Kazakstan pysäyttää öljyreitin Eurooppaan

Eurooppa on korvannut venäläistä öljyä kazakstanilaisella öljyllä, mutta osa uudesta toimitusketjusta kulkee yhä Venäjän kautta. Novorossiiskin terminaaliin kohdistuneet tankkeri-iskut tekivät tästä heikkoudesta näkyvän: raakaöljyn alkuperä voi olla Kazakstan, vaikka reitti vie Venäjän Mustanmeren-rannikolle alueelle, jossa aluksiin isketään drooneilla.

Kolme iskua, sitten pysähdys

Caspian Pipeline Consortium eli CPC kuljettaa pääosin kazakstanilaista raakaöljyä Venäjän Mustanmeren-rannikolla sijaitsevaan lastausterminaaliin. Konsortio keskeytti toimintansa kahdesti kolmessa päivässä. 19. heinäkuuta droonit osuivat kahteen tankkeriin lastauksen aikana. CPC käynnisti toiminnan hetkeksi uudelleen, mutta pysäytti sen taas 20. heinäkuuta kolmannen aluksen jouduttua iskun kohteeksi (S&P Global, BOE Report). 21. heinäkuuta Kazakstan valmisteli pumppauksen pysäyttämistä kokonaan, koska varustamot eivät halunneet lähettää aluksia alueelle (Bloomberg).

CPC:n omistajiin kuuluvat KazMunayGas, Chevron, ExxonMobil ja Shell sekä venäläinen Lukoil (CPC). Eurooppalaiset jalostamot ovat käyttäneet CPC Blend -öljyä käytännöllisenä korvaajana pakotteiden piirissä olevalle venäläiselle raakaöljylle (EIA). Öljy on paperilla kazakstanilaista. Sen vientimaantiede on venäläinen. Ratkaiseva päätös ei silti ole hallituksilla vaan varustamoilla: lähteekö tankkeri droonialueelle vai ei.

Berliinin jalostamo-ongelma

Saksa näyttää, mitä reittiriski tarkoittaa polttoainehuollossa. Schwedtin PCK-jalostamo toimittaa polttoaineita Berliiniin, Brandenburgiin ja osaan läntistä Puolaa. Heinäkuussa se menetti Kazakstanista Druzhba-putkea pitkin tulleet raakaöljytoimitukset. Puuttuva määrä vastasi noin viidesosaa jalostamon käsittelemästä öljystä. Saksan talousministeriön mukaan Etelä-Amerikasta saatu korvaava toimitus piti käyttöasteen noin 80 prosentissa (Zeit). Berliinin mukaan polttoainekriisiä ei ole.

Hallitus arvioi nyt uudelleen Rostockin ja Schwedtin välisen öljyputken laajennusta, joka ohittaisi Venäjän hallitsemat reitit kokonaan. Hanke on jumissa. EU-säännöt rajoittavat Saksan mahdollisuutta tukea infrastruktuuria, jos hyöty valuu Rosneft Deutschlandille, venäläisomisteiselle yhtiölle, joka toimii yhä PCK:n operaattorina Saksan valtion valvonnassa (Zeit).

Riski ei rajoitu yhteen terminaaliin

21. heinäkuuta drooni osui propaanitankkeri Gas Lisboneen Mustanmeren länsiosassa, kun alus oli matkalla Ukrainan Tonavan varrella sijaitsevaan Renin satamaan. Romania pelasti kaikki 17 miehistön jäsentä (Euronews, tagesschau). Isku tapahtui Romanian talousvyöhykkeellä. Siellä Romanialla on oikeuksia luonnonvaroihin ja turvallisuuteen, mutta ei täyttä suvereniteettia samalla tavalla kuin aluevesillä. Siksi Naton sotilaallinen vastaus on epätodennäköinen; todennäköisempi linja on valvonnan ja pelotteen vahvistaminen (BBC). Bulgaria, Romania ja Turkki ylläpitävät jo yhteistä miinantorjuntaryhmää, jonka tehtäväkenttä on laajenemassa infrastruktuurin suojaamiseen (Armymedia). Meripartiot eivät kuitenkaan poista perusongelmaa.

Reittiriski kiristää myös EU:n sisäistä kaupankäyntiä pakotteista. Venäjää koskeva 21. pakotepaketti oli heinäkuun puolivälissä yhä auki, ja öljyn hintakatto kuului kiistanalaisiin kohtiin (ANSA). EU-pakotteet vaativat yksimielisyyden, joten yksikin hallitus voi viivyttää pakettia. Kreikan kerrotaan torjuneen venäläisen LNG:n kuljetuskieltoa koskevia kirjauksia, koska se haluaa suojata erikoistunutta varustamosektoriaan. Samaan aikaan kreikkalaisintressissä olevia tankkereita oli CPC-terminaalin lähellä osuneiden alusten joukossa (Euronews, Newsit). Jokainen häiriö antaa myös Unkarin Viktor Orbánille valmiin perustelun. Telexin mukaan Budapest osti kesäkuussa venäläistä energiaa 591 miljoonalla eurolla, ja Orbán kuvaa Venäjä-tuontia välttämättömyydeksi, vaikka Unkarin omat varastotiedot eivät viittaa toimituskriisiin (Portfolio).

Eurooppa vaihtoi öljyn omistajaa, mutta ei reitin maantiedettä. Niin kauan kuin vaihtoehtoisia putkia ja lastauspaikkoja ei ole Mustanmeren sotavyöhykkeen ulkopuolella, eurooppalaisen energiaturvallisuuden heikko kohta jää öljytynnyrin etiketin ja todellisen kulkureitin väliin.