Italia sai €6.5 billion energiapoikkeuksen

Euroopan komission odotetaan kertovan 3. kesäkuuta, että Italia saa jättää alijäämälaskelmistaan pois enintään 0,3 % BKT:stä vuodessa energiainvestointeja. Poikkeuksen arvo on noin 6,5 mrd. euroa vuosina 2026-2028 (Il Fatto Quotidiano). Kyse ei ole uudesta säännöstä. Joustoa haetaan puolustusmenojen poikkeuslausekkeen sisältä, jonka 15 jäsenmaata otti käyttöön jo viime heinäkuussa. Kun energia määritellään turvallisuudeksi, sitä voidaan käsitellä budjettisäännöissä samaan tapaan kuin asehankintoja. Ennakkotapaus on summaa tärkeämpi.

Miten puolustus nieli energian

EU:n uudistettu vakaus- ja kasvusopimus, eli kehikko joka rajoittaa jäsenmaiden velanottoa, tuli voimaan huhtikuussa 2024. Vanhojen prosenttitavoitteiden tilalle tuli nettomenopolku, joka määrittää, kuinka nopeasti valtio saa kasvattaa menojaan vuosittain. Ukrainan sodan jälkeistä puolustusvarustelua varten sääntöihin sisältyy kansallinen poikkeuslauseke, joka sallii vuoteen 2028 asti enintään 1,5 % BKT:stä lisämenot puolustukseen (European Parliament).

Italia ei ottanut lauseketta käyttöön puolustusmenoihin. Sen sijaan Giorgia Meloni kirjoitti komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille 17. toukokuuta, että jos budjettisäännöissä joustetaan panssarivaunujen vuoksi, samaa pitäisi tehdä energiaturvallisuuden vuoksi. Italian komissiovara­puheenjohtajan Raffaele Fitton välittämä ratkaisu laajentaa puolustuslauseketta sisältäpäin: energiainvestoinnit voivat viedä kumulatiivisesti enintään 0,6 % BKT:stä, mutta vain olemassa olevan 1,5 prosentin katon sisällä (Corriere della Sera). Vain pääomainvestoinnit kelpaavat. Tuet ja hintakatot jäävät ulkopuolelle.

Taloudellinen peruste on todellinen. Italian teollisuuden sähkönhinta oli vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla 278 euroa megawattitunnilta, noin 29 % EU:n 216 euron keskiarvoa korkeampi (Confindustria, Eurostat). Hormuzinsalmen kriisi kasvatti eroa. Italian teollisuus maksaa sähköstä lähes eniten Euroopassa, ja kustannus näkyy suoraan kilpailukyvyssä.

Kuka saa kutsua menoja turvallisuudeksi

Taloudellinen argumentti kestää tarkastelun, mutta poliittinen vastaanotto riippuu hakijasta. Kun Der Spiegel kirjoitti Melonin kirjeestä, se kutsui sitä "Bettelbriefiksi", kerjuukirjeeksi. Saksan oma alijäämäennuste vuodelle 2026 on 3,7 % BKT:stä (Bundesfinanzministerium). Italian alijäämä on alempi, noin 3 %. Berliini otti puolustuspoikkeuksen käyttöön ja perusti lisäksi perustuslain velkajarrun ulkopuolisen infrastruktuurirahaston. ifo-instituutin mukaan jopa 95 % rahaston menoista uhkaa valua muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen (WirtschaftsWoche). Sitä ei kutsuttu kerjäämiseksi.

Ranska jää kokonaan ulkopuolelle. Maan alijäämä on noin 5 %, ja se on EU:n liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, eli jäsenmaiden budjettikurin rangaistusmenettelyssä. Siksi Pariisi ei voi käyttää puolustuslauseketta eikä sen sisälle rakennettavaa energiapoikkeusta (El País). Ranska käyttää hätäluonteisiin energiatukiin noin 6 mrd. euroa, lähes saman verran kuin Italian poikkeus kattaa, mutta jokainen euro kasvattaa Ranskan alijäämää suoraan (Parlons Politique).

Mitä rajataan seuraavaksi ulos?

CEPR:n tutkijat ovat jo havainneet eroja uusien sääntöjen ja niiden soveltamisen välillä. Myös velkamarkkinat seuraavat kehitystä. Italian BTP-Bund-spread, eli Italian valtionlainojen Saksaan verrattu lisäkorko, nousi countryeconomy.comin mukaan tammikuun 59 korkopisteestä yli 100 korkopisteeseen huhtikuussa. Kyse ei ole markkinapaniikista. Välinpitämättömyydestäkään ei ole kyse.

Jokainen poikkeus voidaan perustella erikseen. Italian energiakustannukset heikentävät aidosti teollisuuden kilpailukykyä. Puolustusmenot tarvitsivat liikkumatilaa. Mutta jos energia mahtuu puolustuksen sisään, seuraavaksi samaa logiikkaa tarjotaan ilmastoinvestointeihin. Sen jälkeen digiinfrastruktuuriin. Sitten asumiseen. Uudistetut finanssisäännöt ovat olleet voimassa vain runsaat kaksi vuotta, ja niitä tulkitaan jo tavalla, joka alkaa syödä rajoitteiden tarkoitusta.