Italia ja Tunisia kiistävät Libyan merivaatimuksen

Italia ja Tunisia ovat toimittaneet YK:lle viralliset vastalauseet Libyan yksipuolisesta talousvyöhykeilmoituksesta keskisellä Välimerellä. Talousvyöhyke eli EEZ antaa rantavaltiolle oikeuksia kalastukseen, merenpohjan mineraaleihin ja energiaan enintään 200 meripeninkulman päähän rannikosta. Kyse ei ole täydestä suvereniteetista.

Tähän asti vuoden 2019 Turkin ja Libyan merialuesopimusta olivat virallisesti kiistäneet lähinnä Kreikka ja Kypros. Sopimus piirtää rajalinjoja, joiden Kreikka ja Kypros katsovat leikkaavan niiden omien merialuevaatimusten yli. Italian ja Tunisian kirjeet laajentavat vastustusta Välimeren molemmille puolille.

Mitä YK-vastalause tekee ja mitä se ei tee

YK:n merioikeusyleissopimuksen eli UNCLOS:n mukaan vastakkaiset tai vierekkäiset valtiot eivät voi ratkaista päällekkäisiä merirajoja yksin tallettamalla karttalinjaa YK:hon. Sopimuksen artiklat 74 ja 83 edellyttävät rajanvetoa sopimalla, tavoitteena oikeudenmukainen lopputulos (UNCLOS full text). YK kirjaa valtion kannan, mutta ei hyväksy sitä oikeudellisesti. Yksipuolinen ilmoitus ei sido valtioita, joiden oikeuksiin vaatimus vaikuttaa (UN DOALOS Libya file).

Vastalauseen tarkoitus on tehdä viralliseen aineistoon selväksi, ettei vaatimusta hyväksytä hiljaisesti. Se estää vaikenemista muuttumasta myöhemmin tulkinnaksi suostumuksesta. Samalla se kertoo energiayhtiöille, diplomaateille ja tuomioistuimille, että rajasta on riita.

Pενapostagman mukaan Libya toimitti oman noottinsa 27. toukokuuta 2025, Tunisia vastalauseensa 19. huhtikuuta 2026 ja Italia omansa 26. toukokuuta 2026. YK-tekstien tarkkaa sisältöä ei ole vahvistettu riippumattomasti.

Eurooppa-neuvosto, jossa EU-maiden johtajat linjaavat unionin suunnan, totesi joulukuussa 2019, että Turkin ja Libyan sopimus "loukkaa kolmansien valtioiden suvereeneja oikeuksia, ei ole merioikeuden mukainen eikä voi tuottaa oikeusvaikutuksia kolmansille valtioille" (European Council conclusions). Italian ja Tunisian kannat vahvistavat samaa asetelmaa Välimeren toisesta suunnasta.

Eri maat, eri oikeudellinen perusta

Italian ja Tunisian vastalauseet eivät nojaa samaan argumenttiin. Italian kerrotaan vedonneen rajoihin, jotka liittyvät Kansainvälisen tuomioistuimen vuoden 1985 ratkaisuun Libyan ja Maltan mannerjalustasta (ICJ Libya/Malta case). Rooman mukaan Libyan vaatimus heikentäisi Italian oikeuksia.

Tunisia puolestaan viittasi omaan vuoden 1982 oikeustapaukseensa Libyan kanssa (ICJ Tunisia/Libya case). Sen vastalause rakentuu olemassa olevan kahdenvälisen oikeudellisen lähtökohdan puolustamiselle, ei ensisijaisesti solidaarisuudelle Kreikkaa tai Kyprosta kohtaan.

Ero näkyy politiikassa. Italia vastustaa vaatimusta oikeudellisesti, mutta pitää Libyan-suhteet auki. Se tarvitsee Libyaa muuttoliikkeen hallinnassa keskisen Välimeren reitillä ja energiayhteistyössä. Giorgia Melonin Mattei-suunnitelma pyrkii asemoimaan Italian sillaksi Pohjois-Afrikan ja Euroopan välille kaasun ja infrastruktuurin kautta (Renewable Matter).

Tunisia teki vastalauseensa matalalla profiililla. Sen näkyvä diplomatia on painottanut Libyan sisäistä poliittista ratkaisua merialuekiistan sijaan (La Presse de Tunisie). Oikeudellinen kirjaus ja diplomaattinen sävy vievät siis eri suuntiin.

Täytäntöönpanon aukko

Vastalauseet eivät kumoa Libyan vaatimusta. Ne nostavat hintaa sille, että rajaa kohdeltaisiin ratkaistuna, mutta kustannuksen kasvattaminen ei vielä muuta toimintaa merellä.

Kolme rajaa kaventaa YK-kirjeiden vaikutusta. YK ei ratkaise merirajakiistoja, vaan säilyttää asiakirjat. Tuomioistuimet tarvitsevat toimivallan. Lisäksi Libyan merikantaa tukeva Turkki ei ole UNCLOS:n osapuoli, vaan perustelee vaatimuksiaan kansainvälisellä tapaoikeudella. Turkki on hiljattain lähettänyt YK:lle omia kirjeitään, joissa se kiistää Kreikan, Kyproksen ja Egyptin merialuekantoja (Greek News on Demand). Mikään tuomioistuin ei ole ratkaissut nykyisiä rajalinjoja, eikä UNCLOS:n riidanratkaisua voi pakottaa Ankaraan ilman sen suostumusta.

Käytännön testi on, pitävätkö energiayhtiöt kiistanalaista aluetta liian riskialttiina etsintäluville. Toinen testi on, pystyvätkö Libya tai Turkki jatkamaan vaatimustensa ajamista sopimuksilla ja aseellisella läsnäololla Libyan rannikon edustalla.

Kreikka, Kypros, Italia ja Malta ovat tiivistäneet meriyhteistyötä tuoreessa Rooman-huippukokouksessa (CDE News). Ranska ja Italia taas antoivat 25. kesäkuuta Antibesissa yhteisen tuen merioikeuden mukaisille merenkulkujärjestelyille (Élysée joint statement). Ne kertovat poliittisesta lähentymisestä, eivät vielä täytäntöönpanosta.

Libyan vaatimusta vastaan koottu oikeudellinen aineisto kasvaa. Keinot sen toimeenpanon estämiseksi ovat yhä rajalliset.