiden johtajat Elly Schlein ja Giuseppe Conte pitävät uudistusta yrityksenä muuttaa vaalisääntöjä hallituksen eduksi ennen seuraavia vaaleja. Opposition kansanedustajat ovat luvanneet riitauttaa lain (AP).

Bonus ei välttämättä riitä enemmistöön

Uudistus korvaa sekajärjestelmän, jossa puoluelistat yhdistyivät yhden edustajan vaalipiireihin. Tilalle tulee suhteellinen paikkajako, jota täydennetään voittajan bonuksella (Reuters / Internazionale). Bonuksen saadakseen puolueen tai vaaliliiton on kerättävä vähintään 42 prosenttia hyväksytyistä äänistä (edustajainhuoneen ja senaatin virallinen aineisto).

Äänirajan ylitys ei yksin riitä. Puolueen tai vaaliliiton on myös sijoituttava ensimmäiseksi sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Jos se ei voita kummassakin, bonus jää saamatta; toista kierrosta ei järjestetä (De Standaard). Senaatin tuloksella on merkitystä, sillä Italian hallitus tarvitsee molempien kamarien tuen noustakseen valtaan ja saadakseen lakinsa läpi.

Bonus tuo voittajalle 70 paikkaa edustajainhuoneeseen ja 35 senaattiin. Paikkoja on yhteensä 400 ja 200 (edustajainhuoneen ja senaatin virallinen aineisto). Parlamentin koko ei kasva: jokainen bonuspaikka vähentää muiden puolueiden paikkamäärää yhdellä.

Juuri tässä vakauslupaus heikkenee. Parlamentin yksinkertaisessa esimerkissä äänirajan täpärästi saavuttava ryhmä voittaa edustajainhuoneessa mutta jää senaatissa vähemmistöön. Se saa 202 paikkaa 400:sta edustajainhuoneessa ja 100 paikkaa 200:sta senaatissa. Enemmistöön tarvitaan 101 senaattoria (edustajainhuoneen ja senaatin virallinen aineisto). Todellisissa vaaleissa tulosta muuttaisivat pyöristykset, äänten alueellinen jakautuminen ja niiden puolueiden äänet, jotka eivät saa yhtään paikkaa.

Vaaliliittojen johtajat hyötyvät varmemmin

Vaaliliiton 42 prosentin rajaan lasketaan myös siihen kuuluvien alle 3 prosentin äänikynnyksen jäävien listojen äänet, vaikka pienet listat eivät yleensä saa tavallisia paikkoja (Reuters / Internazionale). Siksi jokainen pieni liittolainen kannattaa saada mukaan riippumatta siitä, kuinka hyvät sen omat mahdollisuudet paikkoihin ovat.

Bonuspaikat jaetaan ehdokaslistalta, jonka vaaliliiton neuvottelijat laativat ennen vaalipäivää (De Morgen). Äänestäjät eivät voi muuttaa listan järjestystä. Vaaliliitolle annettu ääni vie parlamenttiin sen ehdokkaat, jotka johto on listalle asettanut. Enemmistöä turvaamaan tarkoitetut paikat jakautuvat siis puoluejohdon valitsemille ehdokkaille, eivät äänestäjien suosikeille.

Yksi helposti sivuun jäävä seikka on, että myös yhtenäinen oppositio voisi voittaa bonuksen, muistutti De Standaardin haastattelema politiikantutkija Giovanni Orsina (De Standaard). Säännöt palkitsevat sen, joka kokoaa laajimman liittouman. Vaikutus ulottuu Roomaa laajemmalle: voittajaliitto ratkaisee, ketkä edustavat Italiaa EU-maiden neuvotteluissa.

Lain voimaantulo ja oikeuskäsittely ovat vielä edessä

Uudistusta ei sovelleta vaaleihin ennen kuin presidentti on vahvistanut lain ja se on julkaistu (Italian perustuslaki, 73 artikla). Perustuslakituomioistuin ei ole vielä arvioinut uudistusta. Se on aiemmin kumonnut lisäpaikat, joihin ei liittynyt vähimmäisäänirajaa, mutta hyväksynyt 40 prosentin äänirajan vuonna 2017 (perustuslakituomioistuimen ratkaisu 35/2017).

Opposition lupaamaan oikeushaasteeseen liittyy menettelyeste: puolueet eivät voi viedä lakia suoraan perustuslakituomioistuimeen. Asiaa käsittelevän tuomarin on ensin saatettava kysymys tuomioistuimen ratkaistavaksi. Siksi lain arviointi riippuu siitä, päätyykö jokin riita Italian tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Parlamentin esimerkissä bonus tuo enemmistön edustajainhuoneeseen mutta ei senaattiin, joten se ei takaa Melonin lupaamaa vakautta. Ehdokasvalintaan sen vaikutus on selvempi: bonuspaikoille päätyvät henkilöt valitsevat vaaliliittojen johtajat, eivät äänestäjät.