Italia pysäyttää turvapaikkasiirrot

Kahdeksan EU-maata teki Italialle turvapaikanhakijoiden siirtopyyntöjä kolmen ensimmäisen viikon aikana sen jälkeen, kun uudet turvapaikkasäännöt tulivat voimaan 12. kesäkuuta. Italia hylkäsi ne kaikki. Kaksi kuukautta myöhemmin sisäministeri Matteo Piantedosi sanoi ANSA:lle, että sopimuksen soveltamisen alkamisen jälkeen pyyntöjä oli tullut noin 50, mutta Italiaan oli fyysisesti saapunut vain kolme ihmistä.

Juuri tämän eron paperipäätöksen ja toteutuneen siirron välillä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen piti kaventaa. Ensimmäiset tiedot viittaavat siihen, ettei se ole onnistunut.

Pyynnöt kertyvät, ihmiset eivät liiku

Euroopan komission ensimmäinen arvio kattoi ajan 12. kesäkuuta ja 7. heinäkuuta välillä. Sen mukaan kahdeksan jäsenmaata teki yhteensä 12 siirtopyyntöä Italiaan. Rooma hylkäsi kaikki. Piantedosin 21. elokuuta antama haastattelu päivittää luvut: noin 50 pyyntöä, kolme toteutunutta saapumista.

Itävalta on ainoa maa, joka on esittänyt konkreettisia tietoja loppuun viedyistä siirroista. Itävaltalaiset ja italialaiset mediat kertovat Itävallan sisäministeriöön viitaten, että neljä turvapaikanhakijaa on siirretty Italiaan bussilla tai junalla 12. kesäkuuta jälkeen (ORF, Il Sole 24 Ore). Neljä itävaltalaista siirtoa sopii huonosti Piantedosin kolmeen saapuneeseen. Tapauskohtaista aineistoa ei ole julkaistu, eikä kumpikaan osapuoli ole selittänyt ristiriitaa.

Sama aukko näkyi jo vanhassa järjestelmässä. Eurostatin mukaan vuonna 2025 tehtiin 111 708 lähtömaan siirtopyyntöä niin sanotussa Dublin-järjestelmässä, EU:n aiemmassa mallissa, jossa turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastasi yleensä ensimmäinen tulomaa. Todellisia siirtoja toteutui 16 620. Italia sai samana vuonna 24 152 sille osoitettua siirtopyyntöä.

Uusilla säännöillä piti kaventaa tätä suhdetta: paremmat todistusvälineet, selvemmät vastuukriteerit, vähemmän kiistaa siitä, mikä maa käsittelee hakemuksen. Pullonkaula ei kuitenkaan ole ollut vain tunnistamisessa. Se on ollut siinä, saadaanko ihminen todella siirrettyä.

Viivyttely toimii keinona

EU-oikeuden mukaan vastuu siirtyy takaisin lähettävälle valtiolle, jos siirtoa ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa (asetus 604/2013, artikla 29). Italian ei tarvitse voittaa juridista kiistaa. Riittää, että aika kuluu.

Komissio on sanonut suoraan, ettei vastaanottava valtio voi vain kieltäytyä siirrosta. Sen on ehdotettava uutta päivämäärää. Brysselillä ei silti ole operatiivista valtaa laittaa ketään koneeseen kohti Roomaa. Sen varsinainen painostuskeino on rikkomusmenettely, hidas oikeusprosessi, joka voi aikanaan johtaa EU-tuomioistuimen ratkaisuun ja sakkoihin. Kuuden kuukauden määräaikaan nähden keino on liian hidas.

Saksan ja Italian kiista näyttää, miten asetelma toimii käytännössä. Kun Saksa yritti siirtää kolme turvapaikanhakijaa 19. elokuuta, Viminale eli Italian sisäministeriö katsoi tapausten alkaneen ennen sopimuksen 12. kesäkuuta aloituspäivää. Italian mukaan ne kuuluivat loppuvuonna 2025 sovittuun kahdenväliseen "puhtaan pöydän" järjestelyyn (Adnkronos, Tagesschau). Saksa on eri mieltä.

Vanhojen Dublin-tapausten ja uuden sopimuksen väliin jää harmaa alue. Juuri siitä hallitukset nyt kiistelevät. EU-laki eikä kahdenvälinen sopimus vedä rajaa yksiselitteisesti.

Kuten kerroimme aiemmin, varapääministeri Matteo Salvini sanoi viime viikolla, ettei Italia hyväksy palautuksia Saksasta niin kauan kuin saksalaiset kansalaisjärjestöalukset tuovat mereltä pelastettuja siirtolaisia Italian satamiin. Kehystys yhdistää toisiinsa oikeudellisesti erillisiä velvoitteita. Poliittisesti se toimii: menettelykysymyksestä tulee suvereniteettikiista, joka on kotimaassa helpompi myydä.

Täytäntöönpano ontuu koko Euroopassa

Suomi on vahvistanut valmistelevansa yksittäisiä siirtoja Italiaan, mutta 21. elokuuta mennessä yhtään siirtoa ei ollut tehty (HS). Alankomaat on sopinut Rooman kanssa puhtaan pöydän mallista, joka koskee vain 12. kesäkuuta jälkeisiä tapauksia. Hollantilaislähteet eivät kuitenkaan vahvista yhtään toteutunutta siirtoa (NOS).

Irlanti painostaa Italiaa yhdessä pohjoisten jäsenmaiden kanssa, mutta sen oma näyttö on heikko. The Irish Timesin mukaan vuosina 2021–2025 Irlannissa tehtiin 1 037 siirtopäätöstä, mutta fyysisiä siirtoja toteutui vain 19. Eurostat kirjasi Irlannille vuonna 2025 nolla lähtevää Dublin-siirtoa. Myös ne maat, jotka vaativat Italialta sääntöjen noudattamista, ovat itse epäonnistuneet muuttamaan siirtopäätöksiä liikkeeksi.

EU:n uusi sopimus antoi paremmat välineet osoittaa, mikä maa vastaa turvapaikkahakemuksesta: laajempi sormenjälkitietokanta eli uudistettu Eurodac, täsmällisemmät vastuusäännöt ja tiukemmat kirjaukset hakijoiden luvattomasta liikkumisesta jäsenmaasta toiseen. Mikään näistä ei anna käytännön valtaa toteuttaa siirtoa, jos vastaanottava valtio viivyttää.

Sopimus paransi vastuun määrittelyä. Täytäntöönpano jäi yhä kansallisille hallituksille, jotka voivat olla haluttomia yhteistyöhön. Komission on vastattava, käynnistääkö se rikkomusmenettelyn Italiaa vastaan. Siihen asti Italia testaa, onko tarkemmilla vastuukriteereillä merkitystä, jos hallitus yksinkertaisesti estää ihmisten siirtymisen.